Kapulan nosto oli vaikeaa. Jujuhan on sellainen, että kun se leikkii niin se heittelee lelua itselleen ja myös mulle. Ja sitä teki sit sen kapulankin kanssa. Nosti sen kyllä, mutta samoin tein, ennen kun ehdin naksauttaa tai sanoa jes niin heitti sen mun syliin xD Hohoo melko erikoinen tapa noutaa mun pikkumustalla. No joo, odotin sit ihan rauhassa, en puuttunut noihin heittoihin, vaan en palkannut enkä reagoinut. Saatiin sit kaks tosi nättiä nostoa, että ihan istui kapula suussa mun eteen ja tarjosi sitä mulle. Kyllä tuolla raksuttaa selkeästi aina kun ei tapahdu reaktiota. Alkaa sit tarjota kaikenlaista toimintaa :) Onneksi tällä kertaa oikean suuntaista sellaista. Kaukoissa on viivettä mikä ärsyttää. Reagoi kyllä käskyyn mutta menee hiiiitaaaasti. Joten tein sitten ihan nollasta niin että istuin vieressä ja kahdellä kädellä ohjasin maahan-istu vaihtoja.Saatiin sit nopeitakin.
Estehypyssä luuli ensin että on aksa este, ja tuli täysiä :P Sain sit kuitenkin pari kivaakin tehtyä, vaikka otin pääasiassa läpijuoksulla.
Keskiviikkona oltiin iltapäivällä tokoilemassa hallilla. Tällä kertaa oli treenikaveri mukana koiriensa Vendin ja Vilin kanssa. Liikkuroin (ekaa kertaa ikinä) avo luokan liikkeet kun kaveri halusi tehdä koemaisen treenin. Kyllähän siinä tietty vähän epävarmuutta oli käskyissä mun osalta kun en osaa liikkuroida mitään vielä ulkoa. Piti luntata paperista.
Jujun kanssa tehtiin Vendin tauolla eteentuloa, kapulan pitoa ja seurausta liikkuroituna. Kapulan pidossa oli Jujulla aivopieru ja tiputti kerta toisensa jälkeen ennen lupaa kapulan, ja lisäksi mälväsi sitä suussa. Pidin sitten apuna toista kättä leuan alla aluksi ja toisilla toistoilla pidin kapulasta kiinni ja annoin vähän vetoa siihen jotta Juju puri kovempaa ja saatiin kapula myös oikeaan kohtaan suussa.
Eteentuloa tehtiin ihan pätkissä ja hyvällä fiiliksellä. Tein vain yhden liikkeen eteentuloon asti, ja loput läpijuoksuna. Juju tulee nyt tosi kivasti suoraan. Ei kaarra juurikaan. Paineistuu vielä eteenmenossa vähän katsekontaktista, mutta on kuitenkin rauhallinen.
Estehyppyä testattiin uudestaan ja se menee kyllä hyvin. Tiistaina otti vielä vähän kuumaa esteestä, luuli varmaan agi esteeksi, mutta nyt tuli ihan kivasti. Saatiin vinkki jättää lelu mun ja esteen väliin kun kutsun koiraa, jotta oppisi jarruttamaan ennen mua nätisti. Kaveri kysyi että meneekö paikallaan olevalle lelulle, noh videosta selviää, menikö :D
Seuaruksessa olikin sit ihme ongelma. Juju kääntyi tosi helposti mun eteen?! Tätä ei ole ollut ennen. Alkaa aukeamaan takaata vasemmalle, joten etuosa kääntyy mua vastaan, ja lopulta kääntyy vahingossa eteen. Tiputettiin vähän virettä, sit meni paremmin, mutta videolta katsottuna vähän huonolla asenteella. Myös juoksua pitää treenata :) Se täytyy sanoa, että Jujulla on kyllä toki intensiivinen kontakti, joka on hyvä asia. Vielä kun en itse katso Jujua, niin se on vielä parempi. Kaveri sanoi että näytti ihan kivalta meidän meno, se tuntu tietty kivalta. Joku toko kärpänen onkin nyt purrut, on kiva treenata myös sitä agin ohella. Alla video eilisen treenistä:
Tänään illalla olis luvassa agiratatreeniä ála Anne.
Ai Jujukin heittelee tavaroita itselleen, liekö perinnöllistä kun Saimaa tekee samaa :D En tiedä miten palkkaat seuraamisesta, mutta suosittelen lämpimästi varioimaan palkan suuntaa riippuen siitä, mitä haluat korjata. Jos mulla esim. koira edistää, alan palkata selän takaa (koira osaa vihjeestä hakea palkan selän takaa), jos taas poikittaa, palkkaan ulospäin itsestäni eli koira kääntyy vasemmalle. Tästä olen myöhemmin kehittänyt kätevän palkkatempun eli vasempaan pyörähtämisen ennen palkan saamista. Palkan suunnalla on yllättävän suuri merkitys! Kiinnitin huomiota siihen, että Juju vähän fuskaa takapään käyttöä. Se voi myös vaikuttaa poikittamiseen, eli kannattaa vahvistaa aktiivista takapään käyttöä ja hyödyntää sitä sitten poikittamisen esiintyessä esim. tekemällä ympyrää vasemmalle. Itse teen usein täyskäännösten sekaan 360 asteen käännöksiä, jotta näen käyttääkö koira oikeasti takapäätä vai ei. Ja paljon palkkaa niistä hyvistä käännöksistä, jotta niistä tulee mahdollisimman motivoivia ja hauskoja koiralle! Toivottavasti näistä vinkeistä oli jotain hyötyä. Mun silmään teidän menonne näyttää tosi hyvältä :)
VastaaPoistaJuju on tehnyt tuota itselleen tavaroiden heittelyä niin kauan kun on mulla ollut. :) Oli aikamoinen työ saada se tuomaan ylipäätään mitään tavaroita mulle käteen asti. Varmaan perinnöllistä juu :D Oon seurauksessa jonkin verran varioinut palkan paikkaa, oon tehnyt selän takaa palkaten, edestä palkaten, jättänyt palkan maahan valmiiksi (taka, etu ja sivuttais suunnassa). Jujun kanssa oon huomannut, että pitää itseasiassa aika tiheään vaihtaa palkan suuntaa jos haluaa että seuraus paikka pysyy hyvänä. Tää oli nyt uus juttu meille tämä että aukeaa takaa ja kääntyy eteen :P Luulen että osittain syy on myös siinä, että oon viimeaikoina paljon harjoitellut tuota eteen tulemista ja myös jumpannut sivu-eteen-sivu paikkaa ihan tuon kropan käytön takia. Mut joo, toi oli uus juttu toi vasempaan pyörähdys, ja sitä itseasiassa kokeilin jo, ja toimi. Mehän ollaan kans tehty tuota 360 täyskäännöstä paikallaan, ja oon myös opettanut Jujulle sellaisen tempun että se osaa peruuttaen kiertää mut. Just tuon takapään käytön takia. :) Huomaan myös että Jujun on paljon helpompi käyttää kroppaa kun kääntyillään paikallaan, kun sitten että pitää koota ittensä ja kääntyä suoraan seurauksesta. Treeniä, treeniä. :) Kiitos vinkeistä, niitä tarvitaan. Ja kiitokset myös kommentista :)
PoistaSaimaan kanssa joutui myös tekemään töitä, että se malttoi tuoda esim. lelun mulle saakka, sillä oli niin kiva leikkiä itsekseen :D
PoistaJos suoraan seurauksesta käännökset ovat se ongelma, kannattaa kokeilla sitä, että yksinkertaisesti jatkaa kääntymistä niin pitkään, että saa haluamansa takapään aktiivisuuden ---> palkka. Sillä sain Sätkän käännökset mm. suoraan juoksusta tosi hyviksi. Välillä mä myös otan täyskäännöksessä askeleen taakse ennen kuin lähden eteenpäin, ja odotan takana niin kauan kunnes koira on hyvässä asennossa. Vähän vaikea selittää näin kirjallisesti :D
Ja vielä yksi meillä tosi toimiva juttu tuli mieleen: kun haluan koiran muuttavan jotain seuruuasennossa, höpisen sille tyyliin "hmm ehkä sun pitäis keksiä joku toinen tapa tehdä tätä". Kun taas paikka on hyvä, olen hiljaa merkkinä siitä, että jatka samaa rataa. Näin koira erottaa milloin haluan sen tarjoavan jotain muuta ja milloin en. Tällä tavalla mulla ei (toivottavasti) ole kokeessa koiraa, joka yrittää koko ajan varioida seuraamisen paikkaa jojoilemalla edestakaisin "joko oot tyytyväinen?!" ;)
Kiitos hyvistä vinkeistä :) Toi taakse askeleen ottaminen kuullostaa kans hyvältä idealta, peruuttamisessa joutuu kokoamaan itseään luonnostaan. Ja se toisaalta pitää koiraa hereillä kun ei välttämättä jatketakaan eteen. Miten muuten opetit (jos oot siis jo opettanut) Saimaalle kapulan pitoa? Kun just ton lelujen nakkelun takia Jujun on vaikea pitää mitään kovin tiiviisti suussa. Me ollaan kyllä kärsivallisesti tehty sadasosasekunti kerrallaan pidempaa toistoa naksutellen. xD Oon auttanu kevyesti alaleuan alla kättä pitäen, mutta jotenkin tuntuu että tää on semmonen juttu mikä aina jumittaa tietyssä kohtaa ja menee tosi hitaasti eteenpäin.
PoistaJa äänen käyttö on hyvä pointti kanssa, et sillon on hyvä ku ollaan hiljaa :) Ootko sä ollut Saimaan kanssa kokeissa vielä? Saimaa on muuten asiasta poiketen super ihana nimi koiralle <3 Mä haluaisin päästä kokeisiin jossain kohtaa Jujun kanssa, mut me ei olla pidetty kiirettä, mulla tokon kanssa menee vähän aaltoillen treeni into. Nyt kun ulkonakin pystyy jo tehdä vaikka mitä, niin nyt taas tekee mieli hinkata toko juttuja. Pitäs vaan päästä tekemään entistä enemmän porukassa toko juttuja, kun yksin näkee niin huonosti. Ja muilta saa myös aina hyviä ideoita, jos itsellä lyö tyhjää, että mitä kehittää ja miten :)
Syyllinen löytyy täältä, iskältä terkkuja sekä Saimaalle että Jujulle ;) Enttihän heittelee itselleen leluja hyvinkin ahkerasti (Hämmentävää kyllä, että tuollainen ominaisuus on näköjään periytyvää!). Aikanaan oli suht iso työ saada se palauttamaan, kun se aivan tyytyväisenä heitteli itselleen lelua toisessa päässä kenttää.
PoistaTästä syystä meillä ei myöskään enää sisällä leikitä narupalloilla. Niitä löytyi heiteltynä akvaariosta ja tiskialtaasta :P
Entillä kapulan pito oli alussa myös vaikeaa, koska se joko heitteli sitä tai pyöritteli kurkussa. Meillä tuli sattuma mukaan, kun Entti kerran lenkillä sattumalta otti muovipullon ja alkoi kantamaan sitä. Aloin antamaan sille kannettavaksi tavaroita, yhdistämään jossain kohtaa sanan ja sitä kautta se hoksasi pelkän kapulankin pidon.
Päivi
Hauskaa että tällainen juttu oikeasti on ns. periytyvää :D me lopetettiin kanssa sisäleikit leluilla kun niitä löytyi vähän sieltä ja täältä ja oli muut tavarat ja eläimet sisällä vaarassa :D
PoistaKapulan pidossa täytyy varmaan vaan olla kärsivällinen. Kyllä se lamppu siellä syttyy, kun Jujukin on niin mielyttämisen haluinen ja kiltti että oikeasti tuntuu että se haluaa tietää mitä siltä haetaan. Eikä reagoida suuremmin tuohon heittelyyn. Mä en halua sitä kieltääkään, kun kerran on Jujun mielestä huippuhauskaa leikkiä myös keskenään. Kätevää kun koira (joka on toistaiseksi ainoa ;) ) leikittää itseään :D
Eikä, uskomatonta, että Enttikin harrastaa tätä ja näköjään periyttää jälkeläisilleen :D Varsin hauska ilmiö! Ja palkkana oikein kätevä, kun voi itse jutella kouluttajan kanssa ja koira palkkautuu omia aikojaan ;) Toki niin kauan kuin lelun tuominen mulle on vielä kivempaa.
PoistaSaimaa (jonka hieno nimi on kasvattajan peruja) ei ole vielä käynyt kokeissa. Mulla oli vähän tokomotivaation puutetta talvella, eli meilläkin aaltoilee että mikä laji innostaa. Nyt Sai alkaa olla liikkeiden puolesta kisakunnossa, mutta en ole vielä lähtenyt rakentamaan kisasuoritusta. Ehkä loppukeväästä sitten. Ja porukassa treenaaminen on ihan kultaa, itse niin sokeutiu omille huonoille tavoilleen!
Kapulan pito on myös täällä ollut vaikea opettaa. Saimaa osaa tosi hyvin luopua kädessä olevista nameista (siis että kämmen auki koiran edessä), ja tämän avulla saatiin kapulanpitoon break through. Jotenkin se keskittyi niin paljon luopumiseen, että unohti heitellä tai mälviä kapulaa. Tästä aloin sitten aika nopeasti pyytää Saimaata tekemään helppoja temppuja kapula suussa (istu, maahan, pyöri, peruuta jne.), ja myös näissä se keskittyi itse temppuun ja unohti suussa olevan kapulan. Ja jos kapula tippui kesken tempun, odotin vain että nosti omia aikojaan ja pyysin temppua uudestaan. Toki parin epäonnistumisen jälkeen yritin aina helpottaa ja palkata esim. puolikkaasta pyörähdyksestä kapula suussa. Myös seuraamista kannattaa kokeilla kapulan kanssa!
Se vois tietty olla että ottais namin näkyville avuksi, jos tuijottelis sitä niin ehkä se kapula ei olis niin ällö :D Me ollaan siinä tilanteessa että Juju ottaa kapulan suuhun, ja pitääkin välillä hetken, mutta pienikin liike tai kosketus kapulaan niin irrottaa heti. Joskus toisaalta pitää paremmin kun pidän kapulasta kiinni. Jujun mielestä ei voi olla tylsempää temppua kun istua paikallaan typerä kapula suussa :D Ehkä siksi toi liike vois tuoda siihen sille jotain mieluista myös.
PoistaOlin eilen koulutuksessa, jossa opetettiin juurikin pitoa. Istuminen kapula suussa on koiralle aika absurdi käyttäytyminen, joten se liikkeen lisääminen voi todella toimia. Nyt yhdelle koiralle tehtiin niin, että ohjaaja piti kapulaa reiden kohdalla ja lähti kävelemään karkuun niin, että koira yritti koko ajan tavoitella kapulaa. Ja kun koira otti (liikkuvasta) kapulasta kiinni, naks ja nami. Sitten vain nostettiin kriteeriä eli pidennettiin pitoaikaa ja ennen kaikkea pitovoimaa. Voimaa oli hyvä testata niin, että ohjaaja piti kapulasta kiinni vain kahdella sormella, ja kiinni pitämisen tuli olla vaikeaa koiran vetäessä vastaan. Toki suurempi voima olisi vielä sallitumpaa, mutta tässä oli kyseessä aika varovainen koira. Ja siis koko tämän ajan ohjaaja käveli eli kapula oli liikkeessä. Palkkana käytettiin myös juoksevaa ohjaajaa, jonka namia koira jahtasi (nostattava palkka). Saikohan tästä nyt mitään selvää? :D
PoistaEntti harrastaa tätä itsensä palkkaamista oikein hyvin ja aksatreeneissä muut aina naureskeleekin, että ompa helppo koira, kun se heittelee itse itselleen. Onneksi nykyään kyllä palauttaakin hyvin ja tykkää leikkiäkin yhdessä ;)
PoistaEntillä lamppu syttyi kapulan pitämisen osalta juurikin noin, kuin Inka kerroit kurssilla olleen eli liikkeen kautta. Toki se tuli ensin sen muovipullon kautta, mutta yhtä kaikki, sitten pelkkä pitokin parani :)
Päivi
Mun täytyy ottaa toi liike mukaan tohon kapula hommeliin :) eiköhän sekin lähde eteenpäin, Juju on ihan super älykäs sillä tavalla että sit kun se vaan hoksaa että mitä haetaan niin on kyllä tosi suoritusvarma.
PoistaNiin ja hei, superkiva että luette molemmat meidän juttuja :)
VastaaPoistaOn kiva lukea Saimaan puolisiskon touhuista :) Jos tulette joskus Helsinkiin päin niin olisi kiva vaikka treenata yhdessä!
PoistaKiva kuulla! Mähän olen alunperin sieltä nurkilta kotoisin, joten siellä suunnalla tulee kyllä käytyä vähän väliä. Täytyypä ilmoitella kun seuraavan kerran lähden sille suunnalle. Todennäköisesti se on toukokuun puolessa välissä kun Lohjalla on aksa kisat ykkösille :) ajattelin sinne osallistua ja saisin sit samalla kyläiltyä "kotona".
PoistaNo kiva! Voidaan mennä jonnekin kentälle tokoilemaan tai sitten HAU:n agihallille, jonne saan ottaa kaverin mukaan treenaamaan ilmaiseksi.
PoistaJa jos joskus Tiina tulet viikolla sattumalta Helsinkiin, niin mekin voitais Entin kanssa tulla näyttäytymään. Olen yleensä ma-ke Espoossa ja loppuviikon sitten kotona töissä.
PoistaSellaiset puolisisko- isä- treffit olisi kiva juttu, kun Saimaakin pitäisi nähdä vaihteeksi kotinurkilla eikä vain Turun suunnalla :)
Ps. Olen kyllä miettinyt, että olisi jossain vaiheessa kiva pitää yhteiset pentutreffit näille molemmille Entin pentueille. Voisi porukalla pohtia, että mitä kaikkea omituista Entti on niille periyttänyt ;)
Päivi
Hei huikeaa!! Me tullaan ehdottomasti "pentu"treffeille vaikka vähän vanhemmankin pennun kanssa :)
VastaaPoista