perjantai 14. heinäkuuta 2017

Maastossa ja ei

Keskiviikkona ja torstaina illalla oltiin maastossa. Molempina päivinä jälkiä ja esineruutua.

Keskiviikkona oltiin ehkä hyttysvaltaisimmassa paikassa koskaan. Niitä oli ihan mustanaan, ja oli kyllä pikkasen motivaation kanssa tekemistä että viitsin jäädä esineiden jälkeen jälkiä vielä ajamaan. Mutta kun oli kaksi pätkää tallottu janatreeniä varten niin eihän niitä voinut ajamatta jättää. Esineruutu tehtiin nyt niin, että otettiin noin 10x50m luiskalle kaksi esinettä, ekan kävin näyttämässä, tokalle lähetin sokkona. Ekan nappasikin hyvin, oli vasemmassa takanurkassa ihan kulmamerkin alla käytännössä. Toiselle lähti hyvin, meni esineestä ohi, lähti tarkistamaan sitä samaa takanurkkaa missä aiemminkin oli. Kun ei siellä enää esineitä ollut, alkoi etsiä. Ihan hyvä treeni siis, että ei se ole samassa paikassa heti perään. Löysi esineen hyvin. Otin ekalla ihan virallisen luovutuksen, toisella palkkasin vauhdista.

Jälkihommissa nosti molemmat jäljet väärään suuntaan ensin. Tähän kolme sataa kirosanaa. Mä en vaan oikein saa kiinni, miksi nostaa väärään suuntaan edelleen välillä. Ja ihan varmana lähtee jäljestämään väärään suuntaan. Sitten kun annan mennä liinan mitan, jonka jälkeen otan mitään sanomatta pois, ja laitan hetkeksi autoon, niin sen jälkeen nostaa aivan oikein ja lähtee varman oloisena jäljelle taas. Tuntuu että arpoo suuntaa. Rutiinin puutetta? Nyt en myöskään tehnyt minijälkeä tien laitaan mitä olen aikaisemmin tehnyt. Sekin varmasti vaikuttaa. Muuten janat oli ok, eteni suoraan ja bongasi kyllä jäljen heti. Sitten toisella yrittämällä molemmat jäljet löytyi heti, ja kaksi keppiä molemmilta nousi. Toisella jäljellä kyllä meinasi hiukan oikoa, ei ollut tarkkana ja hankalassa kohtaa hukkasi jäljen. Korkeassa aluskasvillisuudessa taisi saada ilmavainun jostain kauempaa, koska lähti nenä ylhäällä oikaisemaan vaikka tiesin että kaari menee toisessa kohtaa. Pysähdyin ja odotin että alkoi jäljestää. Sitten kun alkoi, huomasikin ettei ole jäljellä ja etsi takaisin jäljelle. On nuokin ihan kiva tietää, että osaa hakea takaisin jäljelle vaikka sen hukkaisikin. Olosuhteetkin oli vähän hankalat nyt.

Torstain maastotreeneissä menin toiseen paikkaan, ja löydettiinkin ihan kivaa maastoa uudesta paikasta. Otettiin alkuun esineruutu, koko taas sen 10x50m ja ruutu kallion päällä korkealla. Matalaa sammalikkoa, mutta keskellä ruutua korkeuseroja. Kaksi esinettä, molemmat ruudussa valmiina. Olin ajatellut, että lähetän vasemmasta nurkasta, ja eka nostettava esine olisi vasemmalla takanurkassa taas, ja toinen keskemmällä oikealla. Ihan selvästi sai hajun myös keskiesineestä kun juoksi takareunaa kohti, mutta kun keskiesine oli hiukan hankalassa risukossa, niin jätti sen, ja jatkoi etsimistä. Takaesine olikin kallion päällä (kuminen kännykänkuori) ja se nousi hyvin. Tokalle esineelle lähetin oikeasta nurkasta, ja eteni ensin hyvin taakse, ei löytänyt. Palasin eteen, ja sitten ihan selvästi jäi korkeuseron takia pyörimään siihen keskelle. Etsi jonkin aikaa, kutsuin pois. Otin hihnan päähän ja käytiin ottamassa hajuhaku esineestä, ja uusintalähetys. Lähti ja eteni hyvin mutta kyllä joutui ihan oikeasti etsimään että löysi. Palkkasin vauhdista palloon, muttei ottanut palloa kun esine oli pieni pehmolelu vaan halusi pitää löytönsä 😀 

Ruudun jälkeen käytiin lenkillä, ja olikin kivat maastot lenkkeillä. Sai kyllä kartasta seurata missä mennään, ettei eksynyt joko a) liian kauas jäljestä ja autosta tai b) jäljen päälle.



Lenkin jälkeen sitten jälki. Tällä kertaa tapeltiin janalle lähetyksestä. Lähti joka ainoa kerta vinoon, ensin oikealle monta kertaa, ja sitten vasemmalle. Jäljen nosto oli kertaalleen hyvä, tarkistin metrin matkalta takajäljen ja sitten korjasi oikeaaan suuntaan. Mutta sen verran oli taas kasvillisuutta, että Juju pyörähti pari kertaa ennen kuin pääsi kunnolla jälkeen sisälle ja sen johdosta eka keppi jäi. Eka keppi oli kyllä vähän liian lähellä janaakin... Muut kolme keppiä nousi hyvin ja varmasti myös palautti ne tällä kertaa, eikä jatkanut keppi suussa jäljestämistä 😆 ääääh, vähän kyllä saa tosiaan motivaation rippeitä kaivella tuonne metsään menemiseen kun siellä on niin märkää ja helvetillisesti hyttysiä jajajaja. Onneksi löytyi vähän kivempaa maastoa sentään mutta taas sai sukat litimärkinä lähteä ajelemaan kotiin.
_____________________________

Tänään aamulla oltiin aksaamassa, ja tehtiin ylläripyllärinä juoksareita. Niitten treenaaminen on vaan kaikessa haastavuudessaan niin hitokseen siistiä!! Ensin ihan suoraa tykittämistä, ja osui joka kerta. Sitten otettiin oikealle tiukkaa käännöstä taktaktaktaktak. Laitoin putken puomin alle, ja sinne sai mennä hyvästä käännöksestä. Otin ensin vain alastulolankkua, ja sitten myös kokonaista puomia. Saatiin hyviä, oikeastaan kaikki alastulolankulta osui, mutta kokonaiselta puomilta loikkasi liian nopeasti muutamia kertoja, Yhden tämmöisen vahingossa palkkasinkin. Mutta hyvältähän se näytti ja tyyppi keskittyi hyvin. Lopuksi halusin vielä purkaa ajatuksen jarruista, ja otin suoraa puomia pari kertaa. Huomasin taas että jo tuo muutama käännöstoisto jätti Jujulle pienen ajatuksen jarruista päähän, koska ei meinannut aluksi osua kokonaisella puomilla suoralla exitillä. Mutta kun osui, alkoi osua heti paremmin. Ja tuli kuitenkin ihan laukalla kaikki toistot 💜💜


Tänään mennään vielä illalla paimentamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti