Ekalla kierroksella otettiin kaaria ja häkkiä. Treenit oli sisällä taas, kun ulkona karsea keli. Häkki oli keskellä tilaa, ja ympärillä oli aika niukasti tilaa mennä. Kuitenkin kaaret avautui ihan hyvin ja Juju laajensi flänkkejä ihan mukavasti. Häkkiin saatiin lampaat pienen säädön jälkeen, kun Jujun oli kovin vaikea työntää poispäinajossa lampaita musta irti ja suoraan vetoa vastaan. Autoin omalla sijainnilla, niin helpotti. Mutta kiva oli nähdä, että Juju ei luovuttanut vaikkei heti onnistunut. Vaan sitten ihan mukavasti työnsi kun autoin. Saatiin lampaat vähän tuurilla häkkiin kun menivät mielellään. Sitten koira häkkiin. Jujulla meni osittain välillä kuppi nurin, mutta sinnikkäästi kannustin sitä, niin tsemppasi ihan tosi hienosti ja tunki itseään eläinten väliin, ja sitten jos eivät liikkuneet alta, antoi napakasti vauhtia. Jujuhan ei varsinaisesti lampaita pure, tai siis ei pure ollenkaan, mutta singahtaa jaloista ja napauttaa hampaita jaloissa, niin rouvat sai liikkumaan. Kun otettiin lampaita pois häkistä, karkasi flänkille, kun varmaan pelästyi että lampaat karkaa. Ja sitten leikkasikin muutaman kerran, eli selkeästi vähän haastava tehtävä häkissä kuumensi koppaa. Näistä huomautinkin, myös äänellä, koska ei myöskään totellut stoppia. Marika sanoikin, että näistä saakin huomauttaa, että kaarista ei neuvotella, eikä leikata. Sanoinkin, että nyt on vähän aika ottaa Jujua takaisin hallintaan. Se on nyt saanut kevättalven vähän rehata, ja kerätä uutta varmuutta ja silmää, mutta nyt on aika ruveta kokoamaan hihnoja taas meikäläisen hanskaan.
Toisella kierroksella pelkkää ajoa. Aluksi liinassa, ja pyysin pieniä sisäflänkkejä auttaen itse kaarelta, niin että kaaret pysyi hyvinä, ja sitten sai ajaa kohti kun teki hyvät kaaret. Liina vähän haittasi vasenta suuntaa, eikä halunnut jatkaa kaarta musta ohi. Varmistin näitä kepin kanssa painetta maahan antaen, mutta sitten päätettiin ottaa liina pois. Aluksi liinan tarkoitus oli varmistaa seisomaan stopit, mutta siitä oli ehkä tällä kertaa enemmän haittaa kun hyötyä. Ja ilman liinaa toimikin tosi kivasti. Ei päässyt kuin kerran mokaamaan niin että lampaat tuli mulle. Huippua.
Paimentamasta ajeltiinkin sitten viemään lainanoutaja kotiin. Aida oli vähän surkeana, sillä on ollut huiput kaksi viikkoa jonka kruunasi kun pääsi lampaita katsomaan (turvallisesti lankojen ulkopuolella), ja pitkälle metsärallille Jujun kanssa. Aida tykkää Jujusta kauheasti ja jotenkin oli aina kauhean iloinen kun mä tulin Jujun kanssa töistä (en ottanut tolleria töihin) ja nimenomaan Jujusta innoissaan. Hassuam kun Aidan on näistä vanhempi. Tytöillä tuli kaksi pientä eripuraa, toinen tuli kun vetivät samaa sukkaa, ja Juju olisi halunnut omia sen (mun sukka). Ja toinen kun Aida pokkana työnsi nenänsä Jujun ruokaan kun Juju söi jäistä silakkaa. Jujulla ei huumori riitä ruoan suhteen yhtään.
Kotiin kun tultiin käytiin pieni kävelylenkki, ja sitten vielä muutama toisto juoksupuomia omassa pihassa. Teki rennosti, mutta huomasin, että mun täytyy olla tosi nopea kun oon aina vikan toiston perään heittänyt pallon, niin sen ajoituksen kanssa. Ja sitten, kun Juju sen pallon ottaa, niin jo siinä vaiheessa pitää olla kerännyt matot ja lankut pois, koska muuten Juju tarjoaa sitä itsestään, ja tekee silloin väärällä, hitaalla tekniikalla.
_________________________________
Keskiviikkona muutoin treenivapaata, mutta aamulla 5 toistoa juoksaria omassa pihassa. Teki tosi hienosti ja rennosti taas, olin tosi tyytyväinen. Tällä kertaa heti käänsin lankun pystyyn portaiden kaidetta vasten niin ei päässyt tapahtumaan tuota itsenäistä tarjoamista. :)
_________________________________
Torstaina sitten aksailemaan. Treeninä juoksaria ja sitten hiukan ratapätkää, kun ei maanantaina päästy oikein mitään tekemään. Juoksarissa tuli huteja, mutta myös onnistumisia joten peukku niille. Ekaa kertaa nähtiin madalletulla puomilla myös laukkaosuma, joten kyllä se kehittyy, mutta hitaasti. Päätin nyt ottaa kuitenkin vielä tuon madalletulle puomille opetuksen tähän mukaan, koska juju himmailee, ajattelin että mun on ehkä helpompi vielä vielä tätä asteittain, koska selkeästi toistoja vaaditaan ihan hirveästi että uskaltaa ruveta oikeasti juoksemaan kontaktilta läpi. Mattoa olen miettinyt, että pidän mukana sinne korkealle puomille asti, jotta saadaan silläkin ajatusta koskemisesta vielä nakutettua takaraivoon. Nyt tosi helposti tässä näkee että hyppää maton yli, joten kuitenkin tuo matalalle osuma ei ole ihan luontaista Jujulle vaan sen oikeasti pitää sitä miettiä. Ja keskittyä. Käännöksissä vasuriin oli vaikeaa löytää estettä puomin jälkeen. Sama juttu on itseasiassa ollut joka kerta, oikealle löytyy ja kokoaa hyvin käännökseen, mutta vasemmalle ei. Nyt tehtiin useampia toistoa vasuriin ja oikealle vain kolme.
Ratapätkästä vähän avausta. Ensinnäki ekalla yrittämällä tuli toka rima. Hosuin kyllä itsekin, mutta Juju ponnisti aivan liian kaukaa, ja tuli rimaa päin suoraan. Sitten meni keppien 2 väliin tuhat kertaa (ainakin kolme) ennen kuin löysi oikean. Tiukassa saksalaisessa kielsi hypyn. Tiputti myös toisessa kohtaa riman. Ja jotenkin hiukan huonolla tekniikalla hyppäsi muutenkin. Luulen että on vähän jumissa selästä. Täytyy tänään ottaa mattovenytykset ja vähän jumppaa kotona. Huomenna tokopäivä ja sitten viikonloppu vapaata (jos nyt ei jotain pientä lenkkitokoa oteta). Toisen koiran kanssa jäisessä metsässä täysiä kaahaaminen ei varmaan ollut se optimaalisin liikuntamuoto viimeisinä viikkoina. Noh, se on semmosta välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti