Ykköskierroksella tuli taas kaikki meidän hankalat paikat todettua, oikeaan kierrokseen Juju oikaisee lampaiden taakse liian läheltä, ja muutoinkin oikealle lähettäessä lähtee mielellään edelleen suoraan, ei vieläkään ilman apua lähde flänkille. En keskittynyt kuitenkaan hankaluuksiin vaan mietin aktiivisesti että mitä tekisin toisin jottai saisin onnistumisia enemmän. Peruskuljetusta saatiin ekalla kierroksellakin ihan mukavati aikaiseksi, annoin Jujun myös ajaa ihan luontaisella vaistolla, vaikka vähän mutkitteli, niin ei tullut mun ohi, niinkuin aiemmin. Lampaat oli virkeitä, joten helppoja Jujun hallita. Tämän kierroksen lopetin hyvään ajoon. Kaisla kysyi, voisiko hän tehdä vähän aikaa Jujun kanssa, kokeilla muutamaa kikkaa tuossa etäisyyden aikaansaamisessa. Näytti kivalta, Juju oli vähän hämillään uudesta ohjaajasta, ja otti etäisyyttä yllättävänkin helposti. Mun kanssa helposti tulee liian lähelle. Otin kuitenkin tekniikoista oppia.
Tokalla kierroksella saatiin edistymistä aikaiseksi. Musta on jo hyvän aikaa tuntunut paimennuksessa vähän siltä, että junnataan paikallaan, eikä päästä kunnolla eteenpäin. Nyt kuitenkin saatiin tosi hyviä onnistumisia, niin hakukaarilla kuin ajossakin, ja myös flänkkäys onnistui hyvin. Käytin nyt enemmän heittokeppiä tehostamaan käskyjä ja etäisyyttä, ja yllättäen alkoi sujumaan ihan eri vaihteella. Sain Juju ottamaan hakukaarella etäisyyttä lampaisiin, ja sain sitä jopa pysäyteltyä lampaiden taakse. WAU!! Myös ajossa sain Jujun suullisilla käskyillä ja kepin painella pidettyä riittävällä etäisyydellä lampaista, ilman pysäyttelyä siis. HIENOA!!!
Mielestäni alla olevalla videolla näkyy hyvin tuon ykkös ja kakkoskierroksen eroavaisuus. Ihan eri meininki!
Samana päivänä oli vielä iltapaimennukset kasvattajan luona. Juju oli vähän väsynyt, mutta jaksoi hienosti kuitenkin tehdä töitä. Jujulle maistui taas lampaan paska enemmän kuin hetkeen, olikohan vähän nälkäinen? murrr on kyllä ärsyttävä tapa, mutta siitä juuri huomaa sen että se ei ole vielä ihan kokonaan syttynyt lampaille. Aikaa on onneksi koko elämä. :) Saatiin muutama kiva hakukaari, sain Jujun pysymään lampaiden takana kivasti, joten edistystä on tapahtunut kyllä. Alla oleva video ykkös kierrokselta.
Paimennuksen jälkeen Juju pääsi tutustumaan tällaiseen rakkauspakkaukseen:
Awwww onneksi on olemassa hyvät jarrut omaava kepo, joka ei suostu tällä hetkellä toiseen koiraan. Ihan rehellisesti, en mäkään olis just nyt siihen valmis. Ihan oikeesti... ihan rehellisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti