Eilen illalla (ja tottakai klo 22 jälkeen...) tapahtui joka koiranomistajan painajainen, Juju söi epämääräisiä leivän palasia maasta. Eikä siinä mitään, mutta ne leivän palaset oli jätetty MEIDÄN KOTIPORTIN PIELEEN?!?!?!?!?!?! Olin laittamassa roskapussia roskiin, kun silmä vältti nanosekunniksi ja huomasin silmäkulmasta että Juju kerkesi jotain sieltä ottaa, ennen kun vaistomaisesti karjaisin sille niin että lopetti siihen pisteeseen syömisen. Löysin paikasta muutaman leivän palan, mitä sinne jäi Jujulta syömättä. Silmämääräisesti ne näytti vähän oudolta, ja koska olivat niin oudossa paikassa (mihin ei vahingossa voi mitään "tippua") ja lisäksi näyttivät niin systemaattisesti laitetuilta, lähtö Tuhatjalkaan tuli hyvin hätäisesti. Ihanasti tukka märkänä (suihkusta juuri tulleena) verkkarit jalassa ja reinot jalassa, tietysti. Yritin vielä oksennuttaa Jujun suolapallolla kotona, mutta ei reagoinut suolaan mitenkään. Tuhatjalassa katsoivat aiheelliseksi oksennuttaa (mulla oli leivänpalat mukana) joten siitä sitten, ensin puoli litraa ruokaa napaan ja sitten piikki pyllyyn, ja 5min päästä kaikki ulos. Ruoan seasta ei löytynyt mitään erityista palaa, mikä olisi voitu varmuudella sanoa olevan leipää, joten luultavasti Juju ei ehtinyt syödä sitä kovinkaan paljoa, mutta epämääräistä valkoista höttöä oli kyllä. Osa varmasti lihan mukana ruoassa ollutta rasvaakin. Ja tietty, yöpäivystys, niin 212eur.
Voisin sanoa, että oon noin yleensä hyvin avarakatseinen ja hyväntahtoinen ihminen, mutta nää myrkkysyöttien levittäjät ei kyllä multa saa minkäänlaisia sympatioita. Semmosen ihmishirviön kohtaaminen verekseltään on yks harvoja asioita, minkä varalle mulla ei ole mitään toimintasuunnitelmaa. Jos näkisin, että joku vieras tahallaan kylvää meidän pihan portille myrkkyjä, niin en kyllä tiedä mitä tekisin, miten reagoisin.
Tietysti aivan 100% ei voi sanoa, oliko leivässä myrkkyä. Mutta sanotaan nyt vaikka sillälailla, että vaikka joku olisi säikyttämismielessä noita kylvänyt, niin juu, säikäyttihän se. Mutta mitään muuta se ei meidän elämässä muuta. Muuta kuin sen, että noi myrkkyjen kylväjät aiheuttaa vielä suurempia inhon kouristuksia kuin ennen.
Me selvittiin säikähdyksellä, Juju on tänään ollut vähän väsynyt, mutta muuten iloinen oma itsensä. Tarkkaillahan tässä saa vielä viikon verran, mikä on aikalailla maksimiaika, milloin pisimpäänkin kropassa viihtyvä myrkky olisi alkanut vaikuttaa.
Ja joo, Jujuhan on opetettu siten, että se ei saa ottaa mitään ruokaa ilman lupaa keltään tai mistään. Mutta vahinko se voi näköjään sattua silti, vaikka kuinka varotoimet olisi kunnossa.
___________________________
Aamuksi horror yön jälkeen sovitut tokotreffit päätin silti toteuttaa, ajattelin että tehdään Jujun kanssa jotain pientä ja kivaa, ei mitään ihmeellistä. Juju oli aamulla reippaana, ja iloisena lähti hommiin. Meillä tietysti vaikuttaa aina treeniin, kun mä oon jotenkin kireä, ja kieltämättä tuo eilinen episodi vaikutta aikalailla omaan mieleen. Lisäksi parkkipaikan, missä treenattiin, pohja oli aivan karmea. Hiekoitettu oli sentään vähän. Tehtiin sitten ihan perusjuttuja, ei vauhtiliikkeitä. Naksuttelin Jujulle takajalkatargettia (aion kaukoihin panostaa taas tuon kanssa, kun S-I ja S-M vaihdossa liikuttaa takajalkoja). Se olikin Jujun mielestä kivaa. Lisäksi naksuttelin hyvää seurauspaikkaa, siitä video alla.
Jähmeyttä oli tekemisessä, ei pelkästään yön jäljiltä vaan myös pohjan takia. Juju kuitenkin oli ihan olosuhteisiin nähden virkeä, tosin lelupalkka ei tänään toiminut, kun oli luultavasti nälkäinen. Namitettiin sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti