keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Aksaa ja paimennusta

Tiistaina illalla käytiin aksaamassa kevään vimpat aksatreenit Harrin ohjauksessa. Ja olihan taas oikein varsinaiset kahtiajakoiset treenit 😀 Kyllä huomaa että on aksan hiomiset jäänyt vähälle ja intoa oli enemmän kuin aivoja.

Mutta mutta, heti alkuun on kuitenkin hehkutettava, että juoksarihommat sujui kyllä hienosti. Tein ensin yksinään toisella kentällä putkeen lähettäen, osui kaikki kahdella takajalalla, lähtöpaikka kauimmillaan tasaisen osan puolessa välissä, sitten tehtiin Harrin kanssa, ekalla ei osunut, sitten osui taitteesta, sitten taas haki muutamaa osumaa kauempaa, ja lopussa osui kaksi TÄYDELLISTÄ tasaisen osuuden päästä. Toisella aksakierroksella tehtiin vielä muutama, ensin yksinään, osui kaikki, ja sitten Harrin kanssa, osui kaikki. Nyt ei kun sitä lähtöpaikkaa säätämään taaksepäin edelleen, niin päästään pian tekemään hela puomia 👊


Rata siis yllä. Ekoilla kerroilla tein alun saksalaisen liian varovasti, tuli kiire 5 esteelle, jolloin 4 käännös levisi. Kun tein 3 saksalaisen siten, että oltiin Jujun kanssa samalla puolella estettä, eli luotettiin koiraan että se tekee kyllä vaikka lähden liikkeelle. Silloin ehti niistää 5 hypyn niin käännös oli parempi neloselta ja persjättö parempi 5-6 välissä. Näitä pitää harjoitella oman liikkumisen kannalta, helposti lähdin 5 peruuttelemaan ja käännös siksi levisi. Juju teki kyllä hyvin. Tässä alun hinkkauksessa meni myös aikaa, koska pikku apina VARASTI LÄHDÖSSÄ. Ja varmaan 5 tai 6 kertaa. Palkkasin sitten vain pysymisestä.

Valssi keinulle piti olla ajoissa, koska 8 moni koira haki suoraan putkeen. Juju ei kertaakaan putkeen mennyt mutta käännös kyllä levisi jos jonkin kerran. Keinut ei ollut parasta antia, oli vähän hitautta, treenin puutetta. Okserille 13 piti ohjata kunnolla, muuten ropisi rima. Onneksi tuolla hajoava takarima. Oli huono kulma okserille. Kepit hyvin, mutta hätäilin putken kanssa, niin tuli ekalla ennen aikojaan kepeiltä pois. Putkesta putkeen menin alkuun ohjaamalla ohjaamaan, joten tuli kiire 17. TässäKIN kohtaa mietin että miksiköhän menen ohjaamaan putkeen koiraa joka osaa etsiä putken pelkällä äänelläkin. Ei tosiaan tarvinnut mennä, vähän rintama suunta sinnepäin ja putkeen- kehotus perään niin sinne napsahti ja ehdin helposti sylkkäriin 17. Aalla ei koskenut ilman pumpperia, laukka ei ollut puhdasta. Treenin puutetta sekin, hinkattiin Aata ja parani joka kerta. Mietittiin myös An ylösmenokontaktia, saisi ottaa etujalat vielä alempaa, jotta laukka olisi oikean pituista. Täytyy miettiä tekisikö lisää madalletulla Aalla kun puomiprokkis antaa myöden...

Tokalla kierroksella hinkattiin siis juoksaria ja sitä Aata. Ja loppuun vielä tuota alkua oman liikkumisen takia. Juju oli super 💖
_______________________________

Pikku tauon jälkeen keskiviikko aamuna paimentamaan. Aluksi jaettiin porukasta kaksi vaikeinta tyyppiä pois ja treenattiin vain helpommilla lampailla. Jako meni hyvin, autoin paljon, mutta rohkeasti Juju meni väleihin ja auttoi minkä ehti. Selvästi edelleen väisti sitä mustaa isoa lammasta, sen kanssa ei näköjään kemiat kohtaa ei ollenkaan.

Paimennustreenissä itsessään ei ole päätä eikä häntää. Olin ihan selkeästi tehnyt treenisuunnitelman. Ekalla kierroksella ajoa, tokalla pillikäskyjä ja kolmannella muutama lyhyt haku. No kierrokset sinällään piti kutinsa ja maltoin tehdä lyhyitä pätkiä. Mutta ei noissa mun päättämissä teemoissa ollut mitään järkeä, kun edelleen suurinosa ajasta menee vääntöön elukoiden kanssa. Oon edelleen sitä mieltä, että nuo ei tiedä yhtään että koira voisi niitä vahingoittaa, ja niitten käsitys koirasta vain vahvistuu kokoajan. Ajo meni sinänsä hyvin, mutta edelleen oon sitä mieltä että Juju ajattelee ajossa pysäyttää lampaat. Ja koska aikoo pysäyttää, ajautuu liian lähelle niitä, jolloin ei enää saa niitä liikkeelle. Silloin kun ajaa hyvin, niinkuin aina kun ekaa kertaa lähestytään lampaita, silloin saa lampaat liikkeelle jo hyvin kaukaa.

Tällä kertaa lampaiden kuljetus mulle onnistui aikalailla ok. Joutuu kyllä tekemään paljon töitä sen kanssa, ja saisi ottaa vielä enemmän silmää ja voimaa käyttöön että kuljetus olisi helpompaa. Ei tarvisi niin käyttää kroppaa. Kaarilla vasempaan leikkasi helposti sisään. Oikea aukesi hyvin. Pillikäskyistä maahanmeno toimii jo jotenkin, ajo vähän huonommin, voi johtua myös siitä ettei ajon merkitys oli jotenkin vieläkään ihan selvää. Joudun tosi monesti huomauttamaan Jujulle siitä, ja pysäyttämään sen, kun meinaa luistella kääntämää lampaat mulle. Aidan väliin meni hyvin. Ja lopuksi sai ajaa lampaat takaisin sinne mistä ne otettiinkin. Sinällään homma toimi ihan ok, en joutunut montaa kertaa hätyytellä lampaita itse, ja Juju sai hyviä kokemuksia kun pärjäsi raskaiden lampaiden kanssa. Pitää varmaan ottaa joku koiraamaan noita, ei nuo tuosta ainakaan kevene syksyä kohden kuitenkaan. Toivoisin että Jujulla tuo ajo muuttuisi vakaammaksi ja voimakkaammaksi noiden kanssa, mutta nähtäväksi jää... Huomaan myös että ilman ohjausta omat suuntakäskyt on välillä mitä on ja en vaadi stoppeja loppuun asti. Mutta ennen kuin voin luottaa että lampaat toimii kuten niiden koiran kanssa kuuluu, en pysty treenaamaan ihan oikeasti mitään tiettyjä juttuja. Videolta (paska laatu jne mut kuitenkin) näkee hyvin, kuinka välillä tulee sellaisia jumi kohtia, missä mun on pakko ottaa koira pois ja laittaa uudelleen, ja toisaalta välillä auttaa sitä saamaan lampaat liikkeelle, kun ei meinaa poweri riittää. Toisaalta välillä saa lampaat liikkumaan ihan mukavastikin... vaikeaa on.😅😖 Ja näköjään heilun myös kepin kanssa aivan luvattoman paljon, pieni hermostuneisuus näkyy kyllä.





tiistai 30. toukokuuta 2017

Napsahti blogitauko

Jahas, mikäs se sieltä napsahti kesälomaviikon aikana; blogitauko 😀 Ei kyllä ollut mitenkään suunniteltu tauko, muttei vaan yksinkertaisesti ehtinyt lomalla edes konetta kaivaa laukusta kertaakaan. Ehkä ihan positiivista!

Loman hommista lyhyehkö koostepostaus tulossa siis.

Ekana tärkeimmät, eli ne lampaat:

Lampaat haettiin maanantaina. Käytiin vielä edellisellä viikolla katsomassa niitä tilalla, ja kaikki näytti hyvältä. Arkoja olivat ihmiselle, mutta näinhän se yleensä onkin kun isossa porukassa laiduntavat, ja lisäksi tuolla lampuri sanoi että ei kyllä kauheasti lampaita mitenkään kesytä, ne kesyyntyy sen minkä kesyyntyy.

Kuljetus meni tosi rauhallisesti, saatiin porukka kyytiin ihan ekalla yrittämällä, koiraa ei tarvittu edes apuna, menivät autoon kivuttomasti. Olivat aika kesyn oloisia pikkuhäkissä kun odottivat. Vähän alkoi mietityttää, kun alusta asti pelkäsin, että nuo on meille liian raskaita. Liharotuiset lampaat on yleensäkin tosi raskaita, ja sitten vielä noi pässit. Noh, mä en vaikuttanut oikeastaan kauheasti lampaiden valintaan, vaan kuuntelin tässä treenikaveria, joka oli ehdottomasti sitä mieltä, että ei ainakaan liian arkoja haluta. Sekin tietysti on totta, molemmat ääripäät huonoja.

Tyypit oli myös tosi kesyjä heti uudessa kodissa. Ei paljoa koiraa hätkähtänyt, vaikka vähän tuupattiin niitä pidemmälle laitumelle, että saatiin tilaa ajaa auto pois. Seuraavana päivänä mentiin Jujun kanssa ekaa kertaa kuitenkin varsinaisesti paimentamaan niitä. Ja tuli kyllä heti selväksi, että ovat aikas hankalia tuollaisen kiltin koiran kanssa. Varsinkin muutama isoin pässi teki heti selväksi että ilmaiseksi eivät koiraa väistä, vaan kääntyivät ihan suoraan tapittamaan koiraa silmiin ja yrittivät jopa puskea. Jujun kanssa tämä koitui aikalailla ongelmaksi, varsinkin alkuun, kun porukassa oli yksi tosi vaikea yksilö, ja se sitten vaikeutti hommaa koko porukan osalta. Juju on hyvin kiltti ja pehmeä, kohtelian lampaille, eikä todellakaan käytä hampaita, ei edes silloin kun ehkä vähän pitäisi. Se nappaa lammasta vasta silloin jos ne pakkaantuu johonkin kulmaan niin ettei niitä saa liikkeelle muuten. Muuten se vaan uhkailee purra, mutta oikeasti ei pure. Ja tämä yksi herra sen kyllä tajusi heti, ja jättäytyi kokoajan porukasta ja juoksi sitten suoraan koiraa kohti takaapäin. Otin sen sitten porukasta kokonaan pois. Sitten sujuikin ihan ok.


Viikolla käytiin useamman kerran paimentamassa, ja joka kerta ongelmat oli samat. Päätinkin nyt niin, että me ei paimenneta ollenkaan sitä yhtä tosi hankalaa tyyppiä, vaan jaetaan porukka aina pienempään 3-4 laumaan ja ajellaan sillä. Sillä se on kulkenutkin ihan hyvin. Juju helposti kääntää katseen pois kun pässit haastaa sitä, sillä ei vielä ole voimaa tarpeeksi, ja en halua sille huonoja kokemuksia näiden kanssa.

Mutta note to self: ei enää koskaan pässikaritsoja treenilampaiksi, ei ainakaan näitä liharotuisia.
______________________________

Jujusta TK1:

Jujun kanssa korkattiin arvokisat myös Levekin joukkueessa ALO koirakkona tokon SM kisoissa viikonloppuna. Jännitti ja hirvitti, meidän treenimäärällä ei kyllä odotettavissa ollut yhtikäs mitään, mutta kyllä toivoin että ykköstulos saadaan. Tuomarilinja oli tosi tiukka, samalla suorituksella normikisoissa olisi ehkä pisteitä voinut saada enemmän ja paikkamakuun tyhmä tuplakäsky tiputti kokonaispisteitä.


KEHÄ 1

Liikkeestä makaaminen 10 : Eka liike, joten jännitti liikkeellelähtö. Varmistin sanomalla käskyn "jujuseuraa". Seuraaminen hyvä ja tuntui kivalta, maahan heti ja napakasti ja ylös yhdellä käskyllä. Ei mitään moitittavaa siis.

Luoksetulo 8 : Ikuinen murheenkryyni. Vaikka tätä tehtiin paljon ennen koetta, oli luoksari hidas, eteen vino ja perusasento vajaa. Lähti laukalla, eikä videolla näytä niin pahalta, mutta kouraisi mahanpohjasta silti.

Kaukot 10 : Kaukot oli tyylipuhtaat, varmoilla käskyillä, hyvät, kokonaiset asennot, ja Juju kuulolla. Ansaittu 10.

Kokonaisvaikutus kehässä 1 oli 10.

KEHÄ 2

Kapulan pito 10 : Täydellinen. Hyvä ote, tiivis pito, ei liian vahva. Luovutti ekalla käskyllä, otti ekalla käskyllä.

Seuraaminen 9,5 : Tästä olin ehkä eniten ylpeä. Seuraaminen ei ole meidän vahvuus mitenkään, Jujun seuraaminen on aina liian tiivistä, tai kiertyvää, tai löysää. Nyt onnistui vaikeassa paikassa. Tuntui hyvältä, ei osunut pää jalkaan, ihan vähän ekassa 90 asteen käännöksessä levisi, ehkä siitä puoli pistettä ropisi?

Estehyppy 8 : Toinen murheenkryyni. Ihan samat ongelmat kuin luoksarissa, mutta tässä näkyi myös treenaamattomuus. Epäröi eteentuloa, ratkaisi itse ilman toista käskyä, mutta oli hidas ja epävarma. Plääh.

Kokonaisvaikutus kehässä 2 myös 10.

KEHÄ 3

Paikalla makaaminen 8 : Hitto soikoon tätä liikettä 😀 Juju oli tosi hyvin mukana, istui napakasti perusasennossa ja tapitti tiukasti mua, mutta sitten kun liikkuri tuli kohdalle, samalla kuului joku ääni sivussa, vilkaisi sitä, eikä mennyt ekalla käskyllä maahan. Huoh. Tuomarikin arvostelussa sanoi että VALITETTAVASTI kaksoiskäsky, ja siitä 8, koska makaili ihan rauhassa, ja muuten paikalla olo oli erinomainen.

Kokonaisvaikutus kehässä 3 oli 9,5 (tuomari sanoi että rokotti kaksoiskäskystä)

Näistä pisteitä 180,17 ja sillä ALO1 tulos ja Jujulle siis viimeinen laatuaan ja näin ollen TK1!!

Juju onnistui vaikeassa paikassa, oli rankan viikon jälkeen ihan hyvässä vedossa, oli iloinen ja palkkaantui hyvin. Tokassa kehässä huomasi, että meinasi vähän virta loppua, ja tästä huomaa että ei olla tehty pitkiä kisamaisia settejä ollenkaan, ja kisavalmistautuminen meni miten meni. Lisäksi en tehnyt palkattomuutta ollenkaan ennen kisoja, se näkyi myös. Ilma oli aurinkoinen, ja häiriötä oli enemmän kuin tarpeeksi, joten ei voi olla kuin tyytyväinen. Loppupisteissä sijoitus meillä yksilönä oli 27. ja koirakkoja oli 78, joten sekin oli ihan ok. Kaikki mitä lähdettiin hakemaan, saatiin. Joukkue oli kokonaistuloksissa 19. / 42. joten sekin meni paremmin kuin odotettiin. Voittajat ansaitsi voittaa, toko on lajina myös vähän sellainen, että kyllä siihen saisi ihan panostaa, jos siellä meinaisi palkintopallilla seistä 😂  mun toko innostus menee ala- ja ylämäkiä, ja nyt vielä kesäkauden alkaessa, ei ole tokoilut paljon kiinnostellut. Syksyllä aletaan kuitenkin kaivella AVO liikkeitä sitten kasaan. Kyllähän tuo antoi paljon uutta virtaa toko puolelle myös, kun huomasin että Juju kuitenkin myös tykkäsi olla kehässä, eikä pettynyt niin pahasti kuin joskus kun mentiin kehään.



________________________________

Näiden lisäksi Juju on saanut uida uida ja uida. Siitä tulee kyllä kauhea vesi peto. Nyt se vetelee jo kauheita lenkkejä yksin uiden pitkiä järviä, ja ihan selkeästi tykkää hommasta ihan kauheasti. 💦





________________________________

Aksaamassa käytiin myös kerran. Harrin ratatreenit oli taas kivat, Jujulle sopiva, juostava rata, missä aika mielenkiintoisia rytmityskohtia ja paljon irtoamista. Lisäksi tehtiin treeneissä kierrosten alkuun juoksaria, nämä olikin viikon ainoat juoksaritreenit. Ekalla kierroksella ei meinannut osua, ei millään, mutta seuraavalla taisi osua kaikki yritykset. Lähtöpaikka on jo tasaisen osuuden lopussa, joten ei mene kauaa tässä hommassa enää, että juostaan kokonaista puomia. 👊

perjantai 19. toukokuuta 2017

It never ends 'til the end, then you start again

JJ oli tiistaina illalla jotenkin väsähtäneen oloinen, joten pidettiin bonusvapaa keskiviikkona. Iltalenkillä olikin jo ihan normaali, joten perusturnausväsymystä taisi olla vain :)
_______________________________

Torstaina aamulla mentiin tokoilemaan SM-joukkue kaverin kanssa Kaukajärven vilkkaalle kentälle. Jujun kanssa ajatus ottaa taas kehään tuloja, seurausta ja niiden välissä käydä liikkeet läpi. Otin myös vauhtiluoksareita kun tilaa oli. Kaverilla oli kaksi pientä lasta vielä mukana, jotka antoi mukavasti lisähäiriötä.

Kun hain Jujun ekaa kertaa autosta, huomasin sen ilmeestä ettei nyt ole paras päivä kaikista treenata, ja varsinkaan _typerää_ tokoa. Lämppälenkillä kyllä olisi virtaa ollut jos ja vaikka kuinka paljon. Joten periksi ei annettu. Otettiin ensin muutamasta eri suunnasta kehääntuloja. Nämä oli hyviä. Annoin vierellä-käskyllä tulla kentän laidalle. Siinä sai bongailla tötsät jne, mutta siitä liikkeiden aloituspaikkaan seuruutin. Hyvin oli mukana.

Sitten ensin kaukoja. Lapset seisoi molemmin puolin ihan Jujun vieressä kun jätin, joten oikeasti mietin miten se selviää. Teki puhtaat vaihdot, vähän ehkä tavallista hitaammat, mutta ihan perille asti kuitenkin. Ihan hyvin siis häiriöön nähden.

Sitten eka seurauspätkä, eikä ongelmaa, ei laamaillut, lähti mukaan hyvin. Otettiin pikkupätkä ja palkkasin yllärinä.

Tauko

Toisella kerralla ensin kehääntulon palkkasin. Sitten kehään ja suoraan kapulan pitoon. Piti hyvin, tiiviisti, ja vähän pidempään kun oikea liike kestää. Tässä ei ongelmaa. Muutakuin ettei taas kuunnellut jätössä (JJ pitää edessä) odota käskyä, vaan pyöri mukana. Lähdin ehkä liikkeelle väärällä jalalla? Kapulan pidosta kehut.

Sitten seuraukseen taas. Ja taas hyvä mukaanlähtö, ei ongelmaa. Palkkasin juoksusta kun teki hyvin. Pitää muistaa kokeessakin olla aika ripeä liikkeissään, niin se pitää homman mielenkiintoisena.

Perään otettiin perusasentoja. Ensin edestä sivulle, enkä hyväksynyt yhtään vinoutta. Vähän taas kestikin että alkoi tulla kerralla oikeasti suoraan. Sitten hölmösti pyysin tulemaan sivulle vähän kauempaa edestä...MIKSI??? Ei Juju tule IKINÄ koskaan suoraan sivulle kohti tulevista liikkeistä. Tässä taas sellainen, miksi teet koirallesi vaikeaksi yksinkertaiset asiat? Toki sen nyt periaatteessa pitäisi osata tulla sivulle koska vaan ja mistä vaan, mutta selkeästi tuo pyyntö tulla suoraan sivulle parin metrin päästä oli ihan ristiriidassa Jujun mielestä. Ja just ennen koetta?!?!?! Ääh... Koska ei sujunut, niin otin vielä yhden lähempää, ja sen tulikin aivan tosi hyvin suoraan sivulle.

Tehtiin perusasentotreeniä myös laudan päällä. Tätä voisin vielä vähän tehdä ennen koetta.


Luoksaria tein palasina, pelkkää eteentuloa läheltä (käsitargetin kanssa ja ilman) ja sitten pitkältä matkalta läpijuoksuja. Tuli tosi reippaasti ja kovaa pitkältä matkalta, ei himmaillut. Täytyy nyt ottaakin pelkkiä pätkiä, ja eteentuloja vain läheltä. Yllättää sitten kokeessa suoraan.

Lopuksi paikkista, vaikeassa paikassa jalkapallokentän verkkoaidan vieressä. Kaksi kertaa tuli pallo koirien takana olleeseen verkkoaitaan, joka vähän helähti. Juju molemmista nousi, mutta ekalla käskin kaukaa takaisin maahan ja tokalla kertaa meni itse heti makaamaan takaisin. Eli tehtävä sinällään ihan selviö. Huomasin vaan että Jujun mielestä toi paikkamakuu on nyt jotenkin tosi tylsää. Se saattaa vähän katsella ja haistella, aiemmin oli aina tosi skarppina. Mutta luulen että kovemmassa häiriössä aina skarppaa enemmän, ja SM-kokeessa sitä häiriötä riittää. Pitää ehkä yllättää se kertaalleen paikkiksessa jotenkin ennen koetta.

Iltapäiväksi ajeltiin Somerolle paimentamaan. Paimennuksessakin JJ oli vähän erilainen kuin yleensä, meinasi vähän ettei tarvisi totella, stopit toimi jos toimi, oli taas ahtaampi kaariltaan jne.

Ekalla kierroksella hakukaaria. Otin pelkästään oikealle, hakumatkat jotain 50m ja 100m välillä ja vaihdellen. Kävelin auttamaan monesti, en antanut mennä ahtaasti. Jos lähti liian suoraan tai yritti leikata sisään, heti tiukasti maahan ja koko homma uudestaan. Sai mennä vain rauhallisesti ja riittävän kaukaa. Ja vain ehkä kerran sai nosta suoraan mulle lampaat. Muuten jatkettiin kaarta. Oikealle nämä sujuivatkin jo aika hyvin, välillä lähti liikaa etuviistoon jatkamaan kaarta, näistä keskytin, ja uudestaan. Vähän sai kyllä ääntä avata. Mutta mikä oli ehkä treenin kivoin juttu oli että kun lauma oli aika iso ja peruskuljetus ihan tyhmää kun Juju työnsi kokoajan lampaat musta ohi ja ne ahdisti liikaa jaloissa niin ettei pystynyt itse liikkua, niin vaihdoin lennossa ppajoon. Ja miten hyvin ajoikaan, tosi kivasti suoraan poispäin. Välillä huomaan kyllä, että ei ihan tajua, ja ajattelee kaarelle, vaikka pitäisi ajaa poispäin.

Piti ottaa tokalla kierroksella ajoa, mutta koska en ottanut kuin oikeaa hakua, niin otettiin sittenkin hakua, mutta vasemmalle. Tämä olikin sitten vaikeampaa. Toki hakupuoli oli myös ahtaampi aidan takia, mutta anyway, tilaa olisi ollut kyllä riittävästikin. Lisäksi vasempaan oli aivan mahdoton jatkaa kaarta, ei millään olisi halunnut. Ensinnäkin halusi itse valita, missä kohtaa pysähtyy hakukaarella ja sitten vain väkisin olisi lähtenyt tuomaan. Ei olisi millään jatkanut flänkkikäskyllä kaarta eteenpäin. Tätä sitten väännettiin. Ja lopulta onnistuikin. Lopuksi ajettiin lampaat laitumen toiseen päähän poispäin, ja tässä ajo oli taas vähän ailahtelevampaa. Huomasin että olisi halunnut kääntää lampaat mulle ja kun ei saanut, niin vain passiivisesti jolkotteli niiden perässä... Täytyy varmaan omalla sijoittumisella vähän asiaa selventää vielä. Sijoittua enemmän koiran sivulle, jolloin se näkee mut paremmin. Ehkä silloin ajatus menee paremmin perille, etten halua että kääntää. Toisaalta ppajo on ollut Jujulle kokoajan vaikeaa, ja nyt se kuitenkin treenin alussa aina ajaa tosi hyvällä draivilla. Sitten kun vähän väsyy niin on hankalampaa.


Jujulla oli niin kuuma treenin jalkeen, että käytiin joen rannassa ja annoin mahdollisuuden mennä uimaan. Oon tähän asti vähän toppuutellut kun vesi ollut niin kylmää, mutta nyt huomasin että Juju halusi itse mennä uimaan eikä tyytynyt lotraamaan. Ja sinnehän se meni 😀 talviturkki heitetty.
______________________________

Perjantaina aamulla vielä hallille juoksaritreeniin.

Eka toisto oli hyvä, kahden takajalan matala osuma. Sitten tuli heikompia, kun vaikeutettiin. Mutta tuli myös osumia, ihan tasaisen osuuden päästäkin lähetettäessä. Palkkasin välissä myös heikompia, mutta vähän vähäisemmällä hillumisella.






tiistai 16. toukokuuta 2017

Bigger than my demons

Maanantaina illalla oli Annen kevään vimppa aksavalkku. On ollut hyviä treenejä, tosi mahtavia ratoja, haastavia, mutta tehtävissä. Juju on kehittynyt vallan hitokseen kevään aikana, ja me pystytään vetämään noin vaikeita ratoja kokonaisuuksina jo tässä vaiheessa. Annella tyypillisesti ratatreeneissä pitkiä estevälejä, ja haastavia hyppykulmia, joita saa oikeasti miettiä. Ja sellaisia missä pitää miettiä miten koiran saa oikealle linjalle seuraavaa estettä ajatellen, ei voi roiskia.

Rata oli tälläkin kertaa aika mielenkiintoinen:


Eniten päänvaivaa aiheutti alku 1-4. Kolmoseste ja siitä puomille vienti näytti aivan mahdottomalta tehtävältä maksikoiralle, ilman siis että linja puomille oli erittäin huono, tai vähintäänkin huono. Mietin että jos kisoissa olisi vastaava, mitä tekisin. En keksinyt muuta kuin että olisin yrittänyt kauemman siivekkeen ympäri takaakiertoa ja sen jälkeen persjättö ja jotain japanilaista puomille tms, jotta saisin linjan paremmaksi. Myös jatko ajatellen juoksaria tuntui aika hasardilta. Nyt tehtiin sylkkärinä tuo kolmonen niin että jätin kauas ykkösen taakse, kävelin kolmosen ja puomin väliin, lähtölupa, yhdellä askeleella kohti kakkosta sivuirrotus sinne, jonka jälkeen comecome käteen tulokäskyllä sylkkäri kolmoselle. Tällä ohjauksella kääntyi kyllä kolmosen ihan oikein, mutta jos meillä olisi tuosta jatkettu puomille, niin olisi kyllä ropissut pinnoitteet, koska kääntyi tosi jyrkästi kuitenkin. En olisi ehkä uskaltanut ottaa puomille noin jyrkästä kulmasta, kun itse joutui lähtemään kuitenkin tykin suusta heti kun oli lähettänyt kolmoselle. Koirallekin tulisi kiire, ja voisi sattua tuossa kulmassa. Toki pitää opettaa vaikeatkin puomikulmat hyvin.

No me ei menty puomille anyway. Tulin kuitenkin puomin ulkopuolelta ja takaakierto törkkäisynä ja sanallisella käskyllä 5 takaakierto, Juju luki sen hyvin. Lähetys putkeen 7 ajoissa, 6 rima tuli kun annoin putki käskyn riman päällä. Persjättö putken ja 8 väliin, päällejuoksuna 9 ja valssilla taisin kääntää vielä putken oikeaan päähän. Poikkarilla kepeille (haki joka kerta oikein vaikeaan keppikulmaan!!! <333 ) ja valssilla putkeen 12. Menin suht pitkälle ohjaamaan 13, koska tuli ekalla kerralla ihmeellisesti ohi, itse ajattelin että 13 olisi tullut melkein ilmaiseksi. Tuo hyppy oli oikeasti ehkä vähän kauempana (lähempänä kulmaa hiukan). No kun kerran sinne sain, niin sitten luki sinne automaattisesti. Hypyn 14 rima taisi tulla kerran, kun tuli kiire. Muutenkin oli rimat tällä kertaa vähän herkällä, ja Juju muutenkin vähän lallattelevalla päällä...juoksut tulossa?

Ata ei koskenut taas ekalla, laitettiin pumpperi apuun. Sitten tulikin loput At tosi kivasti. Tein vastakäännöksen17 hypylle ja kierrätin kauemman kautta, laukkaa ei tarvinnut vaihtaa, ja Juju meni epäröimättä esteelle. Muut teki tuohon poikkaria, valssia jne. Sitten putkeen ja putken aikana itse karkasin 19 taakse ottamaan vastaan päällejuoksuna, jopa vähän niistäen. Valssilla leikaten 20 ja kepeille haku itsenäisesti. Olisi voinut hypyttää myös ristiin tuon 20. Kepit taas joka kerta ok. Jäin odottamaan keppien loppua alkupäähän, koska moni koira käänty 22 putkesta väärään suuntaan jos ohjaaja joutui saattelemaan kepit loppuun ja lähettää putkeen ikäänkuin putken väärältä puolelta koiraan nähden. Onneksi on itsenäiset kepit <3 Juju kääntyi oikein ekalla. 24-25 valssi 26 viskileikkaus (joka oli super!) 27-28 väliin valssi ja loppu olikin aikalailla kiitämistä. Puomille ei menty.


Oli tosi hauskat treenit. Itse olin vähän kuutamolla alkuun, jotenkin en ehkä keskittynyt niin hyvin kuin yleensä ja myös Juju oli vähän aivot narikkaan päällä.

Juoksaria tehtiin molempien settien alkuun ja tein itsenäisesti vielä välissä vähän. Ekan setin alussa ei meinannut osua aluksi ollenkaan, teki loikkia. Oli varmaan ihmeissään kun Anne palkkasi, ja itseasiassa ensin haki myös käännöstä hypylle, ei mennyt suoraan edessä olevalle. Tämä varmaan hämmensi. Tein ekan setin lopuksi muutaman tosiaan itsekseen toisella kentällä, nämä oli ihan tosi hienoja, taisi osua kaikki yritykset. Tokan setin alkuun otettiin vain kaksi toistoa, nämä molemmat perfect.
______________________________

Tiistaina aamuaksaan hallille. Juoksaria, mitäs muutakaan. Ei ollut edes tarkoitus ottaa mitään muuta, mutta juoksari olikin sitten niin helppoa, ettei otettu sitä kuin muutama toisto. Mietin sitten että mitä tekisin, niin otin aksasteet kentän laidalle, ja virittelin Jujun tokomoodiin. Seurautin ja tein muutakin niin että sai palkaksi singota putkeen. Oli hauskaa :) Ja tosi helposti vaihtoi treenistä toiseen tällä kertaa. :) Seuraus näytti aivan hirmuisen kivalta, juuri tuolta saisi näyttää aina. En nipottanut yhtään mistään muotoseikoista vaan pidettiin kivaa. Seurauspaikka on tosi hyvä Jujulla, ja siinä se pysyykin hyvin. Kun kierrokset nousee niin vähän lähtee sivusuunnassa elämään, ei haittaa! Asenne on POP <3


maanantai 15. toukokuuta 2017

Jalat tukevasti maanpinnalla

Perjantaina illalla oli vielä tokon SM-joukkueen treenit Kärnän Sarin kouluttamana. Oli kyllä paska fiilis lähteä aamuisen väännön jälkeen treenaamaan. Menin kuitenkin, koska oon todennut että jostain kumman syystä asiat ei parannu treenaamatta. Ja kun on kerran ilmottauduttu edustamaan seuraa SM-kisaan niin sinne mennään tekemään parhaamme, ei yhtään vähempää.

No Jujuhan sitten olikin yllättävän kiva pikku tokopiski vaihteeksi. Meidän vuoro oli vikana, ja ajattelinkin että tämähän tästä vielä puuttui, Juju odotteleen autossa liian kauan eikä sitä nappaa sitäkään vähää mun kanssa tokoilla. Otettiin aiheeksi se kisamainen setti ylläriseuraamisella. Muiksi liikkeiksi valittiin kaukot ja kapula, halusin nähdä missä mennään näiden kanssa.

Ekaksi liikkeeksi kaukot. Otin Jujun autosta vasta kun päästiin oikeasti kentälle, en yhtään halunnut odotuttaa sitä kentän laidalla. Leikitin hyvin ja otettiin muutama nopea käännös ja seurausta ulkopuolella. Sitten kehään. Seuruutin kehään, pysähdyin ja odotin kontaktia, kun portilla halusi katsella mitäs kentällä tällä kertaa onkaan. Mennääs hommiin- virittelin kuten kisoissa. Kaukoissa jäi hyvin istumaan, oli skarppina. Huomasin jätössä kuitenkin, että meidän pitäisi luoda noihin jättöihinkin vähän jännitettä, koska selkeästi ne laskee tunnelmaa jonkin verran. Vaihdot kuitenkin erinomaiset. Sivulle nousussa liikutti vähän takajalkoja lähemmäs etujalkoja, eli väärä tekniikka. Tämä enemmän johtui mun sijoittumisesta, pitää tätä vähän katsoa, että mihin kohtaan menen nostamaan sivulle. Kehut ja pikkubileet sosiaalisesti ja heti seurauspaikkaan.

Seuraukseen lähti tosi hyvin mukaan, ei ongelmaa tässä. Seuraus tuntui tosi hyvältä, oli täpäkkä pikkupimu. Käännöksiin tuli hyvin, ja oli aktiivinen. Palkkasin kesken seuruun yllärinä.

Sitten leikit ja kapulan pitoon. Vähän pelkäsin että aamuisen vesipulloepisodin jälkeen ei haluaisi ottaa kapulaa suuhun, mutta kiltisti otti ja piti hyvin. Ei liikutellut. Näytti kyllä kärsivältä :D inhokki liike. Kuitenkin kunnon kehut ja sai hypätä kunnolla iloloikkia tämän jälkeen, ei kuitenkaan lelua tästä. Sitten taas seuraamaan.

Ja taas lähti hyvin mukaan ja oli intona. Tosi hienot käännökset, Sarikin niitä kehui. Ne on kyllä parhaimmillaan tosi näyttävät, Jujulla riittää liikettä takaosastolla kun se vaan on oikeassa mielentilalla. Palkkasin taas seurauksesta, hyvästä kohdasta ja yllärinä. Sitten vein Jujun autoon palautteen ajaksi. Ei hengailua kentällä.

Toisella kierroksella halusin vaan pikaisesti näyttää Sarille meidän luoksaria ja sen ongelmia. Juju tekikin tosi huonon luoksarin, oli epävarma ja hidas, tuli kyllä tällä kertaa eteen asti, toisin kuin Bhssa, mutta oli kyllä tavallista jähmeämpi. Niin ja oli eteen myös tosi vino, arpoi selvästi tullakko eteen vai sivulle suoraan. Huomaa nyt kun se muutaman kerran teki sen että tuli luoksarissa yllättäen sivulle suoraan ja palkkasin siitä, niin nyt ei tiedä kumpaa tekisi. Pitäisi olla näistä tosi tarkkana, tuon koiran kanssa ei saisi yhtään palkata noita aivopieruja, vaikka sivulle tulo olisikin kuinka hyvä. Kohti tulevissa liikkeissä tullaan aina eteen, aina. Kapulan kanssa ja ilman, esteen yli tai ilman estettä. Ei koskaan ikinä suoraan sivulle. Ja tästä olikin sitten puhetta, että kun on tuollainen herkkis ja pähkäilijä tuo koira, niin sen kanssa pitää vaan olla ääri selkeä. Ja vaatia se oikea toiminto, eikä hyväksyä mitään sinne päin. Uskoisin että tässä on tärkeimpiä seikkoja meidän moniin ongelmiin. Myös PA ongelmat johtuu tästä, kun on palkattu siitä ja tästä, eikä ole vaadittu perusasentoa kunnolla joka kerta, vaan tyydytty vähempään, niin sitähän se sitten yrittää ja kokeilee että oliko se tää vai tää ja sitten epävarmuuden kautta tulee tuo hidastelu.

Sari ehdotti nyt käsitargetin mukaan ottoa tuohon luoksariin. Ja se olikin Jujun mielestä heti tosi kivaa. Tuli mielellään targettiin ja sitten sai mennä heitettyä namia hakemaan. Sitten palkkasin myös leikillä näitä. Ja lopussa jätin istumaan ja menin kauemmas ja pyysin targettiin, niin tuli tosi mielellään. Ei Juju tuollaista 2m matkaa mitenkään kiihdytä täysiä, mutta asenne oli eri. Tätä nyt muistutellaan kovasti ennen SM-koetta.

Tokon SM-kisojen selkeä tavoite olisi saada vimppa 1-tulos Jujulle. Ja kyllähän fakta on se, että jos nyt ei mitään aivan katastrofaalista käy, niin 1-tulos me sieltä otetaan. Vaikka se tekisi hitaan luoksarin tai ei lähtisi ekassa liikkeelle lähdössä seuraukseen mukaan, niin se ei vielä meiltä sitä vie.


___________________________

Lauantaina lenkillä jatkettiin targettihommia luoksarin merkeissä. Nämä oli kaikki hyviä.

Iltapäivällä mentiin jäljelle. Polkaisin Jujulle reilu kilsan jäljen. Jälki vanheni sen tunnin, alkupätkä reilumminkin. Keppejä oli 6 joista 5/6 nousi. Taas jäi se viheliäinen kakkoskeppi. Olin laittanut sen kompana, aikalailla kulmaan koska halusin testailla kulmien tarkkuutta. No sehän jäi, koska kulma ei ollut tarkka.

Juju ei jäljestänyt ihan normaaliin tyyliinsä vaan oli mun mielestä aika epätarkka ja jotenkin tylsistynyt. Ekan kepin jälkeen skarppasi kyllä hirveästi ja ilostui kepistä tosi paljon. Suorituskestävyyttä tarvitaan tähänkin edelleen aika paljon lisää. Otan seuraavaksi jälkitreeniaiheeksi suoran jäljen johon tulee paljon keppejä, pääsee kauheasti palkkaamaan.

Jälki kulki myös hakkuuaukeen läpi, missä selvästi Juju kerran ajoi kulman yli ja ajoi aika kauaskin (liinan mitan ainakin 15m) yli, mutta sitten alkoi hakea jälkeä uudelleen. Löytyikin hyvin, mutta isolla kaarella, joten jos siinä olisi ollut keppi, se olisi jäänyt. En puutu enää näihin, vaan seuraavaksi sitten suunnittelen treenin vaan eri tavalla, jotta kulmatkin tulee tärkeäksi tarkistaa hyvin. Pitää ehkä jättää vähän nameja nurkkiin vielä? Tai ainakin sitten heittää muutama nami, kun menee ohi? Hakkuuaukea noin muuten oli tosi vaikea, siellä oli varmasti kauhea määrä harhoja. Mutta tämä tuntui vain lisäävän jäljen mielenkiintoa, kun joutui hankalaan paikkaan. Selvitti tiensä aukealta noin yleisesti tosi hienosti!





perjantai 12. toukokuuta 2017

Kahtiajakoisia treenejä ja pohdintaa

Torstaina sitten juoksaria treenaamaan jälleen.

Osumista suurin osa oli tasajalka osumia, ja aika ylös osui. Smartin puomi on jyrkempi kuin se Agimetin, jolla Harrin treeneissä tehtiin joten tällä varmaan myös osuutta asiaan. Osa osumista oli tosi bueno. Olisi pitänyt vaan ymmärtää taas lopettaa kun tuli tosi hyviä, koska sitten tuli jälleen se suvantovaihe, missä ei osunut ollenkaan ja kokeili jopa raviosumia pitkästä aikaa sen seurauksena kun ei saanut palkkaa. Ravilla ei kyllä meinaa osua ollenkaan (ei malta enää osua), joten luopui onneksi ihan itsestään siitä ideasta. Kyllä se kehittyy, nyt otettiin jo muutamia tasaiselta osuudelta, ja selkeästi vaikeutti asiaa. Seuraavassa treenissä yritän olla ottamatta noita ihan matalia ollenkaan alkuun, ja aloittaa jo taitteesta ja siirtyä heti tasaiselle jos vaan taitteelta osumat onnistuu. Matalalta lähettäen osumat on kyllä hyvä työväline sitten tuohon jos tule vaikka kaksi hasardiloikkaa peräkkäin, niin sitten pääsee palkkaamaan osumasta kun tietää mistä kohtaa lähettäen ihan varmasti osuu. Mutta kyllä nuo harvakseltaankin täydelliset osumat tekee iloiseksi 😀 hetki sitten Juju ei edes kokeillut osumia laukalla 💪


Illalla ajeltiin Nokialle meidän lammaslaitumelle. Siellä oli paljon saanut porukka aitaa pystyyn, ja meille näyttäisi nousevan ihan kivat puitteet kesän paimennuksiin :) Lisäksi käytiin katsomassa karitsoja, jotka kotiutuu siis puolentoista viikon päästä. Tyypit oli aika vauhdikkaita, ei ainakaan mitenkään liian kesyjä 😁 ihmiselle ei tulleet ollenkaan, ja koiraakin väistivät aika liukkaasti. Pässikaritsoja tulee meille, suomenlammas/kainuunharmas/texel sekoituksia ovat. Uuhikaritsoja olisi ollut mahdollista ostaa myös, mutta päätettiin ottaa pässejä. Meillä on kuitenkin vielä aika vihreitä koiria ja jos uuhikaritsoista tulisikin hyvin arkoja, niin oltaisi niiden kanssa aika nesteessä. Tässä kohtaa nuo pässitkin oli aika villejä tosiaan 😀 hitsi, aika paljon mä (myös Juju) odotan tätä juttua 💜
_____________________________

Perjantaina vielä uudestaan juoksarihommiin aamulla. Aika kaksijakoiset treenit oli kokonaisuutena.

Alkuun otettiin vähän vire juttuja tottista ja ylipäänsä seurausta ajatellen. Tämä vähän ikäänkuin ajoi lämmittelyn asiaa. Kehään tullessa seuraus oli aika jujumaista, ei nyt jähmeää, mutta se niin kovasti jotenkin keskittyy ja sen kautta jännittyy, että olemus jää...ei nyt vaisuksi...mutta jännittyneeksi. Ei ainakaan iloiseksi. Jujua on kovin vaikea lukea tuossa, kun se periaatteessa on aika kovassa vireessä, tosi jousilla, ja silloin sen olemus menee vähän tuollaiseksi yliyrittämiseksi. Katoaa rentous. Vaikea tämän kanssa on tasapainotella kyllä. En ole mielestäni luonut myöskään mitään kauheaa jännitettä kehääntuloon, vaan nimenomaan yrittänyt rentouttaa sitä, mutta kuitenkin että mennään yhdessä. Pitäisikö iloisuutta vaatia? Miten sitä voi vaatia?



Kuitenkin kun tästä päästiin ja sain kerran palkattua, niin olemus muuttui kokonaan. Tosi kivoja pätkin ja iloisesti teki. Yksi huonompi sivulle tulo, mutta tässäkin skarppasi ihan heti kun tajusi mitä pitikään. Oli aksaamaan menossa, eikä tiennyt sitten yhtäkkiä mitä pitikään tehdä? Täytyy ehkä pitää nämä treenit erossa aksatreeneistö, luulen että siinäkin yksi juttu.

Sitten juoksareille. Paljon huteja, vähän osumia, mutta kehittyy. Mä oon oikeastaan kokoajan vaikeuttanut asiaa, viemällä lähtöpistettä taaksepäin, joten en usko että osumaprosentti paranee ennen kuin vaikeusaste pysyy useamman treenin samana. Mutta osumiakin tuli, ja ne jaksaa ilahduttaa. Ja Juju kulki kovaa, ja oli elementissään mikä oli kivaa. Teki ehkä rennommin tänään, puomin jälkeen oli hyppy pelkästään. Haki itseasiassa hypylle tosi hyvin...


Sitten juoksaritreenin perään halusin ottaa vielä perusasentoja putken kautta. Ja siitähän ei meinannut kertakaikkiaan tulla mitään. Lähetin U putkeen ja kun tuli sieltä, odotin ensin että tarjoaa perusasentoa niin kuin alussa. Ei tarjonnut. Sitten yritin käskyttää sivulle, ei tajunnut yhtään. Istui vain. Teki putkesta tullessa jääviä. En halunnut auttaa liikkeellä, koska homma ihan selvää pässin lihaa koiralle pitäisi jo olla. Vein Juju laamailusta pois kentältä. Laamailulla tässä kohtaa tarkotan, että ei tarjonnut mulle mitään ratkaisua, vaan istui vaan. Pois kentältä, miettimään. Sitten uusiksi. Ja alkoikin sujua. Autoin toki sitten käsitargetilla muutaman kerran sivulle, mutta sitten sai tehdä putken kautta ilman apuja. Ja tekikin yllättävän hyvin.

Sama toiminta toistui kun päästiin töihin. Juju kantaa usein jonkun asian mun toimistoon autolta, ja saa siitä palkaksi aamuruoan. Tämä tapa on jäänyt, koska joskus aikanaan Jujulle oli tosi vaikea kantaa yhtään mitään suussa. Ja erillisenä temppuna tämä on Jujun mielestä yksi parhaita. No nyt oli mahdotonta. Esine oli vesipullo (jossa oli vähän vettä sisällä) joten esine sinänsä vaikea joo, mutta ei jumaleissön että oli muuten mulla hermoissa pitelemistä. Juju ei oikeasti edes YRITTÄNYT kantaa pulloa, vaan mateli vaan maita pitkin. Aluksi oikeasti ajattelin, että onko sillä joku hammas kipeä tms, mutta se miten se leikki tänään patukalla ja jäähkälenkillä kanteli taas kauhean kokoisia karahkoja ei antanut tälle teorialle kauheasti tukea. Mulla oli nameja ja naksutin ja naksuttelin ihan vaan koskemisistakin eka. Kyllähän mä tiesin että se on vaikea esine. Mutta Juju on tyhjää vesipulloa kantanut kyllä ja kotonakin parhaita leluja on tyhjät vissypullot monesti. Eli oli lähinnä viitsimisestä kiinni. Sitten kun kerran se toi sen pullon mulle kahden metrin matkan päästä, sain superpalkattua, niin sitten ei ollut mitään ongelmaa tuoda sitä uudestaan. Ja ihan oikeasti, kyse ei ollut siitä ettei olisi TIENNYT mitä tehdä. Niin tuttu tilanne, tuttu esine, tuttu rutiini ja käytäntö.

Mutta tän päivän opetuksena voisi sanoa Jujusta, että se on iän myötä alkanut kestää kokoajan paremmin myös vaatimista. Koska vaikka väännettiin kättä hallilla siitä perusasennosta, niin sitten kun se onnistui, niin huomasin Jujussa ihan selkeää asenne muutosta. Se ei ottanut nokkiinsa eikä mitään lannistunut, vaan sitten yritti kovempaa. Ja jäähkälenkilläkin oli ihan normaali iloinen itsensä. Mä oon itsekin jäänyt hirveästi kiinni siihen että aina heti autan Jujua jos se ei jotain "osaa" tai "ymmärrä" ja sillä olen saanut aikaan sen, että se ei kyllä itse noita ongelmia ratkaise vaan menee avuttomaan tilaan ja odottaa multa ratkaisua. Vähän voimaa ja asennetta tarvitaan nyt! Juju ei ole enää pentu, siltä pitää myös osata vaatia asioita, joita se aivan varmasti osaa. Mä en ole osannut kannustaa sitä omaan aktiivisuuteen, ja ratkaisuihin, vaan olen aina ollut auttamassa ja tekemässä sen puolesta. Se saa nyt riittää. Muuten me ei koskaan saada näihin meidän suorituksiin sitä kestävyyttä ja venymistä, vaan aina mä saan kannatella koiraa. Toki Jujun kanssa saa olla tarkkana paineen kanssa, ja olla sikäli herkkätunteinen. Luulen myös, että Juju tekee tosiaan niitä juoksuja, koska kaikki tälläinen ärsyttävä laamailu vielä korostuu silloin. Ja sekin kun noin yleensä muutoinhan tuo koira ei ole todellakaan mitään laiskaa saatika saamatonta nähnytkään. Se on kauhean vilkas ja tarmokas aina kun tehdään jotain mitä se mielestään osaa parhaiten. Mutta juurikin nuo asiat joissa sitä epävarmuutta esiintyy niin pitäisi saada koiraan uskoa yrittää. Eikä jäätyä.

Oon myös hirveästi miettinyt tätä asiaa vireen kautta, että onkohan tämä nyt kuitenkaan varsinainen vire ongelma tämä laamailu, vai olenko ihan itse aiheuttanut sen, että koska Juju kokee pääsevänsä aina helpommalla (tai pääsevänsä vähän epämiellyttävästä tilanteesta) kun mamma auttaa, niin se ei oikeastaan tartte edes niin yrittää? Että se huonokin suoritus riittää? Aina saa palkkaa? Ja pointtina ei tosiaankaan ole se, että koiran pitäisi toimia kuin kone, vastentahtoisesti, tai jotenkin tehdä ikäviä asioita. Mun mielestä koskaan ei pidä edes yrittää pakottaa, mutta kyllä joskus (usein) täytyy vaatia. Koska musta vaan tuntuu, että Jujukin saa suurimmat onnistumiset silloin kun se ylittää itsensä tavalla tai toisella....ja myös palkka on toki aina sen mukainen. Fiksu koira tarvisi fiksun ohjaajan, kuka osaa suunnitella treenit oikein ja vaatia ja auttaa oikeassa suhteessa.

Oon myös tässä alkanut kaivaa Jujun sisäistä possua esille. Haluaisin sille sellaista sikailu asennetta joskus, ettei sen tarvitsisi olla niin vakava ja korrekti. Ollaan mm. katsottu kuinka paljon Juju oikeasti haluaa maassa odottavalla lelulle, pitämällä kiinni ja hetsaamalla. Ekoilla kerroilla ei se edes päässyt multa irti, kun pidin lapojen kohdalta kiinni, nythän se saattaa jopa kiljua ja repiä itseään irti vaikka kuinka pidän kiinni. Tämmöisiä asioita olisi tuon koiran kanssa pitänyt tehdä jo paljon aiemmin. Onneksi meillä on koko maailman aika.

On se hassua miten nämä asiat menee ihan vuoristorataa. Toisena päivänä ollaan niin samassa kuplassa ja toisena ei edes samalla pallolla. Ja juuri kun ajattelin hommien sujuvan paremmin kuin koskaan, niin sitten tulee näitä päiviä.

Saattaa muutenkin olla, että SM-kisojen jälkeen me ei tokoilla hetkeen. On muutakin tekemistä.


keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Tupla tiistai jälleen

Maanantaina illalla tehtiin vielä ihan lyhyt vireen nostamisharjoitus iltalenkin alkuun. Tässä video siitä:


Tarkoitus on käytännössä lähinnä leikkiä, tehdä jännitettä ja luoda kovempaa hinkua palkalle ja rakentaa leikkiä. Juju leikki hyvin ja oli innoissaan. Näitä tarvitaan ja paljon!
______________________

Tiistaina aamusta Somerolle treeniin. Ekana teemana haku ja toisena ppajo.
Treenin alkuun otettiin lauma pienemmästä tarhasta ulos. Tämäkin sujui jo hyvin ja totteli stoppeja. Ajeltiin poispäin lauma keskemmälle peltoa, ja sivuttaisajossa vielä toiseen reunaan. Juju ajoi hienosti ja rauhallisesti. Tässä kohtaa ppajo oli parhaimmillaan koko treenin ajalta.

Hakuja otettiin niin että Marika piti tolpalla lampaita Wenjan kanssa. Hakumatka oli pisimmillään ehkä 30m. Aloitettiin vähän liian pitkällä ja lopuksi todettiinkin että tarvii aloittaa Jujun kanssa lyhyemmältä, jotta saadaan heti alkuun fiilistä kaaren laajentamisesta. Kyllä se sitkeässä on, aluksi sai muistuttaa ja laittaa kesken kaaren maahan. En antanut mennä loppuun asti jos näytti että leikkaa vaan tiukasti maahan ja uudestaan koko kaari alusta asti. Juju teki tosi rauhallisesti ja keskittyneesti. Ei rynnännyt kertaakaan, vaikka välillä jouduin laittamaan liikkuvan lauman perään hakemaan. Vähän ahtaasti meni tosiaan välillä, ja kaarta jatkaessa ei aluksi totellut tai lähti liikaa kohti. Lopussa tosi hienoja. Saatiin jopa sellaisia, missä piti totella kaaren päässä uusi flänkkikäsky ja lampaat ei liikkuneet mua kohti. Kyllä nämäkin vain kehittyy, vaikka aluksi saikin muistuttaa että pitää totella, ja pitää laajentaa eikä saa rynnätä.


Tokalla kierroksella otettiin lauma jälleen pienemmästä tarhasta ppajoa varten. Oli aika liikkuvaisia kavereita alkuun ja kuljetinkin peruskuljetusta ensin vedosta poispäin, ettei mennyt heti liian vaikeaksi. Siitä siirryttiin ppajoon ja ajettiin pelto kaksi kertaa päästä päähän ja tehtiin aina metsän päädyssä L mutka edestakaisin. Aluksi lauma oli aika hajoavainen ja Juju sai hakea karkailevia yksilöitä, mutta hoiti hommansa hyvin. Kun lauma alkoi pysyä kasassa paremmin, otettiin ajoa myös vetoa kohti. Tässä sai olla tarkkana, koska lauma lähti helposti juoksemaan kovaa vetoonpäin. Sain pidettyä flänkeillä pakan kasassa kuitenkin hyvin, Juju totteli suunnat ja stopit oikein hyvin. Toisella ajokierroksella vedosta poispäin huomasin että Juju vähän väsyy ja silloin se alkaa ikäänkuin luistaa ajossa vähän sivuun, eli ajattelee oikeasti lähteä kaarelle ja haluaisi kovasti pysäyttää. Näissä jouduin muistuttaa ajosta, että pitää ajaa kohti. Laitoin maahan, ja sitten houkuttelemalla pyysin katsomaan kohti lampaita ja kun katsoi sai ajo käskyn. Näin sain useimmiten Jujun lähtemään suoraan kohti porukkaa. Yhtään kertaa ei onnistunut kääntää laumaa mulle, mutta tarkkana sai olla. Lopussa otettiin vielä lauma hallintaan, Juju sai hakea porukan mulle, ja sitten vielä sai ajaa ne pois mun jaloista. Oli tosi hyvä lopetus, kun sain oikean suuntaista ppajo fiilistä suoraan musta poispäin.

Tuli matkalla mieleen, että täytyy ensi kerralla ottaa noi pätkät eripäin. Eli ensin ajoa ja sen jälkeen kaaria tai hakuja tai häkkiä. Mutta kuitenkin että ensin ottaisi sitä ajoa. Koska ekalla pätkällä kun ajettiin lauma hakupaikkaan, oli ajo parhainta mitä on tehnyt. Tuoreilla aivoilla 😏

Nyt on vähän jännät paikat, ensi viikolla on alkukesän viimeiset arkitreenit woollandiassa Marikan opissa, koska seuraavalla viikolla meille tulee omat lampaat. Mulla lisäksi työt menee kesällä hankalaksi sen osalta ettei ole ollenkaan arkena vapaata ja työaika estää lähtemästä ennen tai jälkeen töiden koulutukseen. Eli ohjatuista paimennustreeneistä tulee tähän nyt pidempi tauko. Aluksi piti mennä vielä loppukuusta, mutta en taida ehtiä, koska tulee tosiaan ne omat lampaat ja lisäksi sovittiin jälleen paimennusviikonloppu Juvalle Kaislan luo, ja se on kesäkuun eka viikonloppu. Tulee mulle liikaa ajoa ja ehkä turhaan tungen ohjelmaa kalenteriin, jos väkisin yritän ehtiä vielä ennen arkivapaiden kesätaukoa Somerollekin. Onneksi on kuitenkin olemassa ihmisiä puhelimen päässä sitten jos isompia ongelmia alkaa tulla, ja kyllä mun täytyy jotain viikonloppukoulutuksiakin ottaa kuitenkin. Huhhu.

Tiistaina illalla oli vielä aksaa, Harrin ratatreenit. Taas poikkeuspäivä, en yleensä koskaan suostu tämmöisiin tuplatreeneihin, mutta nyt ei auttanut. Jujulla virtaa riitti. Sanoin kuitenkin Harrille että jos yhtään huomaa että Juju väsyy niin sanoo heti, niin lopetetaan. Yleensä sen huomaa siitä että alkaa rimat kolista. No ei kolissut 😁 Juju oli innoissaan.

Alkuun tehtiin juoksaria, Harri palkkasi hypyn takaa pallolla. Oi että mitenkä hienosti Juju tekikään!! :O Ekalla loikkasi, samoin yhden toisen kerran, muuta osumat (noin 8 toistoa) TÄYDELLISIÄ kahden takajalan eroteltuja osumia!! Olin tosi tyytyväinen. Lähtöpaikka oli kauimmillaan taitteessa, ja osui siitäkin monta kertaa putkeen. Pitää alkaa rohkeasti siirtää lähtöpaikkaa kauemmas tasaiselle osuudelle. Ei mene tätä tahtia kauaa kun taas juostaan kokonaista puomia. 💜

Rata näytti tältä:


Kakkosen otin ensin takaakiertona sisemmän siivekkeen kautta, toimi myös pakkovalssi-jaakotuksena. Putkijarru tuollaiseen paikkaan (5) pitäisi ottaa ohjelmistoon myös. Ei olisi nyt jarruttanut. 7-8 irtosi putkeen hyvin (puomia ei siis otettu) ja ehdin tehdä valssin kepeille kevyesti. Persjättö keppien päähän ja puolivalssi-vastakäännös ja veto 10-11. Aluksi koiti tähän viskileikkausta 10 ja kääntyikin oikein, mutta meni 11 takaakiertona. Näin arvelinkin, Harri oli tästä enemmän yllättynyt, itse melkein tiesinkin että noin käy, Juju vaatii ihan kunnon kääntämisen tuollaiseen kohtaa kun hyppää pitkälle muuten ja silloin tuollainen takaakierto tulee ihan ilmaiseksi. Sitten tulikin radan haastava osa. 12 takaakiertona ja sitten töppöstä toisen eteen. Ekalla en tehnyt ennen suoraa putkea mitään ja siitä seurasi se, että Juju (ihan täysin oikein teki, näin sille on opetettu) kaahasi täysillä edessä näkyvään mutkaputkeen suorasta putkesta, edes katsomatta mua. Sitten tehtiin pienellä rytmityksellä ennen 14 putkea, mutta ei kääntänyt tarpeeksi ja sitten kun käänsi niin Juju meni putken väärään päähän. Lopuksi mietittiin että paras oli tehdä niin, että kun sai lukitsemaan 12 takaakierron ja siitä katsoi että luki vielä 13 esteen niin sitten monoa jonoon ja pinkaisu siten että ehtii kauas 15 hypyn taakse ottamaan päällejuoksuna 15 esteen ja silloin oli myös oikeissa asemissa putkea varten. Tämä oli selkeästi meille paras ohjaus tähän. 

Sitten seuraava kohta 17-20 olikin radan vaikein meille. Kun juuri oltiin juostu miljoonaa, oli tosi vaikea löytää oikea rytmi tuohon 18-19 väliin että Juju tuli 19 hypyn ylipäätään ja vielä oikein päin. Siinä piti mennä putken aikana asemiin 18 hypyn tasolle ottamaan kiinni ja tehdä vähän kuin puolivalssi, ja sitten päästää sopivasti irti jotta ei kääntynyt liikaa. Rytmityksellisesti vaikea kohta. Lisäksi A oli taas kauheaa räpellystä. Laitoin pumpperin, niin se oli ensin liian alhaalla, sitten liian ylhäällä. Sitten Aalta piti vielä kääntyäkkin. Lopuksi onnistui koko pätkä onneksi. Pitää ottaa nuo Aat taas treeniin. On vaan vaikea sen kanssa taiteilla, kun en haluaisi samalla kerralla treenata sekä Ata että puomia. Vielä kun puomi on ihan kesken niin haluaisin sen kuntoon nyt ihan ykkös asiana. A paranee taas kun sitä tekee. 21-22 valssina, 22-23 väliin sylkkäri ja 24 jenkkikäännös. Kepeille ohjasin koira oikealla, ja haki joka kerta kepit oikein. 

Oli mukava rata, haasteita riitti, mutta niin oli onnistumisiakin. Tuli taas treenin jälkeen olo, että pitäisi päästä jo kisakentille takaisin, Juju olisi niin valmis 😍

maanantai 8. toukokuuta 2017

Valokuvia kellastuneita ei meistä tuu

Torjantai aamuna uudelleen juoksaritreeniin. Nyt en ottanut ollenkaan mattojuttuja aluksi vaan suoraan lankulle. Laskin myös eilen vähän videolta tuota lähtöpaikkaa, että mistä Jujua kannattaa laittaa lähtemään että osuu helpommin. Nyt sain sillä varmistettua että toistoja ei tullut liikaa kun pystyin valitsemaan lähtöpaikan mukaan osumista. Tällä tavalla myös helppo harjoitusta helpottaa, jos tuntuu ettei millään meinaa osua ja tulee loikkia, niin pääsee palkkaamaan kun tietää mistä kohtaa lähettämällä tulee ihan varma hyvä osuma. Kiusaus oli aika suuri siirtää homma eteenpäin puomin tasaiselle osuudelle, mutta osasin nyt jättää toistomäärän hyvin pieneen (alle 10kpl). Lähes kaikki osui, taisi tulla kaksi ihan oikeaa loikkaa, muuten osui tai ainakin yritti osua. Puomin perässä oli tällä kertaa hyppy-putki yhdistelmä.



Tämän perään otettiin piiiiiitkästä aikaa omissa treeneissä rataa. Kentällä oli kivanoloinen rata pitkillä esteväleillä, ei oltu ängetty pikkukentälle liikaa. Juju oli innoissaan, ja aluksi valuikin ensin välistävedosta läpi, ja sitten vinon hypyn ohi jne :D Mutta oikein huomasin kuinka skarppasi ja alkoi tehdä kunnolla. Aat oli hirveitä (jyrkkä käännös) joten laitoin pumpperia avuksi. Eka keinu oli myös kauhea, jäi puoleen väliin, ja lähti ilman lupaa. Namialusta avuksi muistuttelemaan mistä kyse, sitten tekikin hyvin. Kepit oli joka kerta taas hyvät, meni kovaa, oikeaan väliin ja loppuun asti. Pimeä putkikulma löytyi ja osasi myös kääntyä sokkona oikeaan suuntaan putkesta. Eli kaikenkaikkiaan ihan ok pätkä. Yhtään rimaa ei kolistellut jälleen.



Torstaina oli mahtis keli, niin tehtiin oikein piiiitkä metsälenkki illalla töiden perään. Juju korkkasi lotrauslajit oikein kunnolla metsälammella. Oi kun tämmösiä kelejä olis mun puolesta vaikkapa kesän loppuun asti ;)









____________________________

Perjantaina sitten BH-kokeen vuoro. Oli hieno ilma ja puitteet kaikin puolin kunnossa. Kuitenkin mulla oli kauhea kiire kokeeseen ja musta tuntui lenkillä jo että Juju ei ollut ihan oma itsensä. Sain kuitenkin nostettua tunnelmaa hyvin ja Juju leikki hyvin ennen koetta. Lisäksi vielä tein hihnaseurausta juuri ennen meidän vuoroa. Oltiin ekassa parissa. Meidän parina oli tosi mukava bortsupoika omistajineen, joten sitäkään ei tarvinnut jännitellä.

Oltiin ekana makuuvuorossa, ja luulen että tässä yksi syy, suorituksen tuntuun. Juju meni maahan hyvin, jäi rauhallisesti, ja makoili koko ajan nätisti. Tästä makuu ajasta tuomari ei sanonut mitään, joten varmaankin aika huomaamattomasti makaili. Kun menin nostamaan ylös, oli mennyt lonkalle (joka tosi epätyypillistä, toki pitkä makuu aikakin tekee...) eikä noussut ekalla käskyllä sivulle?? Outo juttu sekin. Oli jotenkin tosi epävarma. Kehuin, ja innostui tästä, mutta BH kokeen luonteen takia en antanut riehaantua enempää, ja tästä varmaan lamaantui entisestään. Jälkeenpäin ajateltuna, olisi pitänyt antaa vaan rehata ja hyppiä kunnolla, BH koe ei taatusti olisi sen takia hylkääntynyt ja kun pisteitä ei edes kerrottu jälkikäteen niin olisi ollut ihan se ja sama vaikka sen takia olisi muutama piste lähtenyt. No hihnaseuruu oli kauheaa. Tuntui ja näytti kauhealta, kunnon sunnuntai kävely. Juju ei todellakaan seurannut, vaan käveli vieressä, pälyili ympärilleen, jätätti ja jäätyi. Ei tullut täyskäännöksiin... juoksuosuudessa vähän nousi, mutta hitaassa taas lamaantui. Mua alkoi ärsyttää, ja sekös vasta tekikin hallaa. Vaikka en sanonut mitään, enkä kommentoinut haahuilua, niin kyllähän sen Juju musta huomasi. Henkilöryhmässä tsemppasi, koska ihmiset ahdisti niin tuijotti mua. Vapaanaseuruu oli paljon parempaa, seurasi kunnolla, mutta tässäkin kulmissa jätätti ja joissain jopa pysähtyi ja jäi seisomaan?? Istumisliike kai ihan ok, maahanmenoliikkeeseen ei lähtenyt mukaan seuraukseen, ja eteen tullessa jäi kahden metrin päähän seisomaan (?!?!?) ja eteen siitä vino ja sivulle vielä vinompi. Lisäksi luoksetulossa jälleen flänkkiä mukana. :(

Videolla vain vapaana seuraamisesta eteenpäin, mulla ei edes ole videota kytkettynä seuraamisesta, ja ehkä hyvä niin.



Oli kyllä paskinta seurausta koskaan, ja oli niin huono mieli kokeen jälkeen että teki mieli itkeä. Hyväksytty se oli joo, ja hyvän arvosanan oli antanut vähintään kaikesta, joku oli jopa erittäin hyvää, mutta kun mua ei kiinnosta aidosti oikeasti yhtään pätkää se titteli tai mikään, jos tuntuu noin huonolta. Varsinkin, kun ajattelin tän olevan ihan pala kakkua, ja luotin koiraan.

Kaupunki osuudessa Juju oli normaali itseään ahdostuneempi, ei tykännyt yhtään siitä tilanteesta, kun ihmiset käyttäytyi sen mielestä oudosti. Ei se mihinkään mitään sanonut, eikä välittänyt mistään koirista tai pyöristä tms mitään, mutta ilmeestä näki että halusi pois. Ja mun ärsyyntynyt olemus ei auttanut asiaa. Mutta läpi se meni, mutta huonoin fiiliksin.

Juju tekee luultavasti nyt samaan aikaan juoksuja, tai ekat merkit on nyt ilmassa. Se aina tekee osansa, mutta Juju kyllä alisuoritti tosi pahasti tällä kertaa. Oli niin omissa maailmoissa, etten meinannut saada mitään yhteyttä siihen, eikä se edes tsempannut. Ja sitten kun vähän sai ideasta kiinni niin alkoi kysellä. Voi kyllä sanoa, että odotukset tuon tokon sm suhteen laski aika alas tän takia. Enää ei ehdi tehdä mitään radikaalia asioille. Virettä täytyy yrittää vielä tehdä mutta muuten on kyllä peli selvä. Siellä vielä häiriötä ja hässäkkää enemmän kun missään.

_____________________________

Päätin kuitenkin tuon BH kokeen jälkeen, että meidän treenaamiseen pitää ehdottomasti saada nyt ihan kunnon muutoksia. Mun pitää yrittää löytää keinoja, joilla mä saisin Jujun nostettua takaisin hyvään mielen tilaan, jollain pienellä vihjeellä. Tokon SM jälkeen jää toko tauolle anyway, joten mulla on hyvin aikaa tehdä sen eteen vaan vire juttuja. Pitää alkaa muutenkin kiinnittää erilailla huomiota tuohon Jujun vire asiaan ja sen nostamiseen. Kentälle ei mennä kuin loistavassa vireessä, ja siellä ei tehdä kuin loistavassa vireessä. Vaikka treenin kesto olisi 10sekuntia. Ja vaikka siellä vain leikittäisi tai tehtäisi yksi perusasento, mutta asenne pitää olla oikea. Mä oon jäänyt liikaa myös auttamaan Jujua, en osaa vaatia siltä oikealla tavalla asioita vaan aina sorrun auttamaan, ja sillä saan sen laamailemaan yhä enemmän. Tätä ongelmaa ei kuitenkaan ole Jujun kanssa elämässä yleensä vaan se on hyvinkin vilkas ja iloinen tapaus. Toko vaan on sen mielestä jotenkin ikävää.
_____________________________

Lauantaina aloitettiin nämä uudenlaiset tavat ihan arjessakin, päätin että en enää anna Jujun harrastaa tuota koko lenkin kestävää kyttäys-hyökkäys-ryntäys-hyökkäys leikkiä, enkä myöskään ota normaali lenkillä kantaa Juju käpyjen heittelyyn tai tyrkytykseen. Sitten kun leikitään niin leikitään yhdessä. Muutenkin välillä tuntuu että Jujulle kelpaa kuka vain ihminen tuohon pallonheittelytelineeksi, niin ei se saisi niin olla. Lelupalkka (ja nimenomaan leikki mun kanssa) pitäisi olla tavoiteltavampaa. Kielsin siis tälläiset turhanpäiväiset kyttäilyt ja keppien kantelut, ja leikittiin kunnolla vain kahdessa kohdassa lenkillä. Ja näissä paikoissa Juju leikkikin tosi hyvin, ihan taisteli kepistä jne. Lisäksi sen antanut sen juoksennella keppi suussa pitkin poikin vaan pyysin heti palauttamaan kepin takaisin kun voitti sen taistelussa. Kun oltiin leikitty, otin pannasta ja jätettiin keppi. Tämä tuntui ainakin nostavan leikin kierrokset hyvin, kun ei ollut koko lenkillä saanut härvätä omiaan. Meillä ehkä jonkin asteisena juttuna on ollut sekin ku Juju on aina irti. Niin sen mielestä peruslenkki on niin siistiä, ettei tyhmä tokotreenaus lenkin yhteydessä ole niin kivaa. Tähän tulee muutos. Lisäksi teetin ruoka-aikoina seurausta ruokakipon ympärillä, ja vasta kun seurasi oikeasti hyvin ja keskittyi ja luopui kupista, sai mennä syömään. Tätä haastetta ja kriteeriä nostetaan hiljalleen. Hoksasi idean kahdella toistolla.
_____________________________

Maanantaina sitten juoksaritreeniin aamusta. Tai tehtiin sekä juoksaria että vauhtiympyrää kun sellainen oli kentällä valmiina.

Juoksarihommat meni ihan ok, alan tajuta mistä kohtaa mun pitää Juju lähettää että sen on helpointa osua. Kaikki osumat ei olleet hyviä ja tuli loikkia, mutta saatiin muutama jackpotti ja yksi siten että lähetin taitteelta.  Palkkasin kuitenkin kaikki osumat matolle. Hyvä oli myös huomata, että hidastelemalla Juju ei enää osunutkaan :D Vain hyvässä vauhdissa osui, joten ei tarvinnut yhtään ravissa tehtyä palkata.

Agihommat oli parhautta, tästä on hyvä jatkaa.


keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Pitkiä pyhiä

Torstaina kävin illalla vielä talsimassa Jujulle 550m jäljen. Maasto oli aika haastavaa, oli paikoin hyvin vetistäkin, ja kalliopohjaa jne. Jäljellä oli kuusi (6) keppiä, kepit ei oikeastaan ollut hajustumassa ollenkaan, ja nappasin ne maasta juuri ennen jäljen tekoa. Aika ohuita tikkuja tuli taas valittua. Jälki vanheni noin 1h. Tehtiin esineet välissä.

Esineruutu oli jälleen noin 7x50m kaistale. Vein kaksi esinettä, molemmat niin että näki kun ne vietiin. Esineet oli Jujulle uusia. Molemmat nousi ilman ongelmia. Ekan kanssa taisi jäädä sekunniksi seisomaan esine suussa ennen palautusta, mutta muutoin oli oikein ok.


Jäljelle lähti hyvin, jälki lähti tien reunasta suoraan. Eka keppi nousi varmasti, tokan kepin jätti jostain syystä ottamatta (oon melko varma että kepin kohdalla kyllä tarkisti moneen kertaan, muttei nostanut keppiä silti). Loput nousi järjestään helposti. Ilmaisu ei vielä ole kovin hyvä, Juju saattaa edelleen lähteä keppi suussa jäljestämään, mutta on joka kerta kyllä tuonut kepin tiputtamatta, kun on saanut kehuja. Sai leikkiä jokaisella kepillä ja sai myös namipalkkaa jokaisella. Lopussa myös lelulla jackpotti. Hyvin meni jälkitreenit ja ilma oli mukava.
__________________________

Perjantaina aamulla mentiin juoksaritreeniin. Ensin matolla targettitreeniä lelulle juosten ja sitten puomin alasmenolankulla.

Mattotreenissä hyppäsi maton yli joku miljoona kertaa. En oikein tiedä edes miksi, ehkä oli liian ahdas tila tehdä tms, koska ihan järjestään laukka osui niin että hyppäsi yli. En halunnut hinkata tätä, joten odotin vain muutaman hyvän ja siirryttiin lankulle. Lankulla sitten homma sujuikin paremmin. Osumaprosentti oli tosi hyvä ja osumatkin ok. Oli vaan tosi outoa, kun puomilta sai tykittää suoraan putkeen, että meni aina putken kauimmaiseen päähän. Eli epäloogisimpaan. Tästä vähän väännettiin, otin ihan pelkästään putkeen lähettämistä puomin vierestä muutaman kerran ja vaikka suuntasin nenän kuinka kohti putken päätä, meinasi silti mennä toiseen päähän. Ihme aivopieru taas :D


Illalla ajeltiin Levekin kentälle ihka ekoihin tottistreeneihin. Juju sai kuunnella autossa muutamat ampumiset, eikä ainakaan autosta otettaessa ollut yhtään mitenkään jännittynyt. Ei vielä ammuttu sille kentällä. Hiljalleen. Kentällä otin ihan ensimmäisenä pitkän paikkamakuun BH koetta ajatellen, että jos olen siellä ekana makuuvuorossa. Makaili rauhassa, mutta aluksi haisteli ja vähän kuikuili muiden treeniä. Ei kyllä liiku mihinkään, mutta katselee kuin telkkaria muiden juttuja. Huomautin kuitenkin tästä. Treenikaveri kävi vähän häiriköimässä Jujua, silloin oikein skarppasi, kun häiriöitä tuli. Toiset yritti myös kutsua Jujua paikkamakuusta, eikä reagoinut mitenkään. Tiukasti tuijotti mun selkää :D

Paikkamakuun jälkeen tehtiin estettä. Alkuun epäröi ja tuli ohi muutaman kerran, olin tähän varautunut. Jujulle jää kovin helposti mielikuvia tehtävistä, ja koska viimeksi hiukan liukastui, ja vaikka sen jälkeen reippaasti tekikin, niin odotinkin että näin käy. Kuitenkin pienen rohkaisun jälkeen meni hienosti esteestä yli, molempiin suuntiin. Otettiin vielä vauhditta, ja vain muutama toisto. Juju kyllä kovin nätisti tuli alas esteeltä, ei mitään hasardiloikkia näkynyt. Sitten otettiin hyppyä. Aluksi muutama edes takaisin 80cm ja kun todettiin että juttu muistui mieleen helposti, nostettiin 90cm. Ekalla taisi kaataa esteen (kevyt pressueste) mutta rohkaistui ja teki seuraavat karsealla ilmavaralla. Ei otettu kuin muutama hyppy, ja lopetettiin hyvään. En uskalla metristä vielä ottaa, haluan että menee 90cm yli kuin vettä vaan ennen metrisen kokeilemista. Juju on kuitenkin aika pieni koira, ja 90cm vähän jännitti jo. Samoin mun pitää saada oma pää kylmäksi tuon suhteen.

Juju pääsi vielä Hiskin ja Vilin kanssa metsään juoksemaan. Oli kivoja poikia :)
_____________________________

Lauantaina ja sunnuntaina oli Jujulla vapaata. Lenkkeiltiin kyllä, mutta noin muuten sai olla vapaalla.

_____________________________

Vappupäivänä maanantaina mentiin iltapäivästä maastotreeniin. Luvassa oli esineitä ja jälkeä. Treenikoutsi tallasi Jujulle noin 600m jäljen, neljällä kepillä. Jäljen alussa oli lyhyt, noin parimetrinen "janan alku". Lähetin tien reunasta janalle, ja Juju jäi pyörimään jäljen alkuun, ei selkeästi ymmärtänyt tehtävän antoa heti. Lähti kuitenkin jäljelle hyvin. Mentiin varmaan se 300m ennen ensimmäistäkään keppiä, ja ajattelinkin jo että ei se niitä nosta, vieraan hajuiset kepit haastavalla jäljellä, ei varmasti nosta. Mutta nosti, nosti itseasiassa lopulta kaikki! Maasto oli jälleen aika haastava, oli polunylitystä ja kaikkea. Mutta hienosti pikkulikka hommansa hoiti.

Esineruutu oli 50x50m ja me otettiin sinne kolme esinettä, jotka vietiin yksitellen. Eli kaistaletyyppisesti tehtiin edelleen. Ekan esineen vei vieras etukäteen (oli myös vieraat esineet) ilman että Juju näki. Vähän epävarmasti lähti ruutuun, mutta lähti ja toi esineen hienosti. Toinen esine oli tarkoitus viedä niin että Juju näkee (kun en ollut varma ymmärtääkö lähteä etsimään seuraavaa), mutta treenikaveri olikin ehtinyt sen viedä mun palkatessa, joten tällä mentiin. Lähetin Jujun vähän esinelinjan sivusta (samat esineen paikat oli muillakin joten tiesin missä se on), Juju sai hajun heti (esine lähetyslinjan edessä suoraan) ja nosti esineen varmasti. Viimeinen esine vietiin niin että Juju sai katsoa, ja kyllähän se katsoikin. Esine oli kauimmainen, oikeassa takanurkassa. Lähti kuitenkin kuin ohjus hakemaan, upposi suoraan sen 50m. Taisi mennä 20sek kun esine löytyi.

Maastosta lähdettiin vielä tottiskentälle tekemään lyhyet treenit. Treenattiin kaikki samaan aikaan, se ei Jujua häirinnyt. Otin jälleen estettä ja hyppyä. Esteelle meni tällä kertaa epäröimättä, kiipesi hyvin. Otin sitten patukan, joka suureksi yllätykseksi olikin Jujun mielestä kauhean kiva. Ei päästänyt irti patukasta millään. Oon jotenkin ajatellut ettei Juju tykkään tuon tyyppisistä leluista, mutta nyt se ainakin oli tosi mieluinen. Pyysin sitten Jujua kiipeämään patukan kanssa estettä yli. Ja sinnehän se meni. Ei ongelmaa. Tehtiin myös noudon loppuosaa, että jätin Jujun patukan kanssa esteen toiselle puolelle ja kutsuin sieltä. Vielä ei tajunnut että pitää mennä aina esteen yli. Mutta helpotettuna, siten että näki mut, teki hyvin.


Hyppyä otettiin myös ja sitä 90cm korkeutta. Ensin ilman patukkaa. Kaatoi esteen taas ekalla, ja tätä vähän säikähti. Joten tokalla oli epävarma. Pienen yrityksen jälkeen kuitenkin teki hienoja ylityksiä. En ottanut montaa. Laskin esteen 80cm, ja tehtiin sen yli patukan kanssa noudon palautuksia. Aluksi ei meinannu hypätä millään 80cm patukan kanssa, ei millään. Mutta sekin oli lähinnä kiinni siitä, ettei vaan tajunnut mitä piti tehdä. Kun kerran tuli yli, tuli tosi hienosti, ja sen jälkeen tuli tyylikkäästi ja puhtaasti joka kerta.

Treenit meni kyllä tosi mahtavasti, olin äärimmäisen tyytyväinen Jujuun.
_____________________________

Tiistaina mentiin aamusta kalkittamaan ja mullittamaan meidän lammasaitausta. Parin viikon päästä tulis lampaat jaiks :D

Sieltä suoraan Somerolle paimentamaan. Meillä siis ei ole lammasaitauksessa vielä eläimiä, eikä näin ollen ollut tarvetta puhdistaa kengän ja tassunpohjia.

Ihan ekaksi saatiin hakea Marikan ja Wenjan avustuksella lampaat sisältä ulos. Juju sai hakea lampaat perältä ja työntää ne ovelle, Wenja blokkasi toisen pään. Ajattelin että Jujua olisi jännittänyt enemmänkin, mutta tosi rohkeasti se meni lampaiden takaa aidan välistä ja irrotti koko porukan liikkeelle. Saatiin lampaat ovesta pihalle, ja sitten työnnettiin ne vähän pidemmälle pellolle, ettei ne ängenneet heti takaisin sisälle. Sitten siirryttiin pyörötarhaan tekemään reunasta irrotuksia. Häkkitreeniä pitäisi myös päästä tekemään jonkin verran, koska ahtaat paikat on edelleen vähän pahoja Jujulle. Aluksi irrotuksissakin jännitti ja vauhti kohosi, mutta lopuksi saatiin kyllä ihan superhienoja irrotuksia tehtyä. Lähetin myös kauempaa Jujun lampaille ja vaikka valmistuin itse siihen että Jujulla pettää pokka, niin eipä pettänyt. Tosi kauniisti irrotteli. Jotenkin muutenkin tuntui kivalta tehdä Juju kanssa. Tuntui että se otti aikalailla kaikki stopit hyvin, rauhoittui, mutta jos en antanut stoppikäskyä, niin jatkoi hommia. Oli jotenkin tosi hyvällä päällä, ei liian itsekeskeinen mutta tosi intensiivinen kuitenkin. Totteli hyvin. Ja lähti tosi kivasti ppajoon myös.


Toisella kierroksella saatiin taas hakea porukka ensin sisältä toiselle koirakolle, tällä kertaa mentiin yksin. Hyvin malttoi antaa tilaa, että lampaat pääsi ulos ilman hysteriaa. Tosi hienosti työnsi myös porukan ulos tarhasta, mutta sitten tuli kiire, kun en ehtinyt laittaa porttia (en kyllä olisi hoksannutkaan, vaikka olisin ehtinyt...) kiinni, ja piti saada lauma äkkiä hallintaan ettei ne karanneet toisen treeniporukan lauman sekaan. Lopulta kun ehdin lähettää Jujun oikean kautta, se lähti vähän ahtaasti, mutta kyllä se sai hienosti porukan pysähtymään ja käännettyä. Sitten tulikin toisen kerran kiire, kun en hoksannut sitä porttia, niin päästä aidan välistä kääntämään porukka pois portilta. Osa lipesi tässä kohtaa takaisin sisälle, ja Juju ensin meinasi lähteä niitä hakemaan, mutta käskin sen sitten jäämään pitämään sitä laumaa mikä ehdittiin ottaa. Huh :D

Jätettiin se lauma sitten toiselle koirakolle, ja lähdettiin hakemaan oma lauma pellon keskeltä häkistä (toinen treenaaja jätti lampaat meille sinne). Se oli pienempi porukka, jonka kanssa oli helpompi tehdä ppajoa, mikä oli tokan kierroksen aihe. Ajettiin pellon päästä päähän, ja hyvin kyllä meni. Välillä tuntui vähän siltä että Juju väsyi kovin, koska välillä se vähän ikäänkuin yritti taas luistaa lampaiden eteen stoppaamaan niitä, mutta huomautin näistä ja pyysin ajamaan kohti ja näin sitten tapahtuikin. Helposti Juju lähtee kääntämään porukkaa mua kohti vahingossa, ja tätä sain olla korjaamassa vähän väliä. Mutta pääasia, että ajaa kunnolla pp, eikä venkoile ja syö paskaa. Myös vedon suuntaan ajo meni hienosti, ehdin hyvin flänkkäyttämään Jujua kun lampaat yritti lähteä juoksemaan, eikä ne muutaman kerran jälkeen enää juosseetkaan. Kun päästiin takaisin alkuperäiseen paikkaan, laitettiin vielä lampaat häkkiin. Tässäkin oli tekemistä, koska porukka ei mennytkään ihan vaan laittamalla sisälle. :D Muu porukasta meni mutta aina samat kaksi lammasta meni portista ohi, ja itsekin aluksi olin hölmösti portin edessä, enkä pitänyt omaa puolta. Somerolla nämä lampaat ei väistäneet ihmistä kauheasti, joten oman puolen pitäminen oli vaikeaa muutenkin. Saatiin kuitenkin lampaat häkkiin. Ja tässä vaiheessa kiitin koiraa reilusti. Otettiin lampaat häkistä laittamalla koira häkkiin, Juju oli suht lungisti ja totteli stoppia, mikä oli hyvä. Rauhassa lampaat ulos ja lauma haltuun. Vielä muutama tönäisy ppajoa, niin että sain hyvä mielikuvan jäämään päähän. Eli hyväksyin vain ihan suoraa ppajoa, en yhtään mitään luisumista jommalle kummalle kyljelle. Sitten käskin Jujun maahan, ja odottelin että lauma alkoi syödä, eli rauhoittui paikalleen. Sitten kutsuin Jujun pois.


Mahtavat treenit oli ja Juju toimi tosi kivasti. :) Kiva nähdä miten se kehittyy hiljalleen oikeaan suuntaan ja saa itseluottamusta myös vaikeissa paikoissa.
____________________________

Tänään keskiviikkona aamulla mentiin hallille juoksarihommiin jälleen. Ihan muutama mattotoisto, ja sitten alasmenolankulle. Heti ekalla osui, mutta sen jälkeen tuli useampi huti. En sitten tiedä oli ekakin vähän niinkuin vahinko-osuma. Saatiin kyllä osumia taasen, muutama jackpotti ja muut ihan ok. Vauhti oli hyvä, ja se onkin nyt kriteeri nro 1. Tuli kyllä selkeitä loikkiakia, en sanonut näistä mitään, sai aina tykittää putkeen, mutta loikista ei palloa. Jackpottipalkka erotettiin muista kunnolla. Olisi voinut lopettaa jo aiemminkin taas :)