perjantai 2. helmikuuta 2018

Where there is great love, there are always miracles.

Juju oli ahkerasti vielä toiseen kertaan tokoilemassa tällä viikolla. Sai myös juosta putkeen muutaman kerran, kun tehtiin seiso jäävää putken kautta. Jujusta putkeen juokseminen oli hurjan hauskaa 😀 Tehtiin myös ruutua, se meni myös agiesteiden keskellä oikein kivasti. Paikka alkaa hahmottua hyvin ja saatiin muutama jackpottikin. Malttia seisomiseen tarvitaan. Juju lähtee helposti steppaamaan kun kävelen sitä kohti.



Vaikka Juju oli edelleen hallilla oma iloinen ja innokas itsensä, päätin että tämä oli nyt viimeinen kerta oikeissa treeneissä (tai ylipäänsä hallilla tai koiratapahtumissa) ennen pentuja. Jujua ei vielä maha kauheasti haittaa, välillä se vähän kotona makailee hankalan näköisesti, mutta muutoin on edelleen aktiivinen ja reipas itsensä. Jotenkin intuitio nyt vaan sanoo, että ei enää kannata mennä 😊 Mä luotan omaan vaistoon ja koiran tuntemukseen tässä. Toiset treenaa ihan loppuun asti, toiset ei treenaa kantoaikana oikeastaan ollenkaan. Tämä siis hyvin koirakohtaista. Juju kyllä jaksaisi edelleen, mutta koska se on kauhea menijä tuolla hallilla, eikä sillä ole mitään jarruja vielä ainakaan tiineyden puolesta, niin en halua että se rikkoo itseään ainakaan treenin takia.

Loppu kantoaika siis keskitytään mahan kasvattamiseen ja lenkkeilyyn. Vielä noin kolme viikkoa edessä. Tarkemmin päivitän Jujun kuulumisia nyt tuonne face sivun puolelle, kun ei ole treenipäivityksiä, mutta satunnaisesti päivitän tännekin, ainakin viikko kuulumiset ja samassa yhteydessä varmaan laittelen noseworkin edistymisestä materiaalia. 😊

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti