perjantai 15. syyskuuta 2017

TK Coaching aloitettu ja juoksareita treenattu

Viime viikolla aloitettiin treenit Kurikan Tanjan opissa SDP:llä. Olin aika innoissaan kun saatiin paikka, Tanjan koulutuksiin tuntuu olevan tunkua. Tanjalla on itsellä Jujun puoliveli Päättymätön Peli eli Nano, joten sinälläänkin oli jotenkin hauska hakeutua hänen koulutuksiin. Myös paljon kasvattituttuja on käynyt Tanjan valmennuksissa, ja suositelleet vahvasti. Jännitti aika kovin, oon viimeksi käynyt ulkopuolisella agikouluttajalla joskus vuosi sitten? Annella ja Harrilla (Huittiset) ollaan treenattu, ja oon tykännyt myös heidän koulutuksistaan paljon. Nyt vaan halusin vähän kokeilla uutta näkökulmaa. Tanjalla on OMD tausta.


Valmennusryhmän ajatuksena on kokonaisvaltainen valmennus, ja jokaiseen treenikertaan mennään erilaisella teemalla. Ekalla kerralla teemana oli erikoisesteosaaminen (muuri, rengas, pituus, okseri, ja niillä kääntyminen ja takaakierrot). Aloitettiin kuitenkin ihan tekemään rataa, koska Tanja oli nähnyt meitä vain muutamia kertoja sivusilmällä kun treenattiin Annen kanssa toisella kentällä.

Jätin ykkösen taakse ja kävelin 2-3 väliin aika lähelle 3 siivekettä ja siitä vapautus. Yksi askel kohti kakkosta ja sivuirrotus siihen. Sitten 3 backlap 4 putkeen. Meni kerrasta. Vitosen Aan koski hienosti, ehdin paljon edelle, mutta meni kepeillä kakkosväliin. Saatiin tähän heti hyvä neuvo, että Tanja ottaa aina vastaisen käden auttamaan, että koira ei leikkaa itseään väärään väliin, eli taivu liikaa, kun tulee kiire. Saatiinkin heti hyvä onnistuminen jopa vähän kauempaa. Vastainen käsi auttaa koiraa myös pimeissä putkissa jne.




Ohjasin kepit loppuun kaukaa ja jäin ottamaan päällejuoksuun putkeen 8. Hienosti joka ainoa kerta meni keppien loppuun asti ilman saattelemista. Putkesta putkeen haki täysiä. Renkaalle haki itse ja pituudella kääntyi aivan nurkkatikkua nuollen 💜. Puomilla osui kyllä ekalla mutta kriteeriin nähden liian ylös. Haki edessä olevalle hypylle, mutta hätäilin keinulle ohjaamisen kanssa, koska kääntyi liian tiukasti ja olikin sitten 4 putkessa 😀. Uusinnalla haki hienosti. Pidin namialustaa keinun päässä maassa, jotta saatiin hyviä keinuja. Hienoja ne olikin. Irrotin hypylle 15, valssilla putkeen 16. Jaakotuksella 17 ja sitten japanilainen 17-18 väliin mikä on meille vieraampi ohjaus. Ekalla olikin ajoitus pielessä ja vaikka Juju haki hienosti ihan oikein esteet niin teki välissä kauhean mutkan. Olin suunnitellut itse tekeväni 18-19 putkeen viennin takanaleikkauksella, koska okserille ei ollut kiire. Mutta Juju hakikin tiukasti tällä tavalla jo 18 laskeutumisesta putkeen 21. Päätettiin sitten että Jujulle tuohon kannattaa tehdä ihan valssi, vaikka se japanilaisen perään onkin yhtä pyörimistä. Kevätjuhlaliikkeitä sanan varsinaisessa merkityksessä.




Tauon jälkeen jatkettiin. Alkuun tein itsepintaisesti sitä leikkausta tuohon, kun en osannut tauon jälkeen valssata yhtä nopeasti kuin piti. Mutta saatiin kyllä lopuksi tosi hyviäkin. Okserilla tuli ekat hyvin, sitten alkoi vähän ennakoida kääntymistä, niin meinasi rima tulla helposti. Piti vähän viedä pidemmälle, eikä jarruttaa liian kovaa. Putkeen vaati jarrun, ihan kunnollisen, muuten lähti pituudelle ohjuksena. Taisin tehdä okserille 24 pari eri kääntymistä, tein persjätön putki-okseriväliin ja peruskäännöksenä, sitten jäin toiselle puolelle ja poikkarina ja taisin tehdä vielä jotain puolivalssiakin. Kaikki onnistui, ei kolissut rimat. Päällejuoksu 25 ja muurin takaakierto. Ei olla koskaan harjoiteltu muurille takaakiertoa, mutta eipä siinä mitään ongelmia ollut. Ponnisti hyvin ja palikat pysyi. Sitten olin tiellä, ei nähnyt putkea ekalla kerralla. Loppu aikalailla suoraa. Aalla hyvä kontakti vaikka käännös olikin.



Lopuksi Tanja halusi että tehdään nollarata treeninä 21 asti. No ei päästy edes alkamaan, kun tuli 1 ohi. Palautin lähtöön, sitten hyvä mutta tuli muurin palikka. Palautin ja nyt kaikki oikein. Kunnes päästiin puomille. Puomilla ei meinannut tulla kriteerin mukaista osumaa, ei millään. Teki ihan samanlaisia huteja varmaan kolme peräkkäin, sitten otin maton avuksi, ei osunut sittenkään. Alkoi siis väsyä, ei vaan jaksanut laukkaa venyttää enää loppuun. Note to self tämäkin. Sitten pidettiin muutaman minuutin käy siihen lepo, sitten vähän hetsattuna 9-13 ja nyt tuli jackpotti. Siihen lopetettiin. Ei nollaa tänään, ehkä joku toinen päivä. 😂

Tykkäsin treenistä kovasti. Ehkä päivän ahaa elämykset liittyi eniten sen vastaisen käden käyttöön joka oli mulle ihan uusi asia (!!) ja erikoisesteiden osaamisen vahvuuteen. Lisäksi tuli taas todettua, että Juju kun se tekee täysiä aina, niin ei supersankaritkaan määräänsä enempää jaksa. Sitten se kuitenkin aina tekee vaan, ei koskaan lopeta, mutta sitten sen väsymisen huomaa tyhminä virheinä. Pitää muistaa lopettaa ajoissa. Rata oli pitkä ja haastava kuitenkin.
_________________________________

Maanantaina tosiaan oltiin sitten lekurissa luustokuvissa ja silmätarkissa. Silmät oli ok, eläinlääkäri sanoi että vasemmassa silmässä saattoi olla pikkuruinen arpi, mutta sanoi sen vaihtelevan heijastuman mukaan. Sanoi että ihan normaalilta näytti. Selkä-, lanne-, ja kaularanka kuvissa meni pieni ikuisuus. Kuitenkin ell koko operaation ajan kuva kuvalta totesi, että todella siistiltä ja puhtaalta näyttää. Ei löytänyt mitään moitteen sijaa mistään. Olkakuvat otettiin samalla, Jujullahan on olat kyllä kuvattu jo 1wee kuvissa, mutta halusin välikuvat jalostusta ajatellen, kun sieltä silloin ortopedi löysi ne nokat. Ortopedi kyllä sanoi jo silloin että epäilee että ne on kasvuiästä johtuvaa rustottumaa, ja sanoi että ne häviää iän myötä. Niin myös oli käynyt, eli olat oli myös puhtaat, paremmat kuin 1wee kuvissa. Mikä tietysti on harrastuskoiralle hieno asia. Etupää on aika kovalla käytöllä kuitenkin.
__________________________________

Maanantaina Juju vietti siis krapulapäivää ja oli illallakin vielä vetämätön, sai siis ihan rauhassa köllötellä. Tiistaina illalla mentiin paimentamaan.

Otettiin vähän viime viikkoisten kisojen korjaussarjaa. Peruskuljetusta tiukalla temmon säätelyllä. Muistuttelin maahanmenoa (että sinne ihan oikeasti kuuluu mennä kun sanotaan) ja steadyä (että kuuluu oikeasti hidastaa kun sanotaan). Juju oli sitä mieltä että tietää paremmin. Nyt en kuitenkaan antanut sille yhtään periksi. Jos ei totellut, laitoin maahan, jos ei totellut sitäkään, sanoin kovemmin ja otin askeleen kohti, jopa lauman läpi. Muistui se sitten mieleenkin. Sitten ajoon samaa juttua.

Tauon jälkeen otettiin pikkutarhassa kikkailua. Ensin ajoa ja pikkuflänkkejä, olin itse ulkopuolella ohjaamassa. Sitten otin sekaan ihan kaaria, ja siten että sai mennä lauman ympäri ja kaarta piti jatkaa samalla etäisyydellä laumasta riippumatta mun sijainnista. Hitto olikin vaikeaa. Tosi hyvä treeni silti. Huomaa miten Juju hidastaa aina vauhtia kun ei saa mennä sinne mihin haluaa. Mutta se on kyllö normaalia, raksutus kuului varmaan Tampereelle asti kun se mietti että mitä ihmettä?


Tähän olisikin sitten voinut lopettaa. Mutta ei lopetettu. Ajattelin ottaa vähän rentoa hömppää vielä kun kaksi kierrosta oli aika vaikeaa. Kysyin Annelta että onko noita lampaita häkitetty ja onko minkälaiset? Anne sanoi että pitäisi olla ihan helpot häkittää. Mietin siinä suuressa viisaudessani sitten että no laitetaan ne kerran häkkiin, ja sitten se on siinä. No nehän ei todellakaan ollut menossa häkkiin. Porukka meni kokoajan halki, kun kaksi livahti aina koiran puolelta häkin suulta ulos. Vaikka miten yritin säätää koiran lähestymiskulmaa ja ajettiin ne monta kertaa kauemmas, niin aina Juju ajautui liian lähelle, eikä sen jälkeen kyennyt enää avata kaarta kunnolla, ja tuuppasi niitä aina liikaa johonkin suuntaan. Sittenhän ne kaksi karkulaista hoksasi sen, ja sen jälkeen oli peli menetetty. Avasin portin toisesta laidasta, ja sitten me saatiinkin onnistuneesti lampaat häkkiin. Kyllä ne kaksi siinä portilla sähläsi, mutta kuitenkin menivät häkkiin asti. Mutta mikä ihme sanoo sitten ihmisen korvien välissä että yritetäänpä tehdä se toisen kerran?? Olipa ensimmäinen (....eikä varmuudella viimeinen) kerta kun oli pakko lopettaa sadannennen yrityksen jälkeen ja todeta, että me ei häkitetä tänään. Mä en itsekään osaa tuota häkitystekniikkaa yhtään, ei olla häkitetty vielä koskaan sellaisia lampaita jotka ei meinaa mennä, ja hätäilen liikaa. Pitäisi malttaa antaa eläimille aikaa jne. Ja ylipäänsä katsoa niitä lampaita!!
___________________________________

Keskiviikko aamuna käytiin hallilla tekemässä juoksareita. Tällä kertaa hiukan vaikeampi treeni oli, mutta mä en oikeastaan enää juoksariprojektista masennu vaikka joskus ei meinaa onnistua. Tiedän että Juju osaa, ja kyllä se nytkin aina väläytteli niitä täydellisiäkin osumia, nyt niitä sai vaan vähän hakea. Tehtiin siis 90 asteen käännöksiä. Yritin ensin namimaatille niitä, mutta siitä nyt ei tullut mitään kun odotteli sitten vain lelupalkkaa eikä palkkautunut namista. Oikeaan saatiin oikeasti ihan hienojakin jopa kokonaisellakin puomilla, ei ainakaan vauhdista jää kiinni!! Vasempaan oli vaikeampaan. Juju vaan on tosi oikea kätinen, myös paimennuksessa oikealle meneminen ja flänkin avaaminen on helpompaa. Mutta kyllä se siitä. Löysin tapoja myös helpottaa tehtävää, jotta saatiin onnistumisia. Kokonaista ei kuitenkaan edes yritetty vasempaan. Täytyy nyt tehdä myös hallin ulkopuolella vähän noita vasempaan kiertämisiä (puut jne) ja oikealla seurausta (taipuu vasemmalle) ja muita temppuloita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti