Maanantaina illalla oltiin tottistelemassa sateessa ja otettiin hiekkakentällä hyppyä ja seuraamista. Se meni ihan ok, otin yhden 90cm ja sitten metrisiä. Tuli kerran kosketuksen kanssa, sitten kerran ilman kostetusta. Sitten monta kertaa kiersi, ja sitten yksi kosketuksen kanssa. Tähän tauko.
Vietiin pallo kentän laidalle ja otettiin seurausta ensin pallosta poispäin, sitten vähän joka suuntaan, yksi liikkeestä maahan ja suoraan seuraamaan ylösnoususta. Sitten seuraamisesta suoraan eteenmeno ja meni kovaa. Hienosti.
Sitten vielä metristä, tuli taas ohi muutamia kertoja, sitten tuli kosketuksen kanssa yli ja tähän jätettiin hyppy. Ihan hyvä mieli, toka treeni metristä, ja tuli jo useamman kerran ylikin. Vaikka tuntuu se kuitenkin olevan vähän Jujun mielestä vaikeaa. Ysikymppisestä tulee melkein paikallaan yli, mutta metrinen on merkittävästi vaikeampaa.
Vinoestettä otin vielä muutaman ihan muistuttelun takia, kaksi kertaa vaan yli kutsuen, ekalla tuli ohi kun ei nähnyt mua ollenkaan, tokalla tuli hyvin. Sitten kapulan kanssa yli kutsuen. Tuli ohjatun kanssa ilman ohjelmia.
Tottis siis vaatiin metrisen tekemistä, ja sitten kokonaisuuden kasaamista. Muuten liikkeet alkaa olla hallussa noin teknisesti, lisää varmuutta kaikkeen vaan, ja enemmän sitä 650g kapulaa mukaan. Jujun kanssa ei esim. liikkeiden välit ja siirtymät ole vaikeita, niitä on tokoa vartenkin treenattu. Ja sitten lisää sitä voimaa. Mutta koekin olisi vasta lokakuulla, joten sinne on aikaa 😀
__________________________
Tiistaina aamusta omille lampaille paimentamaan. En nyt enää muista niin paljoa, mutta vaikeitta lampailla oli asenne ongelmia jälleen eikä ne halunneet irrota laumasta. Varsinkaan koira-avusteisesti. Sain kuitenkin sitten jaettua ne lopulta ja otettiin sitten vain flänkkejä ja pillikäskyjä. Osittain oli jo ihan hyvää tekemistä, mutta oli siellä vaikeaakin, ja välillä tuntui ette Juju oikein halua edes tehdä niiden kanssa töitä. Ei ollut mielestäni liian vaikeita paikkoja tai muuta, vaan tuntui vaan että oli vaan huono päivä.
Illalla mentiin jäljestämään. Jujulle halusin muutaman janatreenin (lyhyitä, noin 100m jälkiä ja niiden nostamista) ja jälkiä olikin Jujulle lopulta 3kpl. Lisäksi tehtiin esineruutu kun treenikaveri odotteli toisen koiransa jäljen vanhenemista 2h. Ensin mentiin esineruutuun. Luiska oli 20x50m. Tehtiin yksi esine kerrallaan hajuhakuna. Sain hyvän neuvon kokeilla ruutuun hajuhakua, jossa siis esine viedään valmiiksi ruutuun (koira ei nää vientiä). Sitten koiran kanssa lenkkeillään ruudussa, koira hihnassa, ja kun se reagoi esineeseen (vetää kohti, häntä heiluu tms) sitä kehutaan ja viedään lähetyslinjalle, josta normaalilähetys. Toimi ihan loistavasti! Eka esine oli ruudun perällä keskellä. Käveltiin esinettä kohti ja hiljaksiin hoin Jujulle esineen käskyä välillä. Selkeästi etsikin ja nenä kävi. Noin 2m ennen esinettä reagoi aivan selvästi, veti esinettä kohti ja oli ihan hajulla. Kehuin, vein lähetyslinjalle ja lähetin. Oudosti lähti ihan vinoon, mutta korjasi heti takaisin ruutuun, ja juoksi ihan suoraan esineelle. Palautti ja palkkasin vuolaasti. Toisella esineellä sama juttu. Esine oli nyt puolessa välissä ruutua, mustikkavarpujen seassa, niin ettei sitä nähnyt. Käveltiin taas ruudussa, ja reagoi esineeseen noin 3m päästä ja nyt vielä selvemmin kuin ekaan (onneksi super helppolukuinen koira 😉) ja sama juttu kun edellisellä. Nyt lähti suoraan, eteni esineelle, joutui vähän etsimään mutta hyvin malttoi tarkentaa, löysi ja palkkasin vauhdista palautuksesta! Jihuu, hyvä treeni oli!
Jäljillä sitten ekalla meni jäljestä reilusti yli, pyöri ja hyöri mutta annoin etsiä. Etsi kyllä selkeästi jälkeä. Sitten kun sen löysi, lähti varmasti etenemään ja nosti molemmat kepit. Tokalla janalla nosti heti oikein, oikeaan suuntaan ja nosti kepin. Toiselle kepille ei edes jäljestetty, koska aiemmin jo käytin Jujua pissalla jäljen lähellä (en ihan tiennyt missä se meni) ja se löysi vikan kepin jo silloin 😂. Kolmannella tyngällä nosti takajäljen ja sekoili sen verran että otettiin lähetys uudestaan. Nyt hyvin, nosti oikeaan suuntaan ja löysi kepin.
Hyvät treenit kyllä kaiken kaikkiaan.
__________________________
Keskiviikkona sitten illalla Harri(Anne)aksaa hallilla. Halusin tehdä juoksaria, ja tehtiinkin. Puomi vain oli vähän huonosti tätä ajatellen, ei oikein kumpaankaan suuntaan ollut tilaa kauheasti. Ensin koitettiin toiseen suuntaan mutta lähetyskulma oli tosi huono ja Juju kerran ehti jo kompuroida puomin ylösmenossa, joten vaihdettiin suunnitelmaa. Siirrettiin sitten vähän esteitä pois tieltä niin päästiin juoksemaan kunnolla. Ja sitten se juoksikin, olin tosi iloinen ettei ottanut itseensä tuosta kompuroinnista. Aluksi haki osumia (Agimetin puomi) mutta sitten kun alkoi osua, osuikin sen jälkeen jokaisella. Jihuu.
Ratatreenissä ehdittiin tehdä kahta eri rataa, mutta niissä nyt ei kummempaa ollut, joten ei niistä sen enempää.
__________________________
Torstaina illalla paimentamaan Jumesniemeen. Tehtiin alkuun hakuja. Oikealle jätti tai meinasi jättää jokaisen vajaaksi. Ehkä matkakin pidempi kuin ennen? Ja ehkä vähän veto oli oikealle. Oikealle ei myöskään totellut uutta flänkkikäskyä millään ja sitten kun totteli niin meni hiiiiiiiitaaaasti. Ärsyttävä. Vasemmalle selkeästi helpompi, hakukaari ehkä ahtaampi, mutta meni perille asti, ja maahan vasta käskystä. Myös lisäohjausta totteli vasemmalle helpommin. Tässäkin luultavasti tunsi oikealla vetoa, koska meni hakukaarella about samoille paikoilla kuin oikealle menossa. Lopussa sai myös tuoda lampaat pari kertaa.
Tokalla vuorolla tehtiin luontaista ajoa, ja päätin että pidän suuni kiinni ja annan Jujun tehdä. Treenikaverit sanoi edellisellä kierroksella että Juju on hidas ja epävarman oloinen, ja mietinkin, että johtuukohan tämä nyt myöskin siitä, että sillä on liian vaikeaa noilla omilla lampailla, vai ollaanko liikaa hinkattu jotain teknista roskaa. No nyt sai sitten humpata. Ja humppasikin. Alussa juoksi ihan sellaista pentumaista humppaa lampaita ympäriinsä ja toi niitä mulle. Aluksi myös selvästi odotti jotain käskytystä, mutta kun sitä ei tullut niin alkoi käyttää enemmän silmää, ja selvästi alkoi arvioida itse pysäytyksiä ja välimatkaa. Oli vähän liian lähellä lampaita helposti, ja työnsi ne musta läpi mutta aikansa husattuaan hoksasi sen itsekin, että jos tuuppaa niitä liikaa, joutuu mennä pysäyttämään. Jujulle on ihan selvästi kaikkein siisteintä toi että se saa tuoda lampaita mulle ja tätä täytyy osata hyödyntää. Tykkäsin Jujun ilmeestä paljon enemmän tässä, se oli varmempi ja jotenkin omissa vesissään. Pitäisi välillä pystyäkin availemaan vähän jotain lukkoja tällä tavalla ja siten pitää homma myös koiran mielestä kivana.
Kolmannella lyhyellä pätkällä otettiin ajoa. Aluksi meinasi vaan peesailla ja ei halunnut ajaa musta pois, mutta sitten kun alkoi ajaa, myös tasapainotti lampaita multa pois. Kyllä se sieltä löytyy vaikka saa kaivella. Hitsi kun niin toivoisin että meillä olisi tuollaiset puitteet treenata. Kivat koiratut lampaat ja tilaa ympärillä.💟
_________________________
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti