torstai 15. maaliskuuta 2018

Viikko 3. Vauhti kasvaa.

Pennut täyttivät keskiviikkona kolme viikkoa, woohoo ;) kasvattajan alkutyö alkaa olla puolessavälissä. Hirveän haikeaa jo nyt miettiä että niistä joutuu luopumaan. Tarvitsee varustautua parilla paketilla nessuja luovutushetkeen.

Kolmannella viikolla pennut on:

-avanneet silmät kokonaan
-kehittyneet liikkumisessaan aivan valtavasti
-tulleet kaikki omin avuin pentulaatikosta ulos
-saaneet ekat maistiaiset jauhelihaa ja siitä hetkestä eteenpäin joka päivä uusia maistiaisia
-hoksanneet lelut, he leikkivat palloilla ja repivät sukkia ja alustojaan
-alkaneet selkeästi opettelemaan koirien kieltä, välillä päristään ihan tosissaan ja toisaalta sitten hellitään ja hoidetaan.
-oppineet heiluttamaan häntää ihmisen tai äidin nähdessään
-kokeilleet tasapainotyynyä, myös näppyläpintaista puolta
-saaneet pentuaitaukseen lisää sisustusta mattojen ja erilaisten alustojen muodossa
-syöneet ja juoneet kupista
-käyneet vierailuilla myös pentuaitauksen ulkopuolella
-saaneet toisen kynsien leikkuun
-kävelleet vahingossa vesikuppiin (ei ole haitannut ketään)
-alkaneet muodostaa tarkempia persooniaan
-tavanneet uuden ihmisen kun Miikku kävi

Äiti koira voi nyt hyvin, selkä Jupsilla on edelleen jumissa, ei pahasti eikä sinällään kipeä, mutta hieroessa tuntee vaan tiukan selkäfileen, ei joustavia pehmeitä lihaksia. Aukeaa kyllä hieronnalla ja venyttelyllä onneksi. Miikku (kennel Päkäpaimenen) kävi kuvaamassa pentuja, toivottavasti saadaan lisää kuvamateriaalia pian <3


perjantai 9. maaliskuuta 2018

Viikko 2. Pennut kehittyy.

En ole ehtinyt purkaa kokonaan kuluneen viikon aivo oksennusta kirjoituksen muotoon, mutta lyhyestä laulu kaunis: kun pennut täytti viikon, Jujulla pamahti päälle lähes 41° kuume, ja nisätulehdus ja hypokalsemia oli lopulliset diagnoosit. Kohdusta otettiin sekä solunäyte että ultraus, ja molemmissa kohtu näytti tosi siistiltä, joten tällä tietoa siellä ei ollut mitään häikkää. Juju sai nestettä, antibioottikuurin ja kipulääkettä, sekä kaksi shottia kalkkia suoneen. Nyt abt kuuria on jäljellä enää puolitoista päivää, joten ei auta kun toivoa että tämä oli tässä. Tästä kirjoittelen vielä pidemmän postauksen, aika hurjaa on ollut pään sisäinen vuoristorata viikon ajan. Nyt kuitenkin tässä kohtaa Juju jo lenkkeilee 4x15min päivässä reippaasti, ja voi hyvin :)






Mutta asiaan! Pennut täytti toissapäivänä 2 viikkoa, ja avasivat silmät seuraavana päivänä. Taint avasi silmät ensimmäisenä, Binillä taisi olla samaan aikaan silmät jo raollaan. On se huikeaa, miten noin pienet kehittyy nopeasti. Yhtenä päivänä ne oli keksineet jalat ja nyt ne jo taapertaa muutamia askeleita, muksahtaa ja taapertaa taas. Sitkeitä ne on. Aivan ihania.

Toisella viikolla pennut on:
-avanneet silmät
-löytäneet jalat
-oppineet murisemaan ja haukkumaan
-tajunneet toisensa
-yrittäneet leikin alkua
-oppineet syömään myös istuvasta maitobaarista
-saaneet jo pieniä hepulikohtauksia
-hoksanneet ihmisen, ja tulevat kohti kun laatikon reunalle menee
-nakertavat sormia ja muutenkin käyttävät suuta asioiden tutkimiseen
-pissimään ja kakkimaan, sekä käyttämään vessaa (!!)
-"oppineet" puremaan äitiä...

Toisella viikolla pennuille on uusina asioina tullut mm:
-nukkuminen sylissä vuorotellen (telkkaria katsellessa, koneella ollessa jne. mulla on aina joku pentu sylissä)
-uusi ihminen! Kepo on myös pallutellut pentuja tällä viikolla.
-pentulaatikon uudet sisusteet, metalli alusta ja sanomalehti vessana, sekä metallinen lusikka.
-päivittäinen vierailu laatikon ulkopuolella piknikin merkeissä.
-uusi alusta, joka oli viileä lakana












Pennut ovat edelleen aikalailla kuvauksensa omaisia, hauska nähdä miten ne muokkautuu tässä nyt kun alkavat kuulla ja nähdä kunnolla!

lauantai 3. maaliskuuta 2018

Viikko number one. Pentujen ensimmäiset asiat.

Pennut ovat ensimmäisen viikkonsa aikana tutustuneet pentulaatikkoonsa. Ne ovat alle kiloisia pikkuisia, mutta ovat jänteviä ja liikkuvat mielestäni melko vaivatta laatikossa. Pentujen temperamenteissa näkyy jo nyt eroja, siinä missä Stain, Hooey ja Smudge on aika lungisti ottaneet uudet asiat, Bin ja Taint ottaa ne vastaan melun ja vastahankaisuuden kanssa.

Viikolla numero yksi on tehty seuraavia asioita:
-pidetty sylissä päivittäin jokaista pentua muutamia minuutteja kerrallaan vähän aikaa pidentäen ja pennusta riippuen. Pentuja on pidetty sylissä vaan kun ne on valmiiksi väsyneitä, ja ne käytännössä vaan nukkuvat sylissä.
-vaihdettu laatikon aluset kertaalleen ja säädetty alustaa muuten muutaman kerran jolloin pennut on olleet mamman kanssa eväsretkellä Jujun omassa pedissä.
-ryömitty sanomalehden päällä
-leikattu yhtenä päivänä etutassujen kynnet (lukuunottamatta kannuksia).
-leikattu toisena päivänä takatassujen kynnet (myös Binin yksinäinen kannuskynsi)
-silitelty ja paijailtu ja ihasteltu laatikon reunalla tuntitolkulla
-mutta pääasiassa pennut on syöneet ja nukkuneet <3

Pennut on oppineet tällä viikolla:
-liikkumaan laatikossa
-tietämään missä on laatikon lämpimin paikka ja missä viilein
-rakentamaan huikeita pentupyramideja reunoille
-nukkumaan mitä erikoisimmissa asennoissa ja kasoissa
-etsimään mamman tissille mistä tahansa lähestymiskulmasta, myös mamman alta ja sivusta
-rapsuttamaan takatassulla kun kutittelee korvan takaa
-haukottelemaan
-kiipeämään pentulaatikon sisäkehikon kapulan yli
-lussuttamaan ihmistä
-nukkumaan ihmisen varpaiden päällä, etenkin villasukat on pop (josta tulikin mieleeni että laatikkoon voisi laittaa vanhan villasukan pieneksi alustaksi mihin ei pääse sotkeutumaan)
-ääntelemään mitä moninaisimmilla äänillä, skaalaa löytyy kirkumisesta haukun yrityksiin ja mumeltamisesta örinään

Pennuissa on tosiaan eroja, tässä vähän esittelyä yksilötasolla:

Ensimmäisenä syntynyt narttu Smudge:
Smudge on pentueen lapsinero. Se rapsutti ja haukotteli ekana, sekä myös heilutti häntää syödessään. Se on myös sosiaalinen, syö sisaruksien neniä ja hakeutuu niiden seuraan. Smudge on myös aika rohkean oloinen tyyppi, tykkää olla sylissä eikä pelkästään nuku sylissä vaan mutustaa sormia ja tutkii ja haistelee. Smudge on jännän värinen, vähän ruskeaan taittava musta. Smudge ei ole äänekäs, mutta kyllä se kaikenlaista ääntä silti pitää kun tarve tulee.




Toisena syntynyt narttu Hooey:
Hooey on pentueen isoin pentu ja samalla myös sellainen hiljaisen varma ja vahva pentu. Se on aina parhailla nisillä, parhailla paikoilla nukkumassa ja se saa aina haluamansa asiat, ilman sen suurempaa showta. Se on kaunis kuin karkki, syvänmusta kaunotar, pienillä mustilla merkeillä. Hooey ei pidä itsestään meteliä, mutta se vaikuttaa olevan pentueen vahvin yksilö tällä hetkellä. Kyllä siitäkin ääntä lähtee jos tarve on, mutta se tarve tulee harvoin. Se suhtautui hyvin viileästi käsittelyihin ja kynsien leikkuuseen, ja on myös kiltti pentu sylissä.





Kolmantena syntynyt pentu, uros Bin:
Bin, toiselta nimeltään mister kiljukaula. Bin ilmoittaa äänellä ja kovaa, jos ei saa mitä tahtoo, tai jos mamma on liian kylmä ulkoa tullessa, tai sisarukset on joko liian kaukana tai lähellä. Binin hairahduksen hetki oli kun se suostui ilman vastalauseita kynsien leikkuuseen, mutta muuten kaikki ylimääräinen (kuten punnitus) aiheuttaa hulabaloon. Bin on mini link monessa suhteessa, se myös nukkuu kuten isänsä, mielellään selällään. Bin on pentueen toiseksi suurin pentu, mutta se saa kyllä taistella nisillä.





Neljäs pentu, uros Stain:
Stain on porukan lungijätkä, joojoo mies ja kaikkisopii-tyyppi. Se on aina kaikissa jutuissa ekana mukana, ja sille sopii kaikki. Se ottaa käsittelyt punnituksesta kynsien leikkuuseen hyvin iisisti, ainoastaan jumiin jääminen saa sen kiljumaan niin että ikkunat helisee (vituttaahan se, jos ei aamulla klo 6 pääse kiipeämään siitä mistä haluaa). Stain on hyvin miellyttävä luonteinen kiltti poika, joka myös tuntuu olevan muiden pentujen suosiossa, se usein hakeutuu jonnekin nukkumaan, ja pian kaikki on sen kanssa samassa kasassa. Stain tykkää olla sylissä, ja se viihtyy mun kanssa seurustelemassa parhaiten. Stain myös liikkuu tosi hienosti ja ketterästi ja tutkii asioita rohkeasti.




Viimeinen pentu, Taint:
Taint on aina äänessä, ja se suhtautuu kaikkiin toimenpiteisiin tarvittavalla äänellä ja dramaattisuudella. Kynsien leikkuu oli kamalaa, punnitus vielä kamalampaa. Jos mamma tulee lumisena laatikkoon, se vasta hirveää onkin ja etenkin jos joku sisaruksista KEHTAA tulla nukkumaan miss memyselfandI päälle, niin siitä se poru vasta lähtee. Paitsi jos Taintilla on kylmä, silloin jos ei ketään ole lähellä, niin silloin kiljutaan myös. Aluksi oikeasti luulin että sillä on joku hätänä mutta ei, kyllä sillä on söpöily hetkensä, mutta silloin kun HÄNELLE sopii. Taint onneksi tykkää olla myös sylissä, se tykkää tutkia ihmistä. mutta jos väärällä hetkellä sen nappaa syliin (esim. kauneusunet kesken), niin siitä se metakka sitten syntyy. Tulta ja tappuraa, pienessä mustassa paketissa.