keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Aksaa ja paimennusta

Tiistaina illalla käytiin aksaamassa kevään vimpat aksatreenit Harrin ohjauksessa. Ja olihan taas oikein varsinaiset kahtiajakoiset treenit 😀 Kyllä huomaa että on aksan hiomiset jäänyt vähälle ja intoa oli enemmän kuin aivoja.

Mutta mutta, heti alkuun on kuitenkin hehkutettava, että juoksarihommat sujui kyllä hienosti. Tein ensin yksinään toisella kentällä putkeen lähettäen, osui kaikki kahdella takajalalla, lähtöpaikka kauimmillaan tasaisen osan puolessa välissä, sitten tehtiin Harrin kanssa, ekalla ei osunut, sitten osui taitteesta, sitten taas haki muutamaa osumaa kauempaa, ja lopussa osui kaksi TÄYDELLISTÄ tasaisen osuuden päästä. Toisella aksakierroksella tehtiin vielä muutama, ensin yksinään, osui kaikki, ja sitten Harrin kanssa, osui kaikki. Nyt ei kun sitä lähtöpaikkaa säätämään taaksepäin edelleen, niin päästään pian tekemään hela puomia 👊


Rata siis yllä. Ekoilla kerroilla tein alun saksalaisen liian varovasti, tuli kiire 5 esteelle, jolloin 4 käännös levisi. Kun tein 3 saksalaisen siten, että oltiin Jujun kanssa samalla puolella estettä, eli luotettiin koiraan että se tekee kyllä vaikka lähden liikkeelle. Silloin ehti niistää 5 hypyn niin käännös oli parempi neloselta ja persjättö parempi 5-6 välissä. Näitä pitää harjoitella oman liikkumisen kannalta, helposti lähdin 5 peruuttelemaan ja käännös siksi levisi. Juju teki kyllä hyvin. Tässä alun hinkkauksessa meni myös aikaa, koska pikku apina VARASTI LÄHDÖSSÄ. Ja varmaan 5 tai 6 kertaa. Palkkasin sitten vain pysymisestä.

Valssi keinulle piti olla ajoissa, koska 8 moni koira haki suoraan putkeen. Juju ei kertaakaan putkeen mennyt mutta käännös kyllä levisi jos jonkin kerran. Keinut ei ollut parasta antia, oli vähän hitautta, treenin puutetta. Okserille 13 piti ohjata kunnolla, muuten ropisi rima. Onneksi tuolla hajoava takarima. Oli huono kulma okserille. Kepit hyvin, mutta hätäilin putken kanssa, niin tuli ekalla ennen aikojaan kepeiltä pois. Putkesta putkeen menin alkuun ohjaamalla ohjaamaan, joten tuli kiire 17. TässäKIN kohtaa mietin että miksiköhän menen ohjaamaan putkeen koiraa joka osaa etsiä putken pelkällä äänelläkin. Ei tosiaan tarvinnut mennä, vähän rintama suunta sinnepäin ja putkeen- kehotus perään niin sinne napsahti ja ehdin helposti sylkkäriin 17. Aalla ei koskenut ilman pumpperia, laukka ei ollut puhdasta. Treenin puutetta sekin, hinkattiin Aata ja parani joka kerta. Mietittiin myös An ylösmenokontaktia, saisi ottaa etujalat vielä alempaa, jotta laukka olisi oikean pituista. Täytyy miettiä tekisikö lisää madalletulla Aalla kun puomiprokkis antaa myöden...

Tokalla kierroksella hinkattiin siis juoksaria ja sitä Aata. Ja loppuun vielä tuota alkua oman liikkumisen takia. Juju oli super 💖
_______________________________

Pikku tauon jälkeen keskiviikko aamuna paimentamaan. Aluksi jaettiin porukasta kaksi vaikeinta tyyppiä pois ja treenattiin vain helpommilla lampailla. Jako meni hyvin, autoin paljon, mutta rohkeasti Juju meni väleihin ja auttoi minkä ehti. Selvästi edelleen väisti sitä mustaa isoa lammasta, sen kanssa ei näköjään kemiat kohtaa ei ollenkaan.

Paimennustreenissä itsessään ei ole päätä eikä häntää. Olin ihan selkeästi tehnyt treenisuunnitelman. Ekalla kierroksella ajoa, tokalla pillikäskyjä ja kolmannella muutama lyhyt haku. No kierrokset sinällään piti kutinsa ja maltoin tehdä lyhyitä pätkiä. Mutta ei noissa mun päättämissä teemoissa ollut mitään järkeä, kun edelleen suurinosa ajasta menee vääntöön elukoiden kanssa. Oon edelleen sitä mieltä, että nuo ei tiedä yhtään että koira voisi niitä vahingoittaa, ja niitten käsitys koirasta vain vahvistuu kokoajan. Ajo meni sinänsä hyvin, mutta edelleen oon sitä mieltä että Juju ajattelee ajossa pysäyttää lampaat. Ja koska aikoo pysäyttää, ajautuu liian lähelle niitä, jolloin ei enää saa niitä liikkeelle. Silloin kun ajaa hyvin, niinkuin aina kun ekaa kertaa lähestytään lampaita, silloin saa lampaat liikkeelle jo hyvin kaukaa.

Tällä kertaa lampaiden kuljetus mulle onnistui aikalailla ok. Joutuu kyllä tekemään paljon töitä sen kanssa, ja saisi ottaa vielä enemmän silmää ja voimaa käyttöön että kuljetus olisi helpompaa. Ei tarvisi niin käyttää kroppaa. Kaarilla vasempaan leikkasi helposti sisään. Oikea aukesi hyvin. Pillikäskyistä maahanmeno toimii jo jotenkin, ajo vähän huonommin, voi johtua myös siitä ettei ajon merkitys oli jotenkin vieläkään ihan selvää. Joudun tosi monesti huomauttamaan Jujulle siitä, ja pysäyttämään sen, kun meinaa luistella kääntämää lampaat mulle. Aidan väliin meni hyvin. Ja lopuksi sai ajaa lampaat takaisin sinne mistä ne otettiinkin. Sinällään homma toimi ihan ok, en joutunut montaa kertaa hätyytellä lampaita itse, ja Juju sai hyviä kokemuksia kun pärjäsi raskaiden lampaiden kanssa. Pitää varmaan ottaa joku koiraamaan noita, ei nuo tuosta ainakaan kevene syksyä kohden kuitenkaan. Toivoisin että Jujulla tuo ajo muuttuisi vakaammaksi ja voimakkaammaksi noiden kanssa, mutta nähtäväksi jää... Huomaan myös että ilman ohjausta omat suuntakäskyt on välillä mitä on ja en vaadi stoppeja loppuun asti. Mutta ennen kuin voin luottaa että lampaat toimii kuten niiden koiran kanssa kuuluu, en pysty treenaamaan ihan oikeasti mitään tiettyjä juttuja. Videolta (paska laatu jne mut kuitenkin) näkee hyvin, kuinka välillä tulee sellaisia jumi kohtia, missä mun on pakko ottaa koira pois ja laittaa uudelleen, ja toisaalta välillä auttaa sitä saamaan lampaat liikkeelle, kun ei meinaa poweri riittää. Toisaalta välillä saa lampaat liikkumaan ihan mukavastikin... vaikeaa on.😅😖 Ja näköjään heilun myös kepin kanssa aivan luvattoman paljon, pieni hermostuneisuus näkyy kyllä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti