Sunnuntaina pötköteltiin vapaapäivän merkeissä.
Maanantaina oltiin aamulla aksailemassa Tamskilla. Olin hallilla jälleen itsekseen. Yhdellä kentistä oli kivan näköinen rata, jota päätin tehdä. Alku meni hyvin, mutta ekan putken jälkeen Jujulla oli vähän turhan paljon intoa ja syöksyi vaan ensimmäiselle esteelle vähät välittäen mun ohjauksesta. Sitten kun käänsin tiukemmin, tuli esteen väärinpäin. Tästä sitten neuvoteltiin hetki, ja sain Jujun taas kuulolle. Tää on vähän aina huono, kun Jujun kanssa on tehty niin paljon lyhyitä pätkätreenejä niin että on saanut haihatella välissä lelun kanssa pitkin maita ja mantuja. Niin ei sitten oikein ole kuulolla heti radalle lähtiessä vaan kestää hetken että tajuaa myös kuunnella eikä vaan mennä kovaa. Täytyy alkaa tehdä sellaisia treenejä että vaikka seuruutan kentälle, ja siitä lähdetään tekemään. Tai otan jonkun muun, vaikka jalkojen pujottelun alkuun.
No lopputreeni menikin ihan hyvin, kepeillä oli sisäänmeno ongelma, joka kuitenkin ratkaistiin ohjurin avulla. Haluan Jujulle kohtuu itsenäiset kepit, ettei tarvitse olla saattelemassa aina oikeaan väliin vaan osaa hakea sitä itse. Siksi teen treenejä, joissa en oikealla radalla edes ehtisi saatella perille oikeaan väliin. Juju tykkää kepeistä kovasti, mutta itsevarmuus niillä on toistaiseksi aika herkkä, kauheasti ei saa kieltää tai torua, vaan iloisesti koittaa uudestaan jos tulee virhe. Nytkin sanoin vähän turhaan höpöhöpö, ois vaan voinut ottaa putken päästä uudelleen ja heti laittaa ohjuri apuun, niin ei olisi tullut montaa virhettä. Putkestä kepeille meno on vielä vaikeaa kun joutuu jarruttamaan ja vielä tähtäämään oikeaan väliin :D
Välillä musta tuntuu että itse hidastan Jujun menoa olemalla itse jotenkin löysä. Se on ärsyttävä piirre josta pitää päästä eroon. Pitäis olla napakampi ohjauksessa ja oikea aikaisempi ja lisäksi nopeampi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti