torstai 7. tammikuuta 2016

Update

Ollaan sitten saikuteltu lauantain äksidentistä lähtien. Jujun jalka ei ottanut kuntoutuakseen ja turvotusta oli, joten varasin kuvausajan tiistaille. Kipulääkkellä mentiin siihen asti, ja Juju ei varannut painoa jalalle lainkaan. Olin aika huolissaan jalasta, vaikka muutoin Juju oli normaali. Sen mielestä oltais voitu lenkkeillä vaikka heti seuraavana aamuna ihan normaalisti ja oli naama nyrpällä kun joutui hihnan nokkaan.

Tiistaina tosiaan lekurille. Lekuri sanoikin jo perustutkimuksessa ettei usko että on luissa murtumia, kun ei ole tuon kipeämpi, mutta päätettiin kuvata ja nukuttaa kuitenkin. Kuvaus olisi todennäköisesti onnistunut myös ilman nukuttamista, mutta koska jalkaa avattiin kuvien jälkeen hiukan niin nukutus oli koiralle kivempi ratkaisu. Kuvissa ei näkynyt mitään poikkeavaa, ei murtumia, ja poikkinaisia luita, ei vierasesineitä. Päätettiin avata jalkaa haavan kohdalta hiukan, jos löytyisi jotain mikä ei näy röntgenissä. No ei löytynyt mitään. Päädyttiin sitten ratkaisuun antibiootti + kipulääke kuuri, todennäköisesti jalkaan on uponnut joku pieni tikku joka on aiheuttanut tulehduksen. Ontuminen alusta alkaen johtuu tärskystä jonka on saanut jalkaansa. Tukiside ja herätys. 260€ kiitos.

Ortopedi oli tutkinut kuvat torstaina ja todennut saman kuin me, eli ei röntgenissä havaittavaa vikaa näkyvissä. Onneksi.

No nyt muutama päivä on syöty kipulääkettä ja antibioottia, ja kyllähän siinä pientä paranemista on havaittavissa. Kävelee ulkona jo jotenkuten, ja sisälläkin ottaa askeleita ja laittaa jalkaa maahan seisoskellessa ja istuessa. Aiemmin ei laittanut jalkaa maahan ollenkaan.

Onhan se huono kun varsinaista syytä ei oireille löytynyt. Aina parempi olisi oikeasti TIETÄÄ mikä siinä on. Mutta ei oikein voi olla koukistajiakaan poikki, kun kuitenkin saa tassuun voimaa ja pitää jalkaa nimenomaan koukussa. Jos olisi jänteitä poikki, roikottaisi jalkaa vaan suorana. Toivottavasti selvitään ihan tällä. Mutta tosiaan nyt otetaan aika rauhassa muutama viikko, ihan varmuudeksi.

BTW. Ihan sivuhuomautuksena haluaisin sanoa, että mulla on maailman helpoin koira lääkärissä. Ei paljon hirvitä, menee makuulle käskystä, ja antaa tutkia nätisti kun ite otan rauhallisesti. Heti huomaa kyllä jos mä jännitän niin alkaa rauhoitella. Nukutuspiikkejä jne...ei minkäänlaista poikkinaista sanaa mihinkään.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti