torstai 22. helmikuuta 2018

Fantastic five, roskasakki on täällä

Seurailin Jujun lämpöjä oikeastaan viikon ennen synnytystä, mittailin aamulla ja illalla, joskus myös päivällä, jos muistin. Lämmöy sahaili 37,2° ja 38,2° asteen välissä mutteivät selkeästi tippuneet. Kunnes sitten vrk 61, eli 20.2. lämmöt laski koko päiväksi 37,0° tienoille ja yöllä mittasin 36,8°. Siitä alkoi uudestaan odottelu. Aamulla 21.2. mittasin 36,6° eli laski vielä. Päivällä mittasin ensin 37,2° mutta hetki sen jälkeen 36,9° uudelleen. Selkeästi lämpö lähti nousuun 21.2. klo 18:00 aikaan. Juju oli koko päivän ja edellisenkin jo rauhaton, eli avautuminen oli käynnissä, petasi ja läähätti.
Kuitenkin lämpöjen nousun alettua se selkeästi rauhoittui ja nukkuikin hetken, ja ajattelin jo että jaa ei se sitten vieläkään aio synnyttää, kunnes sitten yhtäkkiä voimakas läähätys alkoi uudelleen ja Juju petasi niin että lakanat pöllysi. Sitten se jo ponnistikin.


Ensin 21.2. klo 21:50 syntyi musta-valkoinen narttu, joka painoi 350g, ja joka sai nimekseen Smudge.


Heti perään 20min päästä klo 22:10 syntyi musta-valkoinen narttu, paino 425g ja se sai nimekseen Hooey.


Pienen luovan tauon jälkeen klo 23:10 syntyi trikki uros, joka painoi 445g (huh) ja joka sai nimekseen Bin. Hän on varsinainen mini Link.


Juju taas hetken mietti, ja sitten syntyi 22.2. puolella klo 00:45 musta-valkoinen uros, joka painoi 409g ja sai nimekseen Stain.


Viimeisenä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä syntyi ihana lähes musta pikkutyttö klo 01:25. Hän painoi 360g ja sai nimekseen Taint.

 Juju alkoi hoitaa pentuja heti ja luontevasti, maito laskeutui, ja tätä kirjoittaessa kaikilla pennuilla on painot nousseet. Toivottavasti hommat etenee tästä eteenpäinkin yhtä luontevasti <3

maanantai 19. helmikuuta 2018

Vrk 60.

Pikainen päivitys, tänään vrk 60 eikä ainakaan toistaiseksi mitään merkkejä käynnistyvästä synnytyksestä. Juju lähtee edelleen lenkille, meno on rauhallista, mutta tänään kuitenkin riehui kepin kanssa ja kanteli kauhean kokoisia karahkoja sinne tänne. Lämmöt on sahailleet 37,2° ja 38,2° välillä, mutta todellista laskua ei ole tullut vielä. Kovasti Jups hakeutuu mun lähelle, varmistaa että olen näköetäisyydellä, ja kulkee perässä mitä ei kotona normaalisti tee. Mä oon nyt lomalla, joten sinällään tää odottelu menee rennosti. Kovin iloinen Juju on, mikä on hirmu kiva. Joskus illalla kuulen kun se ähisee, ja hengitys on tiheää. Muutaman kerran on vähän ynähtänyt kun on mennyt makuulle. Maha on jäätävän iso. Eilen katselin vanhoja toko videoita, niin tajusin kuinka iso se oikeasti onkaan. Ja kuitenkaa kylkien päälle ei ole tullut oikeastaan mitään, kaikki on mahassa, joka nyt leviää molemmille sivuillekin.







tiistai 13. helmikuuta 2018

Vrk 54

Tänään tiineysvuorokausi 54. Maha alkaa hiukan haitata ja meno on taantunut lähinnä hömpöttelyksi. Vielä Juju jaksaa lenkkeillä, mutta ei kovin kauas enää lähdetä. Tänään aamulla vielä repi keppejä lenkillä ja kanteli niitä, joten ihan hyvin mamma tuntuisi voivan. Ruoka ja uni maistuu. Lämpö on heilahdellut 38 puolin ja toisin, tänään aamulla mitatetta se oli 37,8°C eli ihan normaali vielä, tosin vähän laskussa. Eipä sen vielä pitäisi laskeakkaan.

Vyötärö oli nyt 62cm ja paino eilisellä röntgen käynnillä 19,5kg. Vyötärölle on siis tullut 10cm ja painoa on tullut reilu 5kg lisää.



Eilen tosiaan oltiin röntgenissä ja ell laski masussa olevan 5 pentua, jotka pystyi helposti laskea, mutta sanoi että voisi olla yksi hiukan sivussa piilossa. Tän tyypin pää näkyi, mutta ranka oli jossain solmussa. Katsotaan mitä sieltä on tulossa. Kauheita bailuja tyypit pitää Jujun mahassa, etenkin ruoan jälkeen ja iltaisin, mun ei varsinaisesti käy kauheasti kateeksi Jujun olotilaa tällä hetkellä ;)



Mutta, kyllä mä jo odotan että pennut syntyy. MÄ HALUAN MUN KOIRAN TAKAISIN! Vaikka pentuprokkis on ihana juttu, ja tottakai suurella ilolla niitä täällä odottelen, niin on mulla ikävä mun ahkeraa ja energistä harrastuskoiraa ja sen kanssa puuhailua. Jujua ei kauheasti ole voinut nyt innostella kuitenkaan lenkeillä juoksemaan mun kanssa tai leikkimään, koska se on liikkeissään aika räjähtävä sitten kun innostuu. En ole halunnut että se repii itseään turhaan, vaikka hyvässä lihaskunnossa onkin. Tänään otettiin ihan muutama eteentulo ja PA ja voi miten Jujulla silmät syttyi ja kipinöi kun SAI VÄHÄN TEHDÄ! Hallille ei olla tosiaan enää menty sen viimeisen tokoilun jälkeen, se on vähän liian kiva ympäristö ja innostaa rehkimään enemmän kun kunto ehkä nyt kestää.



torstai 8. helmikuuta 2018

Vrk 49

Jujulla vuorokausia tänään 49. Painoa oli eilisellä punnituksella 18,8kg eli nousee nousee. Maha alkaa ahdistaa, ja yllätän Jujun tavallista useammin ähkimässä itseään kerälle petiin kun ei meinaa suosiolla enää mahtua. Eilen vähän kuvattiin virtahepoa. Lähes kaikissa kuvissa Juju näytti jokseenkin kärsivältä, vaikka se oli oikeasti ihan hyvällä tuulella ja juoksenteli ihan reippaasti hangessa. Tietty vauhti ei enää ole entisensä, mutta anyway.








Juju on nosetellut sisällä, ja tehnyt jo kaksi oikeaa huone etsintää. Ekalla kerralla Juju yritti taas tarjota kaikki mitä osaa, ennen kuin hoksasi että jaa tää on taas tätä etsintä leikkiä! Sitten sujui! Ensimmäistä kertaa myös oli haju lapussa (ekalla kerralla tuolissa, tokalla ihan seinässä vaan) ilman purkkia. Puolisen tuntia on saanut vanheta. Pätevä likka.

Lampaitakin käytiin katsomassa, kun kävin hakemassa samalla pentuaitauksen. Liinassa pyörittiin, kunnes totesin ettei se nyt oikein toimi talvitarhassa puiden keskellä. Ihan hyvät lyhyet pätkät tehtiin, lampaat oli virkeitä ja juoksevaisia, ja Juju ei enää ole mikään sukkula liikkeissään, joten pidettiin homma helppona ja lyhyenä. Nyt ei enää mennäkään ennen pentuja.


perjantai 2. helmikuuta 2018

Where there is great love, there are always miracles.

Juju oli ahkerasti vielä toiseen kertaan tokoilemassa tällä viikolla. Sai myös juosta putkeen muutaman kerran, kun tehtiin seiso jäävää putken kautta. Jujusta putkeen juokseminen oli hurjan hauskaa 😀 Tehtiin myös ruutua, se meni myös agiesteiden keskellä oikein kivasti. Paikka alkaa hahmottua hyvin ja saatiin muutama jackpottikin. Malttia seisomiseen tarvitaan. Juju lähtee helposti steppaamaan kun kävelen sitä kohti.



Vaikka Juju oli edelleen hallilla oma iloinen ja innokas itsensä, päätin että tämä oli nyt viimeinen kerta oikeissa treeneissä (tai ylipäänsä hallilla tai koiratapahtumissa) ennen pentuja. Jujua ei vielä maha kauheasti haittaa, välillä se vähän kotona makailee hankalan näköisesti, mutta muutoin on edelleen aktiivinen ja reipas itsensä. Jotenkin intuitio nyt vaan sanoo, että ei enää kannata mennä 😊 Mä luotan omaan vaistoon ja koiran tuntemukseen tässä. Toiset treenaa ihan loppuun asti, toiset ei treenaa kantoaikana oikeastaan ollenkaan. Tämä siis hyvin koirakohtaista. Juju kyllä jaksaisi edelleen, mutta koska se on kauhea menijä tuolla hallilla, eikä sillä ole mitään jarruja vielä ainakaan tiineyden puolesta, niin en halua että se rikkoo itseään ainakaan treenin takia.

Loppu kantoaika siis keskitytään mahan kasvattamiseen ja lenkkeilyyn. Vielä noin kolme viikkoa edessä. Tarkemmin päivitän Jujun kuulumisia nyt tuonne face sivun puolelle, kun ei ole treenipäivityksiä, mutta satunnaisesti päivitän tännekin, ainakin viikko kuulumiset ja samassa yhteydessä varmaan laittelen noseworkin edistymisestä materiaalia. 😊

torstai 1. helmikuuta 2018

Nenäkäs mammakoira

Oltiin tänään aamulla tokoilemassa. Teemalla kohti tulevia liikkeitä, lähinnä siis luoksaria ja merkin kiertoa. Tosin mamma oli sen verran vietereillä, että lopulta treeni oli lähinnä häiriökartioista luopumista (ja sitten luopumisesta luopumista...) ja luoksareihin jättöharjoituksia 😀

Luoksarit: Juju tosiaan ei malttanut olla jätöissä, joko nousi seisomaan tai meni maahan. Koira jolla ei ole koskaan tokossa ollut ongelmia nimenomaan paikallaoloissa tai jätöissä, on nyt tokon yleisen vireen noston takia alkanut hölmöillä niissä. Mutta sitähän tää koiraharrastus on. Kun saa yhden sivun kuntoon, saa aloittaa toisesta laidasta. Palkkailin sitten jättöjä, ei pituisia, kunhan vaan pysyi jätetyssä asennossa, kunnes sai luvan lähteä, tai vapautuksen. Saatiin me sinne lomaan muutama ihan mukava luoksarintynkäkin, otin luoksarit käsitargettii ja siitä palkka. Yritin sanoa vaan yhden käskyn (käsitargetti), ja olla hiljaa mahdollisimman pitkään, kunhan tuli tasaista reipasta vauhtia. Kannustin ekassa vähän ja tokassa, kolmannella olin loppuun asti hiljaa ja bailut vasta kun nenä oli targetissa. Ihan mukavasti on lähtenyt luoksarit paranemaan, tykkään Jujun ilmeestä nyt enemmän ja siitä että se tulee loppuun asti, eikä ennakoi palkkaa matkalla.

Merkin kierto: kentälle levittelin ennen treenejä häiriö kartioita, ja tarkoituksena oli tähdentää Jujulle ajatusta siitä, että kierrettävä kohde on suoraan edessä ja häiriöistä pitää luopua. Ensin menikin vipuun ja lähti kiertämään lähimpänä, mutta reilusti sivussa olevaa kartiota. Lähti tosi iloisesti, jätin palkkaamatta, mutta en kommentoinut, kun selvästi ei nyt vaan tiennyt mitä hain. Mentiin lähemmäs ja sitten onnistuikin, mutta huomasi myös itse virheensä, ja alkoi sitten luopua kartioista niin paljon, että kiersi oikean kartion aina linjalta ristiin, koska häiriökartioita oli vain vasemmalla puolella. Eli siis tuli vasemmalta oikealle ristiin, ja kiersi sitä kautta, jotta pääsi kohteelle mentäessä mahdollisimman kaukaa häiriöistä 😂😂  Saatiin kyllä onnistumisia, mutta koska alunperin mulla pointtina oli tässäkin se, että yrittäisi olla itse hiljaa, niin siihen en nyt pystynyt, kun muuta vaikeutusta tuli niin paljon.


Muuten Juju oli kuin intopinkeä kouluponi. Seuruussa se keuli ja roiski, mutta ilme oli hirmu ihana, ja paikkakin suhteellisen ok, niin annoin keulia. Parempi tämän koiran kanssa niin. Se oli kuitenkin tosi aktiivinen ja keskittynyt, ei sekoillut pysähtymisissa jne, tuli myös kentälle hyvin kontaktissa. Muutenkin musta on nyt kiva, kun Jujun mielessä seuruun arvoa olen saanut nostettua tosi hyvin, se tarjoaa seuruuta joka välissä tokokentällä, että annan sen nyt fiilistellä sitä. Tiedän (....tai luulen...) saavani sen kyllä kontrolliin kun sen aika tulee. Leijukoon nyt.

Kotona on jatkettu nosettelua. Tässä pieni pätkä taannoisen ensimmäisen virallisen erottelutreenin toisesta kierroksesta. Juju on tässä jo vähän väsähtänyt, tehtiin hajujen absorboidessa perusasentoa, laatikkoon menemistä ja noudon luovutuksia, ja tätä kierrosta ennen yksi kierros jo tunnistusta. Tässä ekaa kertaa häiriö hajuna kahvi, tunnistettavana eucalyptus hydrolaatti ja yksi tyhjä arpa. Helppoa kun heinän teko, sanoo Juju. Pitää vaikeuttaa sille homma aika nopeasti, huomaan että jo nyt hieman turhautuu, jos tehtävä liian helppo ja alkaa varioida sitä. Tulipa tuossa mieleen sekin, että olis aika mielenkiintoinen projekti opettaa tunnari tällä tyylillä. Ehkä seuraavalla kerralla... 😃