tiistai 4. lokakuuta 2016

Vaikean äärellä

Päätin ottaa hankalista asioista härkää sarvista:

Eilen maanantaina illalla tehtiin samanlainen tokohaaste kuin sunnuntaina, eli kamat levälleen tontille ja kontaktin ja keskittymisen pyytämistä. En vaatinut täydellistä seuraustekniikkaa, enkä myöskään huomauttanut kontaktin tippumisesta (jota tapahtui paljon koska maailman ihanin pallo lojui keskellä kenttää :D ) vaan kehuin heti kun yritti. Seurautin ensin ilman lelupalkkaa, mutta vaihdoin lopuksi hetkesi pallopalkkaan, koska totesin saavani sillä Jujua vähän ylös paremmin. En vieläkään oikein tykkää Jujun seuruusta, noin ulkonäöllisesti, mutta pallo kainalossa näytti jo ihan ookoolta paikoin, joten toivoa on. Toisaalta kun katson Jujun olemusta muuallakin keskittymistä vaativissa paikoissa ja ihan perus lenkkimoodissa, niin se kantaa häntää alhaalla ja roikottaa korvia. Vain hyvin korkeassa vireessa (agissa ja jäljellä) sillä on häntä kohti taivasta. Joten en oikein jaksa uskoa että saan sitä niin ylös tokossa vaikka kuinka hetsaisin ja yrittäisin. Toki se pidetään kirkkaana tavoitteena mielessä. En myöskään haluaisi seuruuttaa pallo kainalossa, mutta jos se on ainoa tapa saada Juju tällä hetkellä seuraamaan kivasti ja innokkaasti, so be it. Kokeeseen ois pari viikkoa. Ei tässä enää ihmeitä tehdä. Fiilistä parannellaan, pitäisi tehdä lyhyempiä treenejä, ja sekaan muutama kisamainen.

________________________________

Tänään aamulla käytiin kontaktisulkeisissa hallilla. Tein liian pitkän treenin, vaikka Juju ei olisi vielä valmis ollutkaan mielestään.  Tarkoitus oli ottaa vain muutama toisto Ata ja puomia, mutta otettiin sitten useampia, koska ei saatu hyviä :( Aalla on nyt vähän vaikeaa, tai oikeastaan luulen että se on vain tekemisen puutetta. Jujuhan tekee 100% onnistumisia suorilla lähetymisillä, mutta kun pitää kääntää ja Juju katsookin ohjausta Alla, niin loikkaa. Varsinkin ilman pumpperia. Pumpperilla tekee täysin oikein, mitä nyt välillä laukka osui jalkojen väliin pienellä pumpperilla (joka oli siis ekaa kertaa testissä).


Puomilla nostin sitten alasmenokontaktin lankkua hiukan päästä ylös. Tällä haluaisin vahvistaa sitä paikkaa Jujulle. Kokeilin myös erilaisia palkkauksia. Aluksi ihan heittopalkalla ja nopealla vapautuksella. Nämä teki parhaiten. Itseasiassa videolla näkyvä puomin suoritus nro 2 oli sellainen mikä se saisi olla joka kerta. Vihdoin näin vielä videolla kuinka kivalta se näytti. Sitten kokeilin etäpalkkaa, jätin lelun puomin viereen kauemman maahan ja vapautin lelulle hyvästä kontaktista, tämä selkeästi vähän hämmensi pakkaa, ja Juju tulikin muutaman kerran yli. Palkkasin silti sellaiset kun jarrutti selkeästi, ja muut jätin huomiotta. Tätä tein kaksi toistoa, useampaa en uskaltanut. Etupalkkaa kokeilin myös, vaikka tiesin sen jumittavan. Tarkoitus oli sillä saada Juju itse hakemaan oikeaa kohtaa alastulolla. Tämä näkyy videolla loistavasti. Yhdessä suorituksessa jää puomin kontaktille seisomaan ja tuijottaa lelua. Kun en sano mitään, odotan vain että tulee oikeaan paikkaan, niin hakeutuu sinne itse hetken päästä. Tokalla kerralla hakee jo nopeammin. Vapautin kehujen kanssa heti kun teki oikein.

Älkää välittäkö, välillä naksutan Jujulle liian myöhään An kontaktilla tuossa videossa. Tosi vaikea löytää oikea naks kohta. Juju tekee luultavasti myös juoksuja, ainakin jotain alkuja. Hajut tuntuu kiinnostavan ja kaikki on vähän vaikeaaaaaaa. Tilasin sille punaisen sadetakin, jos se auttais ;)


maanantai 3. lokakuuta 2016

Kisojen jälkimainingeissa yms

Perjantaina mentiin illalla jäljelle. Talloin noin 200m pitkän jäljen metsään, maasto oli ihan ok, ei mikään mahdoton. Esineruudun tein jäljen vanhetessa.

Esineruutu: Vein esineet ennen kuin hain koiran. Talloin ruudun tällä kertaa tosi tarkasti, reunat tamppasin vielä voimakkaammin, ettei ainakaan jää tallaamisesta kiinni. Ruutu oli noin 3x10m eli pieni. Maasto aika kumpuilevaa, esineitä ei nähnyt maasta ilman hajua. Taisteltiin hetki suoraan lähtemisestä, meinasi aina lähteä vinoon. Kun lähti suoraan, esine löytyi, joten sikäli hyvä treeni. Esineinä oli tuttu sukka ja pieni nahkainen vyönsolki. Sukan toi ensin. Palkkasin kunnolla ja sitten keskittyminen toiseen esineeseen perään. Lähetin, meinasi lähteä vinoon. Sitten lähti suoraan, mutta jäi pyörimään paikkaan missä sukka oli ollut. Vielä uusi lähetys, nyt löytyi kun keskittyi kunnolla. Tuntuu että nenä oli auki paremmin vikalla lähetyksellä, mikä parasta ei poistunut ruudusta.

Väliin tehtiin lenkki, jälki vanheni about puolisen tuntia. Alkoi tulla pimeää niin oli pakko aloittaa :D

Lähetin tien reunasta jäljelle, lähti ekalla vinoon, uusi lähetys, nyt suoraan ja jälki nousi. Tarkisti takajäljen mutta lähti oikeaan suuntaan. Olin viljennyt nameja, ja alun hösellyksen jäljeen rauhoittui jäljestämän hyvin. Yhden kulman pyysin tarkistamaan, ei tarkistanut kunnolla vaan hörhöili, niin odotin niin kauan että alkoi haistelemaan kunnolla, sitten vasta eteenpäin. Lopussa oli keppi, se nousi. Harmitti kun ei ollut lelu palkka muistunut mukaan. Leikittiin sitten kävyllä. Saisi olla tarkempi vielä, tuntuu että aluksi on niin kova kiire, että ei malta haistella tarkasti kulmissa vaan oikoo.


_________________________________________

Lauantaina sitten kauan odotetut ja pelätyt paimennuskisat. Kisat oli Matkussa, tuomarina Petri Keski-Korpela. Meiltä ajeli paikan päälle vajaassa tunnissa, ja olinkin aika paljon etuajassa paikalla. Kerkesin sitten katsoa muiden ratoja, kakkosluokka oli juuri aloittanut kun pääsin paikalle. Kolme ekaa kakkosluokkalaista sai disk. Lampaat oli hyvin juoksevia, varikkokoiralla oli vaikeuksia pitää lauma hallussa. Muutamat koirat teki ihan tosi hienot ja siistin hakukaaret, mutta eihän ne ehtineet edes ottaa laumaan kontaktia, ennen kuin lampaat jo kirmasivat täyttä laukkaa varikon suuntaan. Alkoi jo hirvittää, ja mietinkin että onko järkevää edes osallistua. Oikeastaan osasin jo tässä vaiheessa kuvitella, miten meidän rata tulee menemään.

Kuva Entin pentupäivästä
Tämän lisäksi, radan suunta oli siten, että varikko oli hakusuunnassa ja sitten poistovarikko oli ohjaajan selän takana. Eli siis lampaat haettiin varikolta poistovarikon suuntaan. No silloin kun ykkösluokka alkoi, lampailla olikin sitten jo kaksi vetopaikkaa, ja itseasiassa poistovarikon suunta oli vielä kovemmassa vedossa. Varikolla taisi olla jo kolme varikko koiraa, ja silti niillä oli vaikeuksia välillä pitää lampaita kisailijoille. Lampaita jouduttiin juoksuttamaan vähän turhaan kun niitä vietiin tolpalle, ja sen huomasi kyllä osan lampaiden asenteessa, että alkoi olla leikit leikitty.

Noh, mentiin kuitenkin yrittämään. Itseasiassa kaksi mua edeltävää ykköstä taisi saada ajettua koko radan häkitykseen asti, joten ajattelin että mahdollisuus on vielä olemassa. Lampaat oli selkeästi väsyneempiä jo tässä kohtaa. En oikeastaan katsonut meidän lauman tolpalle vientiä ollenkaan, mutta aika kauan sain lähtötolpalla odotella että tilanne saatiin sen verran rauhalliseksi, että pystyin lähettämään. Lähetys vasemmalta. Kävelin hakumatkan noin puoleen väliin auttamaan, ja Juju lähtikin tosi kauniille hyvälle hakukaarelle. Vähän tuli lopussa sisään, ja kun sen huomasin, käsin maahan ja korjasin. Juju korjasi hyvin, mutta luki eläimiä, eikä uskaltanut antaa enempää tilaa. Lampaat lähtikin tulemaan heti kohti, eli nosto jäi vähän niinkuin tekemättä. Juju kuljetti ihan rauhallisesti ja otti vielä tässä vaiheessa maahan menonkin hyvin. Mutta sitten lampaat lähti kiitolaukkaa kohti poistovarikkoa, eikä mulla ollut mahdollisuutta pysäyttää niitä ilman koiraa. Niimpä oli pakko lähettää Juju uudelleen vasemman kautta pysäyttämään lampaita. Ja tässä kohtaa maltti loppui ja pakka vähän Jujulla hajosi. Sai lauman stoppiin, ja tuotua kuitenkin mulle, aika hurjaltahan se näytti. Ei purrut, mutta en olisi ihmetellyt vaikka tuomari olisi jo tässä kohtaa keskeyttänyt. Luki tuomarikin kuitenkin ihan hyvin tilannetta, koska lampaat tosiaan oli niin lentävät, ja Juju ei tosiaankaan niitä haussa häirinnyt.

Kuva Entin pentupäivästä
No sain vielä jotenkin pakan kasaan. Yritin aloittaa poispäinajoa, mutta yksi uuhista oli sitä mieltä että hän ei enää tätä leikkiä leiki. Onneksi kuitenkin kääntyivät kun Juju painosti, mutta haastoivat koiraa ihan suoralla katsekontaktilla. Ja tässä Jujulla meinaa aina vähän puntti tutista, kun huomasin tässäkin tilanteessa että ihan käänsi päätä pois kun lampaat haastoi. Saatiin lauma liikkeelle, mutta ne meinasi heti lähteä uudelleen kiitolaukkaa poistovarikolle, ja sain taas laittaa Jujun stoppaamaan. Päätin sitten että vaihdan lennosta peruskuljetukseen. Oli vaikeaa, tässä vaiheessa Jujukin oli jo pelästyttänyt lampaat sen verran, että ne oli ihan varpaillaan ja reagoi Jujun jokaiseen liikkeeseen tosi voimakkaasti. Ja sitten kun Jujulla oli pakka hajalla, se ei ottanut kunnollisia flänkkejä, vaan kaahasi ja flänkkäsi aivan liian ahtaasti. Nämä lampaat eivät sitä antaneet anteeksi. Saatiin porukka kuljetettua joten kuten ykkösportista, ja jopa kakkosportille asti, mutta vaikeaa oli, mulla oli ihan täysi työ saada Juju pidettyä aisoissa. Ja heti kun lampaat hoksasivat tämän, ne lähtivät. Kakkosportilla sitten kun piti kääntää kohti poistovarikkoa, niin siitä ne lähtivät. Juju olisi ehkä ehtinyt vielä stopata, mutta koska tiesin, että tällä menolla meillä ei ole sitten niin mitään mahdollisuuksia häkittää, niin keskeytin. Lauma juoksikin täyttä laukkaa suoraan poistovarikolle.

Oma fiilis kisojen jälkeen oli kuitenkin yllättävän hyvä. Olin tyytyväinen Jujuun, se yritti ihan parhaansa. Lisäksi olin tyytyväinen, että itse pysyin kohtuullisen rauhallisena, vaikka välillä maahan käskyjä sainkin huudella aika kovaa. Hakukaari oli tosi ok, lähinnä harmitti, etten lopettanut, kun tilanne lähti käsistä. Ei ehkä olisi niin kovasti kannattanut yrittää, Juju sai vähän huonon kokemuksen tästä...mutta oppia ikä kaikki. Tulos siis disk. Mutta oletin ihan oikein, miten tulee menemään, joten sinällään koiran tunnen aika hyvin.
____________________________________

Sunnuntaina aamulla käytiin kunnon pari tuntinen lenkki.

Illalla sitten tokoiltiin. Halusin tehdä treenin, jossa Juju joutuu oikeasti keskittyä hommiin häiriön keskellä. Vein kentälle ripotelleen Jujun leluja, tötsiä, ruokakupin, ohjatun kapulan jne. Ja siellä sitten väleissä seurattiin :) Videolla näkee hyvin kuinka olikaan vaikeaa alussa. Juju katseli vähän kaikkea eikä olisi oikein pystynyt seuraamaan kunnolla. En kiinnittänyt siihen huomiota että vaikeaa oli, vaan rauhallisesti vaadin askel kerrallaan keskittymistä. Lopuksi mielestäni saatiin jo tosi hyvää seurausta, ehkä parempaa kuin ennen, kun oikein nostatin sosiaalisella palkalla ja vähän lelulla. Hyvä treeni oli. Lopuksi vähän ruutua, heittopalkalla. Toimi tosi hyvin, Jujulla alkaa paikka ruudussa löytyä.



Saatiin myös yleisöä, kun kaksi pikkutyttöä tuli seuraamaan lähietäisyydeltä treeniä, tämä näkyy videolla kun treenataan ruutua. Tytöt oli paikalla alusta asti, mutteivät osuneet videolle. Tytöt eivät onneksi Jujua häirinneet ja he osasivat hienosti katsoa sivusta, eivätkä huutaneet tai häslänneet. Eivät myöskään koskeneet koiraan vaikka laitoin Jujun käy siihen- makailemaan ruudun teon ajaksi. Tulevaisuuden koiraurheilu staroja :)

perjantai 30. syyskuuta 2016

Pitkästä aikaa Annen radalla kirmaamassa

Toivottavasti vuoden viimeinen reissu tehty, nyt taas fokus kohti koirajuttuja :)

Keskiviikkona tosiaan tulin kotiin ja pääsin palautumaan Milanon auringon alta suoraan todellisuuteen, Suomeen oli tullut syksy reissun aikana. Jujun kanssa lenkillä, puolen tunnin aikana kastuin niin läpimäräksi että vaatteet valuivat vettä :) Mutta lenkki tietysti oli tehtävä.

Torstaina päästiin heti tositoimiin, alkoi Annen kerran kuussa ratavalmennukset aksan parissa. Kuukauden ohjattujen treenien tauon jälkeen vähän jänskätti että miten sujuu.

+rimat pysyi super, yksi vedätysrima tuli alas, joka korjattiin heti
+vauhtia oli hirmuisesti
+puomin kontaktit jokseenkin ok
+luki rataa ja ohjausta

-An juoksari kusee ?!?!

Rata oli tämän näköinen:


Mietin tutustumisessa alun 2-3 väliä, ajattelin että ansaeste 16 tuottaisi ongelmia, ja siksi pohdin pakkovalssin paikkaa pitkään. Tässä ei kuitenkaan itse radalla ollut ongelmaa, otin aika läheltä kakkosen lähempää siivekettä ja ennen jo lupaa tulla, näytin ponnistuspaikkaa. Tosiaan Alla hyppäsi heti ekan, veto kepeille oli kova, joten otin heti seuraavaan yritykseen kehikon aalle. Kehikolla teki täysin oikein. Keppien avokulmassa meni kakkosväliin herkästi. Tätä hinkattiin hetki. Ei ollakaan Aalta tultu avokulmaan koskaan ennen.

Tutustumisessa ajattelin jättää kepit leijeröimättä 6-8 kohdassa, mutta itseasiassa radalla se sujui paremmin leijeröiden, kun suora putki syötti ilmaiset 7 ja 8 hypyt. Ehdin helposti persjättöön 8-9 väliin. Seuraavaa 11-13 kohtaa mietin myös kummalta puolelta Ata ottaisin, mutta vaisto sanoi että An sisäpuolelta eli kauempaa reittiä. Tähän väliin kokeilin ensin ihan ohjata oikealla kädellä, mutta meni helposti silloin Alle. Putken pää oli piilossa. Otin sitten flipin mukaan, eli ensin mutka putkesta seuraavan hypyn takaa vasempaan käteen ja siitä kääntö oikea-aikaisesti putkeen. Ehdin aika hyvin ohjata myös 12-13. 12 oli aika ilmainen kun putki syötti sinne suoraan, mutta 13 piti ohjata kunnolla. Sitten olikin hankala poikkari pitkällä välillä. Piti aika napakka kontakti ottaa ja ohjata poikkari koiran puoleisella kädellä jottei rintamasuunta kääntynyt. Jos otin ns. meidän normaali poikkarilla eli käänsin liikkeellä ja vastaisella kädellä haki joko 22 tai 23 hypyille. Myös 26 väärin päin livahti kerran. Saatiin kuitenkin tosi hyviäkin. Tähän tauko.

Tauon jälkeen jatkettiin ensin tällä pätkällä, ja siitä eteenpäin. Puomilla teki ihan kivan kontaktin ensin, eihän se ole niin kiva kuin haluaisin, mutta kaikki aikanaan. En halunnut puomia hinkata myöskään. Kaukaa lähetys 18 ja vastakäännös. Tein ensin viskillä 20, mutta ehdin kyllä myös persjättöön, joka oli nopeampi. 23 rima tuli sen kerran, ei ekalla yrittämällä, mutta tuli kuitenkin. Muurille lähetin kaukaa, jotta ehdin 26-27 persjättö-takaakiertoon. 28 poikkarilla. 29 livahti puomille kerran, ja korjauksella teki hyvin. Aalla kehikko oli apuna koko treenien ajan.

Treenaa:
-An kontakti edelleen, täytyy se eristerulla nyt vaihtaa ohuempaan, kun kerta tuolla kehikolla tekee aina oikein, eli tehtävä on selvä, mutta häivytys uupuu
-puomin kontaktilla, jos jumittaa niin ilman apuja odottelee ihan rennosti että tulee alas asti, ja sitten superpalkka. Toimi ainakin treeneissä, eli nami apuja vähemmälle.
-kaareva hyppy suora, niissä meinaa rimat joskus kolista
-keppikulmat myös kontaktien perään
-HUOM! putken pään ohitukset ennen kisoja (tulevissa kisoissa tuomarina Luomalan Henri, jonka radalla viimeksi Agirodussa kosahti siihen ettei tullut ohjaukseen putken pään ohi)
____________________________________

Tänä aamuna mini tokot sateessa, pikkupätkä seurausta, oli aluksi nihkeä, mutten kiinnittänyt siihen huomiota, niin paransi. Vastasi sosiaaliseen palkkaan tosi hienosti, ei ollut edes lelua mukana.

Illalla mennään jäljelle, ajattelin tehdä pitkän jäljen ilman keppejä, se voisi valmistaa kivasti huomisen kisakoitosta varten. Nyt jo jännittää niin että puntti tutisee. :D

lauantai 24. syyskuuta 2016

we can take it just a little bit higher like this

Torstaina oli Jupsilla vapari, lenkkeiltiin kylläkin oikein kunnon metsälenkit, mutta muuten sai vain olla. :)
____________________________

Perjantaina aamulla oltiin aksahallilla pitkästä aikaa. Valitsin kentistä (kaikki kentät oli vapaana :D ) sen missä oli kivoimman tuntuinen rata kaikilla kontakteilla.

Alkulämmittelynä otettiin lenkin lisäksi puomin kontakteja. Juju oli hieno, teki nopeat kontaktit ja kivalla asenteella. Yhden kerran leijeröin hypyn huolimattomasti, niin tuli sen ohi ja liukui siksi puomin linjalta sivuun. Yritti korjata hyppämällä puomille ylösmenolankun puolesta välistä. En ehtinyt ajoissa kieltää, niin annoin mennä, sai ottaa namin, mutten palkannut lelulla.



Radalla harjoittelin 21 asti. Tarkoitus oli taas ottaa ns nollatreeni, mutta homma kosahti hypylle 5, kun jotenkin se olikin hassulla linjalla kuin mitä olin harjoitellut, ajattelin että Juju juoksee kauemmas kun tulee putkesta, mutta kääntyikin aika tiukasti ja ei tullut pelkällä päällejuoksu-persjätöllä ohjaukseen. Otin sitten niistomaisesti ja valssasin käännöksen Aalle. Aalla hyppy kontaktin yli ainakin kerran siten etten jäänyt korjaamaan. Paha moka, ei saisi antaa sen jatkaa rataa jos ei koske. Tässä huomaa tuon treenaamattomuuden huonon puolen, just että kontaktien suoritusvarmuus kärsii. Tosin hyvänä puolena heti perään ettei tiputtanut yhtä ainoaa rimaa koko treenin aikana. :)

Putken erotteli hienosti kepeistä joka kerta. Puomilla jätin maahan namin, jotta teki joka kerta hyvin. Kerran vapautti itsensä mutta annoin tulla kun huomasin että noteerasi kuitenkin mokan. sitten päällejuoksu-valssi-takaakiertona 10-12 hypyt. Takaakiertoon lähetin kaukaa lähinnä suullisesti. Sitten suoraan pukeen ja piti itsenäisesti hakea keppien avokulmaan 90 asteen kulmassa. Aluksi ei löytynyt, uusinnalla heti oikein. Hienosti! Kepeiltä poikkari ja sitten hyppy-okseri yhdistelmä, pieni rytmitys ja viskileikkaus. Ei mennyt putkiansaan kertaakaan. Keinulla teki ekan tosi hyvin, toisen taas vähän hitaammin. Mutta ekallakin kuitenkin jarrutti, ei lentänyt.

Treenaa:
-An kontaktit varmemmiksi edelleen
-Vahvista puomia edelleen
-viskileikkaus hankalasta kulmasta ja kaukaa
-kepeille lähetys kauempaa, itsenäiset keppikulmat treeniin

Perjantaina illalla oltiin vielä Johannan kanssa tokoilemassa meidän "kotikentällä". Jujulla oli kierroksen aivan tapissa kun lähdin käyttämään sen lenkillä ennen treeniä. Jouduin jälleen komentamaan sen tarpeilleen, kun ei meinannut malttaa. Johanna treenasi ensin Roin ja sitten Jujun vuoro. Halusin tehdä kisamaisen. Huomasin kyllä Jujusta heti autosta ottamisessa että oli ihan väärällä mielellä liikkeellä. Kyttäsi tötsiä ja ei ollut yhtään tokomoodissa. Otin sitten vähän pujotteluja jälkojen välistä ja seuruuta, mutta olisi pitänyt viritellä kunnolla.



Note to self: seuraavalla kerralla jos on tälläinen fiilis, niin mieluummin koira autoon hetkeksi kun että lähtee tekemään mitään.

Seuraus oli aivan jotain kamalaa. Ei pysynyt käännöksissä, ennakoi stoppeja, seurasi matalana, kyttäsi, kontakti vaihteli... argh. Omat hermot meinasi useampaan otteeseen pettää, ja se on se vihoviimeinen moka Jujun kanssa tuolla tokoillessa. Sitten kun kerran sille ärähdin ja komensin "hei, mitä sä oikein teet?!" asenteella, niin se mielistely ja matala asento senkuin korostui. Oli kyllä vaikea paikka. En halunnut välipalkata, mutta pakko oli. Palkkasin sosiaalisella oikein vuolailla kehuilla kun edes yritti, sitten paransi. Edelleen seurasi huonosti, mutta esim. kaukot teki ihan ok. Luoksarissa epävaruus vielä näkyi, lipoi huulia ja laukkasi pupulaukkaa. Palkkasin leluun vauhdista kuitenkin. En voi tuossa tilanteessa muutakaan. Olisi pitänyt laittaa autoon vaan ilman palkkaa kun ei keskittynyt.



Noh luoksarin jälkeen otin vielä jäävän (makuu) ja kapulanpidon ja uuden luoksarin tolpan kierrolla. Nämä toimi jo paremmin, jäävässä kyttäsi edelleen ja oli matala. Palkkasin sosiaalisella. Luoksarissa vauhtipalkka.

Sitten koira autoo hetkeksi ja itse vetämään happea. Seuraavalla vuorolla meno olikin jo aivan erinäköistä <3 tein ruutua ja kiertoa, ja Jups teki tosi hienosti. Ruudussa ei mokannut kuin kerran, muuten meni hyvin. Toki ruudussa hakee helposti lähelle kulmia (varsinkin vasenta etukulmaa) mutta menee ruutuun kuitenkin ja jää seisomaan. Palkkasin heittämällä pallon ruudun taakse.



Kokeilin myös tolpan kierron maksimeita, ja lähti 20 metrin päästäkin kiertämään varmasti ja vauhdilla. Viritin missä kierrä?.

Lopuksi höntsäiltiin ja tehtiin kaikkea kivaa ihan vaan hyvän mielen vuoksi. Otin myös vielä pieniä seurauspätkiä jossa kiva asenne ja palkkasin ruhtinaallisin kehuin. Juju kyllä vastaa tosi kivasti kehuihin, oikein hykertelee kun sitä kehutaan. Oon myös antanut sen pusutella kun tekee jackpotin arvoisen suorituksen. Siitä se vasta innostuu.



Kotona otin vielä ruokapalkalla vähän seurauksen käännöksiä, sanoin vaan yhden seuraa käskyn ja sillä odotin että pysyy sivulla ilman lisäkäskyjä niin kauan kuin muuta kerrotaan. Hyvin teki ja innolla.
__________________________________

Jujulla tulee nyt pieni treenitauko, kun lähden su-ke Italiaan messuille. Kepo hoitaa Jujua, joten luultavasti luvassa melko rentoa oleilua. :) Hyvä näin, sitten seuraava koitos onkin se kauhunsekaisia tunteita aihauttava paimennuskisa.

torstai 22. syyskuuta 2016

Metsänpeikko tahdon olla

Maanantaina illalla käytiin tosiaan tekemässä jälkitreeni metsässä. Tallasin ensin jäljen noin 200m ja sitten esineruudun. Niiden vanhetessa käytiin lenkillä.


Esineruutu ensin: ekan esineen olin vienyt valmiiksi. Sen nosti varmasti, mutta jännästi pudotti, tarkisti ja nosti uudestaan. Toi vauhdilla. Toinen esine oli uusi, nenäliinapaketti muoveineen. Jännästi rapiseva. Sen näytin, vein ruutuun koiran nähden. Ei löytänyt millään, tai siis löysi kyllä, muttei nostanut. Käveli suoraan esineen yli monta kertaa. Lähti vaeltelemaan, ja pyysin pois. Lähetin uudestaan, lähti heti vinoon, ja uusin. Lähti suoraan, mutta ilman kehuja ei olisi nostanut.

Treenaa: esineet helpossa maastossa tutuiksi. Meillä on Jujun kanssa ollut diili, että maasta ei saa ottaa mitään suuhun, joten luulen että epävarmuus vieraiden esineiden nostossa johtuu siitä, että Jujulla on kirkkaana mielessä että niin ei saa tehdä.

Jälki: Tosi haastava maasto. Merkkasin jäljen osittain, mutta oli liian vähän pyykkipoikia mukana. Myös vähän väärät namit. Juju kuitenkin selvitti jäljen hyvin, joistain kulmista mielestäni oikaisi ja lopussa myös itse sekoilin kun muistin väärin missä jälki menee. Pyysin Jujua turhaan tarkistamaan, mutta ei siitä häiriintynyt, vaan jäljesti saman kohdan samalla tavalla uudestaan. Pitää muistaa vaikeassa maastossa merkitä jälki paremmin, nyt kun en ihan vielä luota koiraan täysin. Ihan jäljen lopussa oli keppi, jonka ilmaisi. Vaihdoin Jujun maahanmenoilmaisun lennossa, kun tajusin, että miksi tehdä asia itselle niin vaikeaksi, kun Juju ottaa hyvin luontaisesti mun hajuiset kepit suuhun ja antaa ne mulle käteen. Tätä ei ole tarvinnut juurikaan edes tankata, vaan ollaan vain muutaman kerran harjoiteltu kuiviltaan kentällä ja nyt siirsin kepin jäljelle.

Treenaa: paremmat jälkinamit, paremmin merkatut jäljet.
___________________________________

Tiistaina illalla sama homma. Eri paikassa kylläkin. Jälki vanheni noin 45min.

Esineruutu: Olipa vaikeaa! Vein esineet ruutuun ennalta. Toinen esine oli se nenäliinapaketti ja toinen  Jujulle uusi hanska. Hanska oli ruudun keskellä ja nenäliinapaketti ihan perällä kulmassa. Ruutu noin 5x20m. Lähti lähetyksellä kyllä hyvin suoraan, mutta meni jälleen ohi esineistä. Hanska sitten löytyi ja sen nosti. Huusin jes kun oli esineellä, silloin nosti ja lähti tuomaan vauhdilla. Sai superpalkan. Sitten uusi lähetys nessupaketille, ei löytynyt, ei millään. Lähetin monta kertaa, menin jopa ruutuun sisälle lähettämään lähemmäs, mutta ei noussut. Käveli taas ihan paketin päältä monta kertaa muttei nostanut. Lopulta kuitenkin otti kun huusin paketin kohdalla jes. Uusin sitten koko ruudun vielä siten, että vein esineet uudelleen ruutuun, vähän eri paikkoihin koiran nähden. Nyt haki varmasti ja nopeasti, nosti hyvin ja lähti palauttamaan heti.

Treenaa: Ne helpot esineet vaikka omalla pihalla, että tajuaa että saa ottaa esineet kun sen löytää :)

Jälki: Vähän oli haastava maasto, mutta helpompi kuin ma. Jäljen pituus 180m gps mukaan. Lähetin hakemaan jälkeä viistosti. Nyt oli hyvä jana eteni varmasti jäljelle. Nosti oikeaa suuntaan heti. Oli oikean namit mukana, joten söikin vähän ;) jäljesti hyvin ja tarkasti, mielestäni edelleen vähän oikoi yhdessä kohtaa, siinä jarrutin. Olin nyt merkinnyt jäljen kulun, joten en itse sekoillut. Pitää vaan lopettaa auttaminen pian, jotta en itse pidätä kun menee mielestäni väärälle jäljelle.


Illalla kotiin päästyä tehtiin vielä olohuonejumppaa eli eteen-sivulle vaihtoja. Siirryin itse aina Jujun eteen, että minimoisin ennakoinnin riskiä. Ettei tule käskysarjaa eteen-sivu toistettua. Otin siis vain sivu-sitten siirryin eteen-sivu. Välillä jos en sanonut odota, niin siirtyi sivulla ikäänkuin täyskäännöksen vierellä pysyen :D Mutta palkkasin vain kehulla ja omilla ruokanappuloilla kun piti kontaktia. Teki kivalla asenteella ja reippaasti.


____________________________________
Sitten olikin keskiviikkona paimennuskisoja silmällä pitäen kenraalitreenit Somerolla Marikan valvovan silmän alla. Oltiin liikenteessä Johannan ja poikien kanssa.



Eka kierros hakuja. Hakumatka noin 60metriä ja Marika ja Jymy piti meille lampaita "tolpalla". Tuli taas sisään kaaren loppuosassa, muttei mitenkään pahasti, ja jarrutti lampaiden taakse hyvin. Vähän ahdashan se on sieltä kaaren lopusta, mutta kun menin lähettämään noin puolesta välistä sain pidettyä kepillä painetta paremmin, ja teki laajemman lopun. Meni myös maahan lampaiden takana. Käskin lampaiden takaa aina uudestaan samaan suuntaan kuin hakukaari, en antanut nostaa. Juju on niin kova ennakoimaan kaikkea minkä osaa ulkoa, että rikottiin vähän kaavaa tuolla tavalla. Vaikeaa oli alkuun, mutta lopuksi saatiin oikeinkin hyviä kaaria ja liikkui myös pois tasapainosta välillä hyvin.

Toka kierros poispäinajoa. Lähdettiin suoraan poispäinajoon, ja tarkoitus oli ajaa lampaat päästä päähän laidunta. Kriteerinä rauhallinen ajo. Lampaat oli rauhallisia, mutta liikkui hyvin pois alta, ja Jujukin ajoi tosi rauhallisesti. Vedosta poispäin oli aluksi vaikeampaa, kun piti osata myös suuntia käskeä, ja mun pitää niissä aina miettiä. Jäin välillä myös vielä turhan kauas, pitää vielä muistaa tukea Jujua tuossa hyvin. Mutta ajatus oli selkeästi hyvä. Sai myös nostaa lampaat välillä mun jaloista pois. Vedon suuntaan lampaat liikkui ripeästi, mutta Jujulla maltti säilyi.



Kaikenkaikkiaan oon tosi tyytyväinen näihin treeneihin, ihan hyvät kenraalit siis. Nyt tiedän myös miten teen kisoissa, että miten lähetän ja kuinka paljon autan. :) Kuvista kiitos Johannalle, vähän oli vaikeaa kuvata kun oltiin niin kaukana pellolla. Ens kerralla saa tulla lähemmäs :)


Keskiviikko aamuna otin myös kentällä vähän tokoja, ja ne videoinkin. Teki aikas kivalla vireellä :)

maanantai 19. syyskuuta 2016

Bortsuja siellä, bortsuja täällä

Viikonloppuna oli sitten kasvattipäiviä ihan molempien päivien osalta.

Lauantaina ajeltiin Virpin ja koirien Jussin (Jujun veli) ja Martin kanssa Piikkiöön paimentamaan Entin ja Päivin kanssa. Paikalla oli EnttixEbony pentueesta vain Juju ja Jussi, EnttixNoki pentueesta taisi olla kaikki paitsi yksi. Aika rennolla meiningillä oltiin, Juju sai olla ekana vuorossa paimentamassa. Oltiin ensin pienessä laitumessa, ja siirryttiin sielä toiselle, isommalle puolelle tekemään hakuja. Otettiin ensin Jujun kanssa kaksin tuntumaa lampaisiin, ja ne toimikin kivasti. Oli mukavia, hyvin koirattuja, mutta liikkuvaisia lampaita. Tehtiin kahden ensin helppoja flänkkejä ja ihan peruskuljetusta ja pätkä ajoa, ja sitten siirryttiin tekemään toiselle laitumelle hakuja. Hauissa meitä avusti Elina, joka siis on toisen pentueen emän Nokin omistaja.



Elina halusi että tehdään harjoitusta, jossa Juju tekee lyhyitä hakuja ja sitten kun lampaat tulee ihmisten luo, niin Juju saa vielä siitä nostaa ne ja ajaa poispäin ohi. Saadaan vähän nostotreenejä tällä tavalla tehtyä. No tämä treeni selkeästi ei oikein toiminut, Juju tuuppasi lampaat meistä ohi, ja sitten turhautui siihen että joutui hakemaan ne uudestaan toiselta puolelta. Teki muutaman liian vauhdikkaan haun, ja sitten lopeteltiin siihen. Ei ollut ihan meille sopiva harjoitus, kun olen justiinsa noista vauhtihauista halunnut eroon, ja siitä että se syöksyy lampaiden takana kauhean kovaa.

Tämän jälkeen me taukoiltiin, ja muut teki. Nähtiin myös kun Entti paimensi, ja totesin että Entillä on ihan yhtä kova silmän käyttö kun Jujulla. Jää helposti silmään kiinni.


Toisella kierroksella mentiin vähän villimmälle porukalle isommalle pläntille tekemään ajoa. Ajettiin ensin lampaat vedon päädystä toiseen päätyyn. Vähän oli jännä tilanne Jujulle kun irrotti porukan aidasta ensin, ja vähän tuli säätöä, ja sitten piti ajaa poispäin toiseen laitumen päätyyn. Lampaat kuitenkin liikkuivat hyvin pois alta, joten hyvä treeni sinällään. Ajettiin lampaita pienellä pätkällä edes takaisin pellon reunaa, ja yhden kerran meinasi porukka karata kun käskin sisäflänkille väärään suuntaan. Juju totteli hyvin, itse käskin väärin. Saatiin kuitenkin ihan onnistuneitakin ajoja ja sisäflänkkejä joten olin tyytyväinen. Meidän tasolle aika haastava tehtävä.



_________________________________________

Sunnuntaina sitten kasvattipäiville Orivedelle Päättymätön treffeille. Päivä alkoi aksalla, jossa kisailtiin leikkimielellä kahdessa luokassa, oli pennut / kisaamattomat, ja sitten kisaavat. Me oltiin kisaavat ryhmässä, vaikka ykkösluokassa vielä ollaan :)

Rata oli helppo, ajattelin että tästä selvitään kevyesti. Ainoastaan yksi hyppykuvio oli vähän mietittävä, että mitä kautta sen otan. Mutta Jujun rata kosahti oikeastaan vähän jo kepeille, kun meni kolmosväliin?! Kepit oli tummat ja suoraan putkesta, joten luulen että Juju ei vaan yksinkertaisesti erottanut vauhdissa oikeaa väliä. Olisi lämmittelyssä kannattanut ottaa kepit kertaalleen. Noh siitä jatkettiin, Juju jarrutti suorassa putkessa hyvin ja tuli renkaan oikein, vaikka oli 90 asteen kulmassa putkeen nähden. Keinukin oli ok, mutta sitten keinun jälkeinen hyppy-putki yhdistelmä vähän mietitytti. Oli tiukka käännös ja ansa putki odottamassa hypyn jälkeen, joten päätin ottaa vastakäännöksellä. Noh, Jujuhan kääntyi sitten niin tiukasti, että väärään päähän putkea se sujahti. Olisi varmaan mennyt ihan pienellä vekillä ja sitten peruskäännös. Noh, putken jälkeen tiukka välistä veto onnistui kyllä erinomaisen hyvin, ja loppu meni hienosti. Juju piti kaikki rimat, joka oli mahtavaa, ja keinun teki ihan hyvin, vaikka se vähän aluksi olikin jännä koliseva puukeinu.

Eli ei mainetta tuolta radalta. Kepit olisin voinut ohjata paremmin, ei olisi tuollaisessa paikassa pitänyt luottaa Jujuun niin paljon. Vastakäännöksellä tästä lähtien ohjaan ainoastaan täydet käännökset tai tosi tiukat paikat, koska kääntyy sillä niin jyrkästi.

Sitten Eräjärvelle paimentamaan. Päättymätön pentupäivillä oli koiria varmaan se vajaa 30 kaikkiaan, onneksi ihan kaikki ei paimentaneet (osa oli kasvattajan omia koiria ja osa vielä liian pieniä pentuja). Juju aloitti myös paimennuskierroksen, koska sattui olemaan mulla valmiina paikalla.

Tehtiin kierros taas aloittaen helpolla jutulla. Juju tosin joutui heti irrottamaan lampaat aidasta, mutta teki sen tosi rauhallisesti ja maltilla, mikä oli kiva. Eli aluksi ihan vain taas flänkit auki ja koira kuulolle. Tein muutamat kierrokset lampaiden ympärillä, vähän peruskuljetusta ja yksi kunnollinen haku. Juju jopa nosti lampaat kivasti ja meni niiden takana oikein maahan. Mutta hyvä mieli jäi, ei sekoiltu ja Juju toimi moitteetta. Ainoastaa stoppi voisi olla vielä napakampi, ja niin ettei saa tulla kaarelta sisään. Oikeastaan ihan flänkkitreenissä ei tulekkaan, mutta heti kauemmalla kaarella meinaa tulla.

Sitten olikin pitkä tauko, muuta tekivät myös yhden kierroksen, ja sitten vielä yhteiskuvaus päälle. Oli muuten ihan hivenen huvittavan vaikeeta saada reilut 20 koiraa samaan kuvaan, ja vielä siten että kuvausrekvisiittana oli vähän huterat heinäpaalit, missä osa koirista ei meinannut pystyä istumaan. Siropeppu Juju kyllä istui napakasti. Laitoin sen yläriviin Torrin viereen, kun ajattelin, että kun Torri on sellainen bitch että sille ei kyllä kukaan hypi silmille, ja Juju taas niin kiltti että se mielellään välttelee, niin Jujukin saa olla rauhassa Torrin vieressä. Hyvin Juju siellä istuikin, ihan hirveän pitkän aikaa, kun pennut ei pysyneet millään paikallaan, ja aikuisillakin koirilla se meinasi tuottaa tuskaa. Lopulta jonkinlainen otos saatiin, mä en ole vielä niitä kameralla otettuja kuvia saanut, joten tässä vain mun kännykällä ottama.


Toisella paimennuskierroksella oli tarkoitus laittaa lampaat häkkiin, ja tehdä ihan hiukan ajoa ja sitten luontaista kuljetusta. Häkkiin laitettiin lampaat kaksi kertaa. Jotenkin Juju tuntui aika väsyneeltä, eikä ottanut taaskaan niitä odota ja maahan käskyjä riittävän napakasti. Nuo lampaat on niin helppo häkittää, että niiden kanssa ei ongelmia tullut, mutta jos olisi ollut vähän aremmat lampaat, niin ne olisivat menneet aivan varmasti häkin ympäri. Suunnat Juju otti kyllä ihan ok. Mutta meni tosiaan niillä suuntakäskyillä aivan liian pitkiä kaaria. Mun pitäisi olla myös nopeampi käskyttämään, mutta kun se vaatii vielä vähän harjoittelua tuo käskeminenkin ja kaikkien käskyjen muistaminen. Ajatin Jujulla porukan poispäin häkistä toista häkitystä varten. Yllättäen Juju ajoi tosi hienosti pois tuossa kohtaa. Toinen häkitys oli helppo, lampaat kulki suoraan häkkiin. Siihen olisi kannattanut lopettaa suosiolla. Jujulla ei sujunut poispäinajo taas tuolla ei sitten millään. Yritti taas sitä samaa juttua että luistelee lampaista vähän vahingossa ohi ja sitten tuokin ne mulle. Huoh, turhautti kyllä tosi kovin. Ja sen huomasi. Tein sitten lopuksi ihan niin, että menin itse lampaille, ja kutsuin siitä Jujun luo, ja heti kun lampaat liikkui musta irti, niin lopetettiin se siihen. Sitten Juju sai tehdä vielä hetken luontaista ja häsläsi siinäkin sitten enemmän kuin normaalisti. Argh. No, mulle kyllä sanottiin sivusta, ettei se näyttänyt häsläykseltä, mutta en mä halua että Juju kuljettaa lampaita peruskuljetuksessa niin lähellä mua, että se joutuu sitten kiertelemään siellä takana, kun ei pysty kävellä vaan on pakko ravata. Ajoin sitten Jujua pois sieltä takaa ja kuljin itse niin hitaasti, että pakotin Jujun kuljetttamaan kävellen. Juju jopa teki kerran siten, että juoksi mun ja lampaiden ohi ikäänkuin pysäyttämään laumaa, vaikkei sen olisi tarvinnut.

Nyt jälkikäteen ajateltuna, mun olisi kannattanut jättää se treeni juurikin siihen vikaan häkkiin. Ihan turhaan ahnehdin treeniminuutteja, kun ei se sillä parantunut yhtään. Vähän hermostuin itseenikin siinä. Mulla oli myös eilen koko päivän kestänyt päänsärky toisella puolella päätä, joka varmaan vaikutti asiaan. Mutta Juju kuitenkin oli koko päivän taas mun ylpeyden aihe, kun jaksoi hienosti vieraita koiria, ei yhtään kiukutellut kenellekään (lukuunottamatta yhtä pikku pentua, joka meinasi kiivetä päälle, sille piti vähän murahtaa), ja teki kyllä kaikkensa saadakseen mamman ylpeeksi. Juju on kyllä niin <3. Huomasin miten se tuolla porukassa seurasi mua kaikkialle, ei harhaillut mihinkään, ei ollut kiinnostunut muista ihmisistä eikä oikeastaan koirista ja käyttäytyi muutenkin hienosti kokoajan. Paimennuksen loppuosan laitan kyllä oman ja koiran väsymyksen piikkiin.
___________________________________

Tänään ajattelin illalla mennä tekemään metsäjäljen vähän palauttavana treeninä. Keskiviikkona olisi vielä paimennusta, se taitaa olla viimeinen treeni ennen kisoja.


ps. niin kävihän meillä perjantainakin ihme juttu. Löydettiin metsästä setteri :D tai se löysi meidät. Oli karannut omistajalta. Ei jättänyt meitä rauhaan, joten otin sen kiinni. Nuori uros ja enemmän vauhtia kuin järkeä. Se tuli sitten meille illaksi, ja ilmottelin pitkin facebookkia että tämmönen löyty. Omistaja tuli hakemaan karkulaisen kotiin illalla. :)

torstai 15. syyskuuta 2016

Tokoja ja pohdintaa

Tiistaina 13.9. oltiin vielä illalla LEVEKin tokoryhmässä. Aluksi jälleen paikallaolot, ensin istuminen. Menin aika kauas jätössä, ja Juju menikin parin kymmenen sekunnin päästä maahan. Wooot??? Ei ole vielä mokannut paikalla istumisessa, joten tuli puskista. Kävin korjaamassa ja palasin takaisin riviin, kun käännyin ympäri, meni TAAS maahan!?!?!?!?! Mitä ihmettä. Kävin korjaamassa, edelleen ihan rauhassa. Jäin lähemmäs, käännyi ympäri, ja taas meni maahan. Nyt sanoi oho, ja kävin nostamassa pannasta istumaan. Paineistui korjaamisesta vähän ja jäi banaanina istumaan. Jätin kuitenkin, ja menin saman matkan päähän kuin aluksi. Muut palasivat tässä välissä koiran viereen ja vapauttivat. Istutin Jujua tahallaan vielä, halusin että tsemppaa kun muuta vapauttavat vieressä. Ja niin tsemppasikin. Joku puoli minuuttia istutin vielä ja sitten menin vapauttamaan. Nuoleskeli huulia kun menin vierelle, vähän oli vielä painetta korvien välissä. Kun vapautin, oli iloinen. Palkkasin kunnolla lelulla. Sitten paikkamakuu. Tarkemmin ajatellen ei olisi ehkä kannattanut ottaa paikkamakuuta ollenkaan tuon perään. Mutta otettiin. Otin BH koe tyyliin, eli oli itse selin koiraan. Makasi varmasti.

Sitten otettiin vähän merkin kiertoa ja ruutua. Merkin kierto peace of nakki, eteentulo vähän vino, muuten kiva. Tuli vaudilla. Ruudussa meni maahan omalla luvalla. On toikin kyllä ihme juttu, ikinä en ole sitä ruudussa maahan laittanut, ja silti se menee maahan ihan omalla luvalla. No ensin kokeilin sitten nami alustaa, mutta meni senkin kanssa maahan, ja sai sitten siitä vielä nami palkkaa. Sitten kokeiltiin niin, että appari laittaa namia lautaselle kun ei mene maahan. No ei mennyt ruutuun vieraan ihmisen kanssa ollenkaan... Sitten lähettelin vaan läheltä ruutuun, ja heti kun pysähtyi, palkkasin. Teki lopuksi ihan hyviäkin, mutta viivettä ei saa palkalla olla, muuten menee heti maahan. :D
_____________________________________________

Keskiviikkona käytiin juoksulenkillä aamulla, muutoin ei treenailtu.
_____________________________________________

Tänään torstaina käytiin aamulla lenkin yhteydessä vähän tokoilemassa.

Otin ekassa paikassa ihan vaan seurausta, ja Juju edisti aika pahasti. Korjasi kuitenkin kun murahdin, mutta en haluaisi seuruussa oikeastaan korjata mitään, koska en halua asennetta nyt pilata. Seuruutin sitten kaarevalla linjalla molempiin kierroksiin niin korjasi hyvin. Pitää seuruuttaa myös juosten kaarevalla uralla, varmaan parantaisi tuota. Ja palkata selän takaa. Ja pitää nyt alkaa vähän vähentää tuota täykkärin treenaamista, kun selvästi vähän nyt ennakoi käännöstä kun vähänkin hidastan.



Toisella kentällä sitten vähän luoksareita ja tein edelleen vauhtipalkalle, mutta niin että palkka oli maassa jalkojen juuressa. Meni ok, eihän sen laukka ole kovin vauhdikasta, mutta kunhan laukkaa niin ok.

Lopuksi ihan vaan höntsäiltiin, kun tuntui että Jujulla oli vähän herkkisaamu tänään, niin halusin piristää sitä temppuilulla. Toimi
____________________________________________

Oon tässä muutenkin nyt muutaman päivän ajan pohtinut, että onkohan tuo koira lintu vai kala ja mitä sen päässä liikkuu? Kun välillä sen kanssa saa olla ihan silkkihansikkain, ettei se vaan masennu ja ala mielistellä treenien yhteydessä, ja välillä sekään ei riitä. Välillä se on ihan normaali ja kestää myös vähän korjaamista ja toistoja. Kyllähän se aina yrittää, ikinä se ei jätä tekemättä. Mutta jotenkin sen yleisilme on joskus vaan sellainen resting bitch- face että.

Nartuilla on noita viirauksia, ja luulen että Jujullakin noihin herkkyyskausiin vaikuttaa sen omien hormoonien lisäksi myös mun hormoonit, koska tää sama käytös toistuu melkein joka kuukausi samaan aikaan. Kyllähän koirat haistaa ja vaistoaa muutoksia ihmisessa, ja Juju kun on mun kanssa muutenkin paljon, ei vaan treeneissä, niin mun olemus vaikuttaa sen käytökseen tosi paljon. Yleensä se odottaa ovella kun ollaan lähdössä töihin, nyt sitä on saanut käydä ihan kysymässä että lähdetkö vai et? Kyllähän se on ovelle tullut, mutta vähän seiniä pitkin ja sellainen evvk ilme naamalla.

Mutta koska sillä on näitä kausia, niin mä oon ajatellut että myös meidän treenit elää sen mukaan, eli silloin kun kaikki *tuttaa niin silloin tehdään vaan helppoja ja Juju mielestä hauskoja juttuja, ja jätetään ne vähän tiukemmat tekniset hiomiset vähemmälle. Kyllä mulla on maailman paras koira, kaikkine viirauksineen :) <3

Niin ja Temppu-kisu menee tänään ell. Hammashoitoon pääsee vanhus :*