Oli ehkä mahtavimmat paimennutreenit sitten hetkeen!
Ekalla kierroksella otettiin sisähallissa taas saamaa aja, irrota seinästä/nurkasta treeniä kun ennenkin. Ja Juju taas tällä kertaa liinassa. Aluksi jännitti porukan ja seinän väliin meneminen, mutta hyvin nopsaan kuitenkin alkoi tehdä aivan tosi hienosti. Meni jopa suhteellisen rauhallisesti väleihin ja ajamaan lähti tosi helposti. Nyt selvästi näki, että Juju korjasi tasapainoa mun ja lampaiden välissä poispäinajossa, eli on tajunnut idean, että pitää lampaat multa poissa. Marika sanoikin, että se on ollut koko homman ydin tässä harjoituksessa, ja sit mullakin jotenkin lamppu syttyi päässä. Että eihan se koira voi aina ja kaikissa tilanteissa lähteä vain suoraan ajamaan kohti lampaita, koska välttämättä tasapainopiste musta poispäin ei ole juuri siinä kohtaa, riippuen lampaiden vetosuunnista jne. Lisäksi se on tajunnut, että saa lampaat liikkeelle helpommin lauman reunoista, jolloin se tekee ajoon lähtiessä pienen sivuttais liikkeen, jolla saa lampaat ottamaan ne ensimmäiset askeleet poispäin. Lopetettiin hyvään pitoon seinää vasten, ja tällä kertaa huomasin myös, että Juju tapitti tiukasti lampaita, vaikka makasi ihan niiden lähellä naama niitä kohti. Aiemmin on alkanut katse haahuilla ja helposti on vältellyt katse kontaktia eläimiin tuollaisessa tilanteessa, mutta nyt jotenkin tunsi olevansa voimakkaampi noin.
Koska ilma oli mitä mahtavin (noin -10° ja kirkas auringonpaiste) päätettiin mennä tekemään hakuja toisella vuorolla pellolle. En aluksi ollut ihan vakuuttunut idean parhaudesta, kun ollaan nyt tiukasti pysytty pienissä tiloissa koko alkutalvi. Mutta sitten toisaalta tuntui että voisi Jujulle ihan hyvää olla välillä taas pellollakin, kun nyt on kokoajan vahvistettu suoraan ajoa, että muistuttelisi välillä kaariakin.
Pellolla porukka oli isossa laumassa, josta sitten piti erotella treeniporukka meille. Aluksi sanoin, että me ei olla tehty ollenkaan mitään jakoa tai sen tyyppistäkään, eli heitin pallon vähän ikään kuin treenikaverille. Hänen koiransa ei kuitenkaan saanut porukasta eroteltua lampaita, vaan koira ajoi koko porukan sisälle lampolaan, kun kaikki väliportit oli jäätyneet auki, ja lampolaan oli tietysti tuttu reitti. Sitten jostain ihmeen syystä me otettiinkin hommaksi erotella lampaat porukasta, se kävi jotenkin vähän itsestään. Samalla kun porukka valui lampolan ovesta, käskin Jujun sopivaan väliin, jolloin porukka hajaantui ja ylimääräiset jäivät sisätilaan ja me saatiin peruskuljettaa pikkuporukka pellolle. Olin aivan ihmeessäni, kun Juju suoriutui hommasta kuin vettä vaan. Hakukaaret oli vasemmalle hyviä, oikealle ei meinannut lähteä kunnolla, koska lampailla oli veto vasemmalle lampolan ja isomman lauman suuntaan. Oikealle en sitten käskenyt kaaren päähän maahan, vaan annoin peittää kunnolla noin klo 3 asti. Muutamassa tuli kiire, kun lampaat lähti valumaan jo ennen lähetystä. Kuitenkin noin periaatteessa itse treenikin meni hyvin. Muutaman kerran sain maahan käskyä toistaa, ja muistuttaa että se pitää tuonnissakin totella. Juju nimittäin meni maahan hyvin lauman takana haussa, mutta sitten kun annoin sen tuoda lampaita, se ei olisi enää halunnut mennä maahan heti.
Mutta kuitenkin isoin bonus oli lopussa. Treenikaverilta karkasi lampaat (porukka oli nuoria karitsoja, jotka hajaantuivat tosi helposti, ja jos koira ei tätä itse hoksannut katsoa, oli ne vaikea koota uudestaan). Ensin hän yritti itse hakea lampaita takaisin, mutta lauma meni suoraan lampolaan uudestaan. He sitten lopettivat treenit siihen. Me saatiin kuitenkin ottaa vielä koko iso lauma ulos lampolasta. Aluksi epäilin, että ei lähde ollenkaan edes kiertämään ison lauman taakse, kun oli niin ahdas paikka, mutta hitto, sinne se vaan tunki itsensä väliin, kävi koko kierroksen läpi hakemassa kaikki ja työnsi ne ulos ovesta. Seisoin itse lähellä ovea, jotta Juju sai voimaa työntää lampaita mua kohti, mutta teki kuitenkin työnsä ihan itse ja oli aivan mahtava nähdä, ettei se panikoinut tai purrut ketään vaan ihan rauhallisesti työskenteli. Sisätreenit on ihan selvästi teettänyt tulosta, mikä on aivan mahtavaa!
______________________________
Illalla oli tosiaan aksaa Harrin johdolla. Yleisesti pyrin siihen että olisi vain yhdet treenit päivässä, mutta nyt vain sattui osumaan samalle päivälle, joten sillä mentiin.
Valittiin kahdesta ehdolla olleista radoista helpompi. Halusin aluksi tehdä vain putkeen lähetyksiä suoraan. Ja Jujuhan meni, ihan vimmatusti haki putkesta toiseen ja takaisin. Hitsi että sillä oli hauskaa. Ekalla kerralla jostain syystä luuli, että palkka oli suorien putkien välissä, kun näkin että heitin pallon suoran putken päähän maahan. Sen jälkeen pidinkin palkkaa kädessä ja palkkasin heittämällä. Toiseen suuntaan kun tultiin, ei osannut itse korjata linjaa vikaan mutkaputkeen aluksi, vaan juoksi täysiä putken ja seinän väliin. Kuitenkin pienen väännön jälkeen hoksasi, ja lopussa juoksi ihan itsenäisesti putkisuoraa alusta loppuun ja takaisin. Pystyin myös leijeröidä helposti puomin takaa ja oikaista paljonkin, eikä tullut liikkeen mukaan vaan kiltisti eteni putkesta toiseen. Tämäkään ei ole kaikille itsestään selvää.
Tokalla kierroksella tehtiin sitten rataa puomin jälkeisestä elämästä eteenpäin. Ekalla kerralla nolla. Tuli kyllä noista suorista putkista ihan miljoonaa, ja ei jarruttanut putkijarrulla vaan kauhealla kaarroksella vasta tuli valssiin. A koski, siitä kepeille (kepit oli jotenkin hitaat? tai ei Harri sanonut niistä mitään mutta itsestä tuntui siltä). Backlap ja esteelle 16, pikku rytmimuutos ja veto 17. Päällejuoksu-persjättö 18 ja loppu oli helppoa ku heinän teko :D Kun otettiin pätkissä uudelleen, putkijarrun puutos tuli vahvemmin esiin. Ei auttanut huutelut, ei oma liikkeen täydellinen stoppaus, ei mikään, vaan painoi menemään miljoonaa putkesta toiseen, ja välillä kerkesi singota itsensä jo sinne mutkaputkeen asti, kun ei palkkaa kuulunut. Harri sitten palkkasi toisen suoran putken päähän ja tein oikein todellisen jarrun niin etten leijeröinyt puomia vaan menin putkien vierestä. Muutama toisto, ja nämä hyviä. Aalle kun päästiin, teki yhden loikan. Harri sanoi, että ottaa kyllä kaksi laukkaa alastulolle, muttei tule ekalla harjan yli tarpeeksi pitkälle, ja siksi ei osu. Laitettiin sitten pumpperi harjan taakse, noin 20cm harjasta, niin johan alkoi laukkaan löytyä pituutta. Aivan tosi hienosti tuli seuraavat kaksi. Sitten Harri halusi että teen pakkovalssin keppejen jälkeiselle hypylle. Toimi niinkin, mutta sai olla tarkka että tuli hyppyjen välistä, eikä ottanut seinän puoleista hyppyä matkalla. Juju vaatii noihin käännöksiin oikeasti kääntäviä ohjauksia, itse tykkäsin backlapin linjasta enemmän.
Treenaa:
-kepeille pitäisi keksiä vauhtia...? Pitäisiköhän kokeilla kujalla tehdä vähän aikaa juttuja, jos se sieltä löytyisi. Hmm...
-PUTKIJARRUT! :D
-pitää muistutella taas keinua, nyt muutaman viikon tauko alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti