Sillälailla

Viikonloppuna tehtiin lenkkien yhteydessä come to hand-treeniä ja cik&cap hommaa tolppien ympäri jne. Sunnuntaina oli EO-karsintakisan kisastudio hela dagen, ja Jujulla rokulipäivä aikalailla.
___________________________

Maanantaina kurvattiin jälleen Somerolle paimentamaan. Tehtiin kaksi kierrosta, ja taas meni hommat eteenpäin.

Ekalla kierroksella liinassa ajoa, ja samaa mitä viimeksi, eli ajettiin nurkasta nurkkaan ja irrotettiin sieltä. Jujussa piisasi asennetta. Haisteli ehkä kerran, jonka jälkeen ryhdistäytyi. Aluksi irrotteli näppärästi lampaita nurkista, mutta sitten lampaat onnistui kiilaamaan itsensä niin tiukasti yhteen nurkkaan, ettei saatu niitä millään irtoamaan. Jos menin kauemmas lähettämään nurkkaan, meni paremmin, mutta sitten tuli turhia puruja, ja Jujua jännitti. Marikan Martta sitten irrotti pari kertaa hankalasta nurkasta lampaat meille. Ei viety niitä enää siihen nurkkaan uudestaan. Aidasta oli helpompi irrottaa kuin seinästä, ja välillä meni jo väliin ihan hyvin. Useimmiten jännitti ja suhahti välistä täysiä, mutta rohkeasti kyllä tunki eläinten ja seinän väliin itsensä useampaan otteeseen.

Tämä kuva otettu kyllä ilman lampaita :D

Tokalla kierroksella otettiin ilman liinaa ensin vähän hakuja. Kaaret oli ahtaat, ja piti ottaa keppi auttamaan paineen saamisessa läpi. Kuitenkin aika rauhallisesti Jujua käskytin, koska en halunnut paineistaa turhia. Saatiin mielestäni olosuhteisiin nähden aika kivoja flänkkejä, mutta hauskinta oli huomata, että Juju meinasi välillä lähteä ajamaan ilman lupaa, mitä ei ole tehnyt pitkiin aikoihin. Eli liina työskentely on tuonut siihen selvyyttä. Käskin vain maahan jos teki jotain hölmöä, tai ei ottanut suuntia. Vain yhden kerran ärähdin ja silloin sitten kunnolla, kun lähti Jujulla vähän hommat hankasta. :D Olin juuri ottanut lampaat irti aidasta sen kanssa, ja aidan ja eläinte välistä meni ilman että leuat louskui. Mutta sitten paine purkautuikin sen jälkeen kun käänsi lampaat mulle takaisin seinää vasten, niin siinä tuodessa päätti haukata yhtä rouvista nilkasta. Ja tällä kertaa näin että otti kiinni. Aiemmin tuo leukojen louskuttelu on ollut vain ilman puremista, ei ole purrut eläimiä. Siitä sanoin, ja se olikin ainoa kerta kun sitä teki. Lopetettiin onnistumiseen kun sai vähän tuupata lampaita liikkeelle poispäin ja totetteli stopin.

Mietin myös, että Jujuhan on ihan perusluonteeltaan sellainen konfliktin välttelijä. Eli se välttelee kaikkia mahdollisia tilanteita, missä voisi tulla konflikti. Koskee niin ihmisiä ja muita eläimiä. Toisten koirienkin kanssa Juju on sellainen, että jos menee haistelemaan, ja toinen alkaa jäykistellä, tuo kääntyy pois, tai ainakin kääntää pään sivuun ja korvat alas, jos ei uskalla ihan pois liikkua. Niin mietin, että tämä peruskiltteys heijastaa myös voimakkaasti lampaille. Nimittäin, jos jätän Jujun pitämään lampaita esim. seinää vasten, ja itse kävelen pois, niin Juju herkästi jännittyy, kun onkin yksin lampaiden kanssa, ja kääntää pään poispäin. Ei kyllä poistu paikalta, mutta kuitenkin poistaa eläimiltä painetta kääntämällä pään pois. Mutta niinkuin Marika sanoi, että se kipakka asenne on kyllä siellä, se vaan tulee esille vähän kaivelemalla. Tästä on siis hyvä jatkaa.
_____________________________

Tänään aamulla oli sitten suuri hetki, kun oltiin hallilla tekemässä juoksupuomi juttuja. Siirrettiin matto lankulle.

Otin ensin kunnon lämmittelyt (voisi olla lyhkäsemmätkin lämpät...) ja sitten tehtiin ihan matolla tuttuja treenejä. Ne meni hyvin, ja Juju on hienosti alkanut mennä matolle laukalla tikun kierron jälkeen. Tosi tyytyväinen olin. Otin mielestäni myös sopivan vähän toistoja per puoli. Sitten siirrettiin matto maassa olevalle lankulle. Ensin ihan tuttuja maton korostusjuttuja muutama toisto, ja sitten lisäsin tikun. Juju ei tarjonnut namimasiinalla yhtään kertaa stoppia koko treenissä. Jeee!! Teki aivan superisti, ja otettiinkin vain muutamia toistoja, jonka jälkeen vähän vaikeutettiin siirtämällä tikkua pikkuisen taaksepäin. Tämäkin sujui hienosti, molemmin puolin. Sitten vielä lelulle muutama toisto, nämä oli vähän epävarmempia, mutta niin se oli aluksi ihan matollakin. Namimasiinalla Jujua ei ole ikinäkoskaan pyydetty pysähtymään, joten sillä ei ole sellaista käytöstä olemassa, lelulle on pyydetty.



Vähän oli kääntymisessä puolieroja, oikealle oli vahvempi. Mutta joka tapauksessa oon tosi innoissani, että siirto sujui kivuttomasti. Tästä on hyvä jatkaa. Me kuitenkin jatketaan mattotreenejä tässä sivussa koko ajan, että ajatus on kirkas :D