Noniin viikonloppu kilpailtu ja onnellisesti muutamaa hylkyä ja rv10 rataa rikkaampana paluu arkeen. :)
D rata oli aika kinkkinen ykkösten radaksi. Tuomarina oli Luomalan Henri, joka kaiken ennakkotiedon mukaan tekee yleisestikin aika kinkkisiä ratoja jo ykkösille. Versus ekojen kisojen radat niin nämä oli kyllä lähemmäs 2lkn tasoa. Kuitenkin ihan tehtävissä, ja oikeastaan tykkäsinkin rataprofiilista paljon. Juosta sai. Sain Jujun ohjattua hienosti alkuun, ja Juju teki aivan huippuhienot kontaktit sekä Alle, että puomille. Puomilta piti lähteä aika kovaa, jotta ehti valssata suoraan putkeen. Suorasta putkesta olis pitänyt kovasti jarruttaa, että sai koiran kääntymään heti putken jälkeen muurille. Muurin jälkeen kepit aika vaikeaan avokulmaan, tässä kosahti monen rata. Meidän pakka hajosi jo ennen puomia osittain, kun Juju kolautti yhden riman alas. Ja taas rima, joka oli sijoitettu siten että siitä päältä käänsin valssilla tiukasti. Noi tippuu kyllä yyber helposti, täytyy niitä treenata ihan erikseen joku päivä. Siis vitonen siinä kohtaa. (edit. JUJU EI TIPUTTANUT RIMAA!!) No koska Juju teki aivan mahti kontaktin mun etukäteen pelkäämälle puomille, niin siinä kohtaa olin niin onnellinen siitä kontaktista, että unohdin huutaa sen putkijarrun kokonaan. EN siis sanonut MITÄÄN, ja putken jälkeen koiran linjalle osui ekana A. Joten sinnehän se livahti. Mutta hei, teki uudestaan aivan huippiksen A kontaktin :D kehuin ja päästin kepeille, hylkyhän sieltä tietysti napsahti. Kepeillä meni toiseen (!?) väliin, mutta annoin tyhmyyttäni jatkaa loppuun. Ois pitänyt koulutuksellisesti ottaa kepit uusiksi. Jännitti vissiin sen verran että jotenkin unohtui :P muutoin ihan hieno hylky. Tämän videon toivottavasti jossain kohtaa saan myös tänne, on vielä treenikaverin kännykässä.
E rata oli ihan kivan oloinen profiililtaan, aika tempoisa, ja haastava. Mutta ihan tehtävissä, ei ollut epätoivoinen olo tässäkään tutustumisen aikana. Päätin tehdän kepeille vähän riskin ohjauksen, otin vastakäännöksellä tiukasti kakkoselta ohjauksen kepeille ja annoin hakea itse oikeaan väliin. Vaihdoin vielä takaaleikkauksella puolta. Kepit meni heti oikein, ja onhan noita puolen vaihtoja harjoiteltu vaikka ja kuinka :) Mutta sitten tulikin ylläripylläri ja Juju meni puomilta putkeen läpi ohjauksesta. Videoltakin katsoin moneen kertaan että ohjaanko jotenkin epäselvästi, mutta kyllä mulla on selkeä ohjauslinja ja vielä katsoin koiraan vasemman olan yli kun tuli puomilta. Mun katse tippui vain hetkeksi kun vapautin puomilta, ja se oli kai merkki mennä putkeen selän takaa...ööh. Tosi epätyypillinen virhe, Juju ei juurikaan karkaile ohjauksista, varsinkaan noin selkeässä kohtaa. Ei oltu edes vauhdissa. Jatkoin sitten maaliin ja puhtaanahan se tuli maaliin prkl. Teki taas varsin hienot kontaktit, myös keinun. Puomilla tosiaan vähän liukastuu, johtuiko siitä epävarmuus?
Eli viralliset kisat hyllytettiin. Vähän sinällään petyin, koska virheet johtui aika paljolti omasta hermoilusta ja epävarmuudesta. En jotenkin saanut ihan parasta keskittymistä radalle.
Sunnuntaina oli Open Class- tasoituskisa. En lähtenyt hakemaan muuta kuin ehjää ohjausta ja tulosta, ettei menisi hyllyksi. Lopulta maaliin tultiin ratavirheillä 10, ja loppusija taisi olla noin 39. Ei tuloksilla ei juhlittu, mutta rata oli ehjä ja nopea, virheet tuli rimoista. Jotenkin noi rimapudotukset ärsyttää. Kaikki tiputukset on samasta kohtaa, eli juurikin tuollainen valssi hypyn edessä. Juju kääntyy valssilla niin tiukasti, että rima putoaa. Toinen pudotus oli mun syy, jäin odottelemaan puomille, olisi pitänyt vaan jatkaa matkaa. Jujulla ei ole vielä selkeää eteenmeno käskyä, ei oo semmosta oikein tarvittu vielä, joten se jäi katsomaan ohjeita hypyn päällä ja putosi melkein riman päälle vikalla hypyllä.
Käytiin kisojen päätteeksi uiskentelemassa, ja Juju piristyi silmissä kun pääsi polskimaan. Taisi pikkumustakin vähän ottaa itteensä kun ei oikein kulkenut niinkuin yleensä.
Noin yleisesti tapahtuma oli ihan hyvin järkätty, tilaa oli laittaa omat häkit ja systeemit kuntoon. Pohja radoilla oli vaan tosi huono, ihan perunapeltoa, jota jouduttiinkin korjailemaan tuon tuosta. Pohja oli myös tosi laiska ainakin itse juosta, ei oikein saanut kiihdytettyä niinkuin yleensä saan. Vähän jännitti myös nilkkojen puolesta, eikä vähiten koiran jalkojen puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti