keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Ja sitten jäljelle jäi kauhutrio. Pennut 8vk.

Pentu pentuset. Ne täytti jo 8vk. Hurjan nopeasti aika menee.

Viime viikolla panostettiin Stainiin ja Taintiin, koska tiesin niiden lähtevän uusiin koteihinsa viikonloppuna. Toki kaikki muutkin pääsi mm. kävelyille kodin ulkopuolelle ekoja kertoja ja rymyämään metsässä mutta Stain ja Taint oli sitten mun kanssa spesiaalisti töissä mukana ja ulkoilivat myös kahdestaan muutamaan otteeseen. Aivan kamala sirkus oli kyllä jo tuo viime viikon loppupuoli viiden 7,5vk bortsupennun kanssa. Aivan hullua, en yhtään enää ihmettele että sanotaan että beecee pennut pitää ihan ehdottomasti antaa pois 7vk iässä :D Junkeista kuitenkin mielestäni vain Stain oli jo 7vk iässä valmis uuteen kotiinsa. Ehkä Hooey olisi ollut myös, mutta sehän ei tietty ole lähdössä mihinkään. Taintiin panostin myös tästä syystä, halusin että se saa mahdollisimman paljon uusia kokemuksia mun ja sisarustensa kanssa ennen uuteen kotiinsa muuttoa, ja tästä johtuen sitten Taintkin oli jo viikonloppuna aivan valmis muuttoon.


Stain ja Taint kävivät myös perjantaina 13. päivä (hehhe) pentutarkissa ja silmäpeilissä. Tippojen vaikutusaikana pennut saivat odottaa kevythäkissä ja ihmetellä aseman menoa. Samaan aikaan odotusaulassa oli ihan jatkuvasti kimakalla äänellä haukkuva lapinkoira, joka onneksi laitettiin lopulta odottamaan aulasta toimenpidehuoneeseen, jotta allekirjoittaneen ja parin muun asiakkaan korvat säätyivät. Pennut katselivat tätä kiinnostuneena, Stain oli ihan sitä mieltä että hän voisi käydä mökääjälle kertomassa että kenen hoodeilla se huutaa. Taintia lähinnä jännitti kova meteli, mikä nyt tietysti oli normaalia. Pennut kuitenkin loppuajasta nukkuivat häkissä molemmat, joten traumoilta säästyttiin.




Silmäpeiliin ja tarkistukseen suhtautuivat avoimesti, ei ollut ongelmia missään toimenpiteessä. Taint nukkui käytävällä kevythäkissä Stainin tarkistuksen ajan, koska en raaskinut herättää sitä kantamalla häkkiä, ja Stain sitten sai vuorostaan olla häkissä toimenpidehuoneessa meidän kanssa koska en uskaltanut jättää sitä käytävään, kangashäkistä oli liian helppo murtautua :D Kumpikin pentu oli täysin terve, ei muutoksia silmissä, ja pentutarkki normaali myös. Molemmat kivekset löytyi Stainiltä, ei laskeutuneena, mutta löytyi kuitenkin. Toivottavasti tipahtavat rokotuksiin mennessä.

Sitten lauantaina oli Stainin luovutuksen vuoro. Stain lähti Jonnan seuraavaksi harrastustähdeksi Linkin (ja Winstonin :D ) seuraksi Helsinkiin. Käytiin lauantaina päivällä ostamassa jäljelle jääville pennuille pentuvaljaat, ja Stain oli niin reipas joka paikassa. Sitä ei yhtään enää kiinnostanut vaikka sisarukset ja ihmiset katosi sen silmistä, se oli kyllä ihan valmis uuteen kotiinsa. Käytiin vielä lampailla, ja pennut (Hupi, Smudge ja Stain) sai juosta about kymmenen aikuisen koiran kanssa pihassa. Siitä Jonna sitten nosti Stainin autoonsa ja lähti. Stainista tuli Yoshi, ja sillä on mennyt varsin hienosti uudessa kodissa ja Link alkaa olla myös tyytynyt tilanteeseen. :D



Sunnuntaina puolestaan tultiin hakemaan Taintia uuteen kotiinsa. Pennut sai riekkua mun ihanan ketyn kanssa pihassa kun kirjoitettiin uuden kodin kanssa paperit, ja Taint olikin sopivasti väsytetty automatkaa varten. Taint meni myös bortsu talouteen harrastusten jatkajaksi, lajeihin tulee kuulumaan ainakin agility, paimennus, toko ja pk maastolajit. Taint oli loppuun saakka pentueen kiltein pentu, ihan naurettavan sähäkkä ja nopea, ihan loputtoman sosiaalinen ja kiltti. Taintista tuli Prim ja se muutti Lahteen.

Jäljelle jäi siis kauhutrio Hooey, Smudge ja Bin. Smudge ja Bin onkin meillä vielä melkein kaksi viikkoa, ja ne muuttaa 9-10vk iässä.



Tänään pennut siis täytti 8vk, ja ne alkaa olla ihan mukavia kanssa eläjiä :D tämän voin sanoa vain minä, mun vertauskohdalla, koska kaikki muut ihmiset pitää niitä tällä hetkellä aivan kamalina kakaroina jotka vaan puree ja riehuu. Ja mä nään vaan jo sisäsiisteyttä harjoittelevia, jos hienosti liikkuvia pentuja, jotka on nyt niin helppo hoitoisia, kun niitä voi kävelyttää, ne voi viedä metsään riehumaan, ne ei enää niin hanakasti pyri äitin tissille ja ne alkaa ymmärtää äänen painoja, koska kehutaan, koska kielletään. Nyt niiden kanssa on oikeasti kiva ja helppo touhuta. Ja sen kunniaksi ne on päässeet tutustumaan mm. Tamskin halliin, jossa käytiin eilen. Samalla myös äitikoira sai tehdä ensimmäisen treenin tapaisen sitten mammaloman alun. Pennut oli niin reippaita, niiden mielestä hallin oli sairaan hauska ja kiva, siellä syötiin ja leikittiin täysiä. Pennut pääsi myös lämppä ja jäähkäkierroksille, ja saivat mennä jo sulaneessa metsämaastossa. Epätasainen maasto teki tehtävänsä ja apinalauma oli aivan poikki ulkoilun jälkeen.

Ja sitten Juju. Voi miten kukaan tai mikään voi olla niin onnellinen kun pääsee treenipaikkaansa. Tuolla motivaatiolla mäkin olisin huippu urheilija :D Jujulle olisi ollut ihan sama vaikka olisi tehty vain perusasentoa, kunhan SAI TEHDA JOTAIN, MITÄ VAAN! Juju sai sitten tehdä vähän seuruuta ja perusasennon paikkaa, juosta putkessa ja palautella käännöskäskyjä mieleen minirimoilla. Lisäksi se sai lopussa tehdä muutaman mattotoiston maassa edessä olevaan putkeen ja 5/6 yritystä osui hienosti. Jee!

Olen antanut Jujulle nyt hiukan kipulääkettä, jotta sen selässä olevan jumi lähtisi aukeamaan. Se liikkuu kyllä hyvin, mutta liukastui tuossa lumien sulaessa useampaan otteeseen, ja huonon lihaskunnon vuoksi napsahti vuosituhannen jumiin. Tänään Jupsille tulee hieroja, ensi viikolla alkaa uintivuorot (!!) ja seuraavalla on fyssari aika. Myös ravilenkit pyörän kanssa aloitellaan varmaankin perjantaina. Tissit on onneksi jo alkaneet imeytyä, vielä niitä on jäljellä mutta lähinnä nahan muodossa. Eiköhän se kuntoutuminen tästä ala, Jups oli vaan niin hienossa kunnossa ennen pentuja, että tuntuu aina hurjalta, miten kova juttu pentuprokkis on nartulle kaikenkaikkiaan. Toki mä oon yyber tarkka Jujusta, muuta ihmiset ei välttämättä näitä kaikkia asioita edes siitä huomaisi tai osaisi katsoa.



Ja Hupi. Voi mikä koipeliini siitä kasvaakaan. Siinä on paljon Jujua, mutta myös paljon Linkiä ja sitten lisäksi jotain, mitä en ihan osaa tunnistaa. Hupista kertoo jotain se, että Inka on antanut sille lempinimen IPO, ja ennustanut Hupista siis lempinimensä mukaisesti suojelukoiraa :D haha, tuskin kuitenkaan. Mutta kyllä siinä riittää hommaa. Hupi on hyvin päämäärätietoinen, hyvin ihmisorientoitunut, mutta itsenäinen myös. Ei ehkä se sosiaalisin pentu, mutta avoin ja vastaanottavainen silti. Se ei osaa vielä mitään, eikä se osaa pitkään aikaan. Annan sen rauhassa tutustua uuteen elämäänsä, ja sitten vasta joskus aletaan opettelemaan asioita. Se se oppi yhdellä kerralla että autosta ei pääse riehumalla, ja osaa nyt odottaa kauniisti istuen että ovi aukeaa. Sitten se kyllä hyppää semmoisella tiikeriloikalla, että joka kertaa saa ottaa vauhdista kopin, mutta työstetään työstetään :D




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti