2.9. Oltiin omissa aksa treeneissä ja tehtiin keppejä, ja keppejä. Kuja alkaa olla jo hyvin kapea, ja pujottelemaan joutuu jo. Jujulla on mielestäni kiva rytmi, ja kauhoo mukavasti kepeillä. Ohjureita on alussa ja lopussa, jottei jätä kesken. Menee innokkaasti kepeille, mikä on kiva :) Yritetään ottaa mahd. paljon keppikulmia ja hakemista kepeille nyt, kun kujaa vielä käytetään. Olen myös aloittanut aksassa uuden leikkimistyylin Jujun kanssa, en aina heitä lelua, vaan vapautan leikkimään mun kanssa yhdessä. Nyt kun ollaan paljon treenailtu, niin pitää muistaa meidän kivaa suhdetta pitää yllä. Juju on aika itsenäinen, ja omapäinenkin välillä, ja samalla herkkä. Jos siis liikaa vaadin ja paineistan, pilaan meidän keskinäisen yhteyden hyvin helposti. Sorry about videon laatu, en tiedä mikä tuota kameraa vaivaa kun viimeiset treenivideot on ollut ihan kauheeta sontaa...
3.9. Ohjatut aksatreenit. Kolmas päivä aksaa putkeen, ja se näkyi koirasta hiukan. Ei pahasti, vaan hyvästi :) keskittyminen oli loistavaa, ja saatiin tehtyä uutta ohjausta, persjättöä, tai sokkaria, miten vaan. Juju on kyllä ihan mahtava koira ohjata, ja kun ohjaajakin sai pään ja jalat samaan aikaan toimimaan, saatiin muutama ihan hyväkin suoritus aikaiseksi. Oli haastava rata, mutta aika kivaa pyöristystä oli kyllä. Juju pysyy lähdöissä hyvin, ja nyt vaan pitäisi niitä ohjauksia ja takaaohjausta hinkata. Este osaaminenkin on tosi hyvää ja varmaa muuten paitsi ne kepit (ei kiire).
Tässä välissä lähdin reissuun viikoksi. Oltiin pariisissa ja Juju oli kepolla hoidettavana. T ei ole juuri muuten Jujun kanssa toihuillut, eikä lenkkeillyt, mutta kuulemma hyvin meni kaikki. Virtaahan tuossa oli kuin pienessä kylässä kun tulin takaisin, ja nimenomaan sellaista hösläystä ja levottomuutta. Onneksi oli heti ohjatut aksatreenit tiedossa.
10.9. Siis ohjatut treenit jälleen. Treeneissä ei ollut kuin me, koska kouluttaja oli lähdössä itse kisaamaan meidän treenien jälkeen. Muut mun ryhmäläisistä oli ollut jo keskiviikkona treeneissä. Tehtiin radan alkua ja loppua, ja aika kivaa pätkää oli. Harjoiteltiin sylikäännöstä, mikä on vaikeaa ajoituksen kannalta. Loppupätkällä tehtiin persjättöä hyppy-putki parille, ja oli ollut kuulemma aika vaikeaa monelle. Me saatiin onnistumisiakin, kun vain mun ajoitus osui hyvin. Juju on niin nopea, ettei sitä auta jäädä odottelemaan!! Lopuksi yhdistettiin nämä kaksi harjoitusta, ja saatiin tehtyä loppuun hienosti koko pätkä.
11.9. Oli vuorossa paimennusta. Oltiin Kangasalla Kaisla-Maria Hakalan treeneissä aamu kasilta O_o Noh ei muuta kuin reippaasti treeneihin, vaikka olin edellisenä aamuna vasta tullut kotiin Pariisin reissulta. Ehkä pieni väsymys näkyi treeneissäkin, koska kärsivällisyys oli aika sipissä. Oli tosi haastavia tehtäviä. Alkuun tehtiin hakukaaria, näissä menee edelleen aivan liian lähelle lampaita, jolloin lampaat lähtevät jo liikkeelle ennen kuin Juju pääsee niiden taakse tasapainoon. Tämä sitten aiheuttaa häsläystä aina vaan. Pitäisi treenata niin, että toinen olisi lampailla ottamassa vastaan, ja toinen lähettäisi, jolloin saataisiin vähän tökättyä etäisyyttä koiraan myös lampailla. Seuraavaksi tehtii ajoa, tässä hienosti! Ajoi suoraan ja rauhassa, ainoa on se vaan kun joudun pysäyttelemään sitä jatkuvasti ettei tule liian lähelle. Sitten pidettiin taukoa. Tauon jälkeen alkoi ongelmat, kun laitumen keskellä olevassa häkissä oli lammaslauma ja treenattavat lampaat oli häkin ulkopuolella. Juju ei saanut sitten millään ulkopuolella olevia lampaita irti häkistä. Ei uskaltanut mennä aidan ja lampaiden välistä, vaan juoksi ja sekoili vaan vailla mitään päämäärää. Olisi pitänyt lopettaa se touhu heti alkuunsa, mutta yritettiin kuitenkin saada Juju onnistumaan vielä. Ei onnistunut, ei millään. Meni vaan enemmän sekaisin kun jouduin karjaisemaan välillä ihan kunnolla maahan käskyjä ja tule käskyjä, kun paineistui lampaista liikaa. Lampaat juoksi pyöreää häkkiä ympäri ulkopuolella kiinnittyneenä aitaan, ja häkissä sisällä oleva lauma veti niitä kuin magneetti. Ei onnistunut missään vaiheessa, joten lopetettiin häkistä poisottamiseen, että saatiin hyvä fiilis ennen treenien loppua. Lampaat ei meinanneet häkistäkään tulla ulos, ja Jujua pelotti olla lähellä lampaita. Huoh.
12.9. Juju täytti vuoden :) käytiin sen kunniaksi kuvausreissulla metsässä.
13.9. Oltiin omissa aksatreeneissä. Tehtiin keppejä ja harjoiteltiin sylikäännöksiä. Kepit menee kivasti kun jaksaa keskittyä, jätti kyllä muutaman välistä ja sekoili keskivaiheilla huolella kun ei ollut ohjureita. Kokonaisuudessaan silti hyvin. Sylkkäreissä on vielä tekemistä, tulee hyvin kun ottaa vauhdilla mutta jos mun rintamasuunta on yhtään esteestä sivuun kun lähtee tulemaan, ei meinaa tulla esteelle vaan sen ohi. Tehtiin siivekkeillä, rimat maassa. Lopuksi vielä putkeen lähetystä läheltä ja kaukaa, hypyllä ja ilman.
15.9. Omat treenit. Takaakierrolla pyöritystä, tein persjätön takaakierron perään. Hyvin meni kun hoksasi idean, hyvä ohjaustyyli, kunhan saa varmaksi. Juju kääntyy helposti esteeltä pois jos lähden liikkeelle yhtään liian aikaisin, siksi näihin on hyvä hakea varmuutta. Juju kääntyy kivasti kyllä kun tarvitsee. Muutaman kerran varasti viereiselle putkelle, se ois ollu kivempaa. Tehtiin uudestaan ja totteli ohjausta. En ole aksakentällä kamalasti kieltänyt tai komentanut asioita, tuntuu että saan paremman fiiliksen kentällä koiralle ja itselle kun tehdään vaan, ja jos menee pieleen, niin ilman mitään suurempaa numeroa alusta uudelleen. Juju skarppaa hyvin, kun ei saa palkkaa, tajuaa jo siitä että jotain meni pieleen. Aika herkkis tyttö kun kuitenkin on.
Tehtiin myös aata ja lähetystä putkeen. Kummassakin riittää harjoiteltavaa. Aalla pysähtyy harjalle (?!) jos ei tulla yhtäaikaa tai minä edellä esteelle. Vaikka namialusta odotti alhaalla, ei silti. Jos laitan lelu palkan alas odottamaan, karkaa kontaktilta. Prkl. Nooooh, koko elämä aikaa ja sillee....
On me tehty hiukan myös Toko hommia lenkkien yhteydessä, mutta ei niistä nyt tässä sen enempää.
Jotenkin lisäksi tuntuu, että Juju on taas oma itsensä. Tässä välissä olis pieni aika, kun tuntui ettei oikein mikään innostanut sitä (paitsi aksa) ja aksassakin oli jotenkin laimeeta. Oisko ollu jotain hormoonihommia, kun juoksutkin oli tasan kaks kuukautta sitten? Joka tapauksessa, nyt meillä taas riehutaan sisällä ja purraan kuin pieni piraija ja juostaan katapultin nopeudella (ja samanlaista tuhoa tehden), joten aika normaalilta alkaa vaikuttaa... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti