maanantai 4. syyskuuta 2017

Back to basics

Tiistaina oltiin jälkimetsällä.

Kaarina talloi Jujulle ykkösluokkaa vastaavan jäljen, ja vahti ettei marjastajia tai muita ihmettelijöitä kulkenut jäljellä kun se vanheni. Jujun jälki olikin vanhentunut jo 45min kun päästiin metsään Jujun kanssa, ja mulla oli juuri sopivasti aikaa käydä tekemässä Vilille jälki ja sen jälkeen startattiin Jujun jäljelle. Aikalailla suoraan autosta siis.


Jana noin 10m täydellinen. Tarkisti metrin takajälkeä ja nosti oikeaan suuntaan. Eka keppi nousi. Yhdestä kulmasta ajautui ulos, kun luuli varmaan kompaksi eikä ollut skarppina (väärässä suunnassa kulman "yli" oli houkutteleva kaatunut puu jonka ali halusi jäljestää). Kääntyi kuitenkin liinan mittaa ennen takaisin ja löysi heti oikealle jäljelle takaisin. Jäljesti innoissaan ja aika haipakkaa meidän mittakaavassa. Kuitenkin järki päässä ja tarkasti. Kaksi jäljellä ollutta keppiä nousi myös. Viimeinen keppi meinasi taas jäädä, voi argh. Jäljesti aikalailla sen päältä taas ja meni ohi. Jälki päättyi jälleen aika lähelle tietä, joten näköjään tuo tien reuna vetää sen verran, ettei ole siinä skarppina. Pitää ruveta tekemään niin, että ei koskaan päätä jälkeä suoraan tien reunaa vasten, vaan aina jatkaa jonkin aikaa tien reunan myötäisesti. Löysi kyllä kepin kun käskin etsiä. Kokeessa jos vika keppi jää, niin sitähän saa mennä sitten etsiskelemään.

Esineruutu otettiin täysikokoisena ja esineet takana-keskellä-takana. Kaikki esineet valmiina, mutta yksitellen työstettiin. Eka hajuhakuna, toinen suorilta, kolmas hajuhakuna. Tuulta oli, muttei saanut hajuja kovin kaukaa esineistä. Ekalle esineelle lähti kuin tykin suusta taas, myös tokalle lähti samalla tavalla vaikkei lenkkeilty ruudussa. Kolmannella alkoi vissiin vähän hyytyä, kun lähtikin vähän rauhallisemmin, eteni kuitenkin ihan ruudun takarajaan asti ja esine nousi heti.
Hyvät treenit kaikenkaikkiaan, ja ehkä nuo jäljetkin taas lähtee eteenpäin, ja nuo edelliset oli jotain hetkellisiä häiriöitä.
___________________________

Keskiviikkona ajeltiin treenija reissuseuran kanssa Lietoon paimentamaan. Lähdin mukaan kun kerran pyydettiin, Anja Lehtiö koulutti. Muut treenaajat (meitä oli 4 yhteensä) oli Nextarilaisia, ja olin vähän ulkona alussa. Mulla ei myöskään ollut oikein kunnollista suunnitelmaa, mitä haluttaisi treenata, mutta kun katselin lampaita, totesin niiden olevan aika liikkuvaisia ja vetoja oli paljon, niin päätin että tehdään pikkuaitauksessa peruskuljetus harjoituksia ja flänkkien avausta. Se olikin aika hyvä päätös lopulta, koska peruskuljetuksessa on aika paljon tekemistä, jos siitä haluaisi vakaata ja rauhallista. Juju tuuppaa lampaat todella herkästi läpi ja tulee aivan liian kovaa. Lisäksi vaikka ollaan nyt saatu ajoon ihan rauhallisia lähtöjä, niin peruskuljetukseen lähtee aivan liian kovaa ihan pelkästään liikkeelle. Jujua jännitii ja se söi paskaa jo odotellessa omaa vuoroa. Pitkästä aikaa teki tuota, oma jännitys varmaan lisäsi sitä myös. Viimeksi Anjan kurssilla puolitoista vuotta sitten sain tulla aika kovaa pää edellä asfalttiin, kun ei päästy todellakaan ajamaan rataa eikä sinnepäinkään, ja Anja vaan totesi ettei Juju osaa edes flänkätä eikä sillä ole mitään harmainta ajatustakaan flänkistä, ja mitä se tarkoittaa. Olin aika maissa kurssilta kotiin ajaessa, Anja kouluttajana ei myöskään ole mikään kaunistelija vaan sanoo ihan suoraan, joka on kyllä hyvä ei siinä :)


Ekalla kierroksella sitten ensin näytin vähän itsekseen mitä on tehty. Lampaat oli aika herkät, ja taas meille uudet, joten Jujulla oli kierroksia vähän liikaa. Osa flänkeistä oli tosi huonoja. Anja tuli sitten myös aitaukseen ja tehtiin linjan leikkauksia ja ristiin kävelyitä, sekä sitä peruskuljetusta, johon haettiin rytmiä ja etäisyyttä. Välillä Jujusta huomasi, että kaksi ihmistä aitauksessa on liikaa, koska en pysynyt Anjan vauhdissa, ja Anja antoi painetta kepillä mutta Juju halusi pitää lampaita mulle. Eli aika ristiriitaisia ohjeita tuli välillä koiran näkökulmasta. Saatiin toki hyviäkin pätkiä. Toinen ongelma oli sitten se, että kun Jujulla on sitä kaaren päässä räjäyttelyhistoriaa, niin mä käsken sen stopata liian aikaisin eikä se ehdi peittää lampaita. Siksi tuonti on monesti vino. Eli nyt sitten laitettiin peittämään.

Tauolla kyselin vähän Anjalta, kun hän käski käyttää Jujulle stand stoppikäskyä hidastuksena ja sanoi että paimennuksessa stoppi ei aina ole täysi stoppi, että miten koira voi tietää että koska tulee oikeasti pysähtyä ihan kokonaan. Toki Anja ei tosiaankaan meidän historiaa tunne, mutta Jujun kanssa on stopista väännetty aikanaa tosi paljon, ja siksi olen ollut kokoajan äärimmäisen tiukka stopin suhteen, että stoppikäskyllä pitää pysähtyä ja pysähtyä heti ja kokonaan. Liedown käskyllä toki tipahtaa nykyisin jo aikalailla heti ja nopeasti. Anja oli sitä mieltä että koiralle ei kannata pelkästään opettaa ihan ehdotonta stoppia ajoon ja kuljetukseen sen takia, että silloin estetään koiraa ajattelemasta omilla aivoilla ja joskus koira on oikeasssa kun ei halua pysähtyä kokonaan vaan pitää lampaat liikkeellä, ja silloin tarvitaan se, että on olemassa stoppi vain mielelle, ei fyysisesti kokonaan. Ja koira kykenee erottamaan oikean stopin ja "stopin" äänensävystä. Eli stop- pysähdy, hidasta, kuuntele. Mietiskelin sitten kotimatkalla, että varmaan otan Jujulle siihen hidastukseen steady käskyn, koska se kuullostaa vähän samalta kuin standin alkuosa, mutta olisi kuitenkin eri sana, ja ehkä mun itse olisi helpompi olla mustavalkoisempi kriteerin kanssa, kun mulla on ehdoton seisomaan pysähdy- stand. Koska esim. häkillä jos se valuu standillä, ei tule häkityksestä mitään. Nythän meillä on ollut hidastava iisi käsky ajoon, mutta se ei selkeästi uppoa...

Toisella kierroksella kuljetus alkoikin sujua, teinkin sitä aikalailla itsekseen alkuun. Sanoin hidastuksena vain "sta sta sta" tai sitten vain "ei", jos lähti liian kovaa. Kutsuin nimellä, jos yritti napata paskaa...joka oli edelleen näköjään päivän teema. Sitten tehtiin nostoja, ja Anja näytti muutamia tosi hyviä juttuja, joilla saadaan aika pieneenkin treeniin ja pätkään monta nostoa. Jujullakin eniten haasteita tuottaa nimenomaan liikkeelle lähtö, joten nostoja pitäisi tehdä paljon. Tehtiin niin että leikattiin linja ja peruutettiin, jotta koira sai avata flänkin ja tuoda lampaita. Koira taakse maahan ja pysäytettiin lampaat. Sitten yritettiin päästä lampaista irti, ja käskettiin nostaa. Sitten taas stopattiin lauma, jos nosti hyvin sai tuoda, jos nosti liian lujaa, uudestaan leikattiin linja ja toiselta puolelta uusiksi. Jos nosti kauniisti, pystyi ottamaan monta nostoa putkeen, ja aina sai tuoda muutaman metrin palkaksi. Lopussa tehtiin vielä ihan vaistonvaraista kuljetusta, ja Jujulla nousikin kierrokset joten taisi olla pääkopalle haastavaa treeniä taas.


Ajomatkalla pohdittiin treenikaverin kanssa koulutusta, ja itsekseenkin sitten vielä jälkikäteen mietin sitä. Aluksi olin vähän jotenkin...pettynyt?... koska ei tehty meille vaikeita ajo asioita nyt ollenkaan vaan tehtiin vain periaatteessa tuollaista baby treeniä. Ja aina tulee vähän pöljä olo, kun uusi kouluttaja, joka ei tunne meitä eikä tiedä mitä ollaan tehty jne ei tunne historiaa. Anja olisi varmaan järkyttynyt jos olisi kuullut että Juju starttaa ensi viikolla ykkösissä. Ei varmaan olisi uskonut... :D

Mutta oikeastihan nuo asiat pitäisi opettaa ensiksi, etäisyys, tempo, flänkit, suunnat, stoppi ja hidastus. Ja kuljetuksessa, kun koira haluaa tuoda lampaita kovasti, nämä on vaikeampia saada läpi, kuin ajossa. Jos nämä perusteet on hallussa kun lähdetään opettamaan ajoa, ei steady walkissa pitäisi tulla ongelmia. Lisäksi sain paljon ideoita juuri tuohon kuljetukseen ja sen tekemiseen, saan myös Jujun ehkä käyttämään lisää silmää kun aletaan opetella tuota lisää. Ristiin kävelyä pitää harrastaa pellolla isommassa tilassa. Ja täytyy antaa alkaa vastuuta flänkeistä koiralle myös, eikä aina auttaa paineella jne. Anja ei myöskään oikeastaan käyttänyt aikaansa koiralle räyhäämiseen, vaan sanoi asiasta, ja sitten jatkettiin. Ja selkeä käskyjen kanssa, kaikki heiheit jne pois. Ja aina kun tekee jotain sen suuntaista että lähtee lampailta pois, niin omalla nimellä kutsu. Eli lopputulemana oli kyllä hyvä ja avartava koulutus taasen, aina täytyy miettiä uusien kouluttajien kohdalla, että mitä ottaa omaan työkalu pakkiin keltäkin. On niin monta tietä roomaan tässä lajissa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti