tiistai 6. kesäkuuta 2017

Ja taas on maailma vähän parempi paikka

Ei meinaa pysyä kyllä omassa tahdissa mukana ollenkaan 😂 yritän epätoivoisesti saada päivityksiä tehtyä että pysyisi itselläkin treenikalenteri päässä mutta ei niin ei.
______________________________

Viikonlopuksi matkattiin Juvalle paimentamaan ja touhaamaan koirajuttuja Kaislan luo. Matka oli pitkä, mutta onneksi jotenkin tuolla välillä on paljon nähtävää eikä maa ole ihan tasainen lätty tuolla seudulla. 😊

Koosteena mahtavasta viikonlopusta voisi sanoa, että treenit meni paremmin kuin osasin ikinä odottaa, Juju toimi loistavasti hankalissakin paikoissa ja oli oma itsensä. Vieraassa laumassa pärjäsi hienosti, ei nöyristellyt tai mielistellyt ketään, mutta antoi tilaa, eikä haastanut riitaa ja vältti konflikteja. Viikonloppuna ei yhtään koirakonfliktia nähtykään, vaikka Juju otti tällin sähköverkostakin, ja muu lauma tästä vähän liikaa otti kierroksia. On se vaan hieno pimu, ja niin helppo ja kaikinpuolin luotettava. Nukkui kainalossa ja nautti joka hetkestä 💜




Paimennus; treenattiin pari kertaa joka päivä. Suurin osa treeneistä otettiin pienemmässä aitauksessa, missä pääsi tekemään pillikäskyjä ja kaaria. Kaaret aukesi hyvin ja pääsin tässä myös muistuttamaan siitä vasemmasta kaaresta. Edelleen hankalaa on, jos olen sijoittunut niin, etten saa omalla sijainnilla painetta läpi koiralle, esim. että ollaan vierekkäin koira mun oikealla puolella ja siitä pitäisi lähteä oikealle kaarelle. Näissä meinaa aina lähteä huonolle kaarelle. Pitää ottaa ne treeniin meidän raskaiden lampaiden kanssa, jotka ei ainakaan omalla liikkeellä edesauta kaahausta. Mutta noin yleisesti kaaret avautui aivan tosi hyvin ja myös haut onnistui kivasti. Hakusuunta, jossa vetosuunta on auki, oli vaikeita, koska Juju meinasi väkisin stopata tasapainoon, ja kun sieltä annoin uuden flänkkikäskyn, lähti helposti leikkaamaan liikaa. Vetopuolen haut oli super. Vielä tarvitsee tosi paljon tunnetta eläimille, jotta osaa hakea myös itse vetopaikkaan, mutta toisaalta kun kisakoiraa tässä yrittää väkertää, niin hyvä ettei pysähtele ainakaan ennen tasapainopaikkaa. Aivottomana ei vaan saisi tehdä. Poispäinajossa saatiin tosi hyviä pätkiä, ja tässä ehkä huomasi isoimman kehityksen, kun Jujun pystyi laittaa ajamaan kauempaakin ja lähti suoraan kohti. Mutta edelleenkin välillä tulee tunne, että käveleekö vain perässä vai tekeekö töitä. Tuolla nuo lampaat on suhteellisen helppoja koiralle, tai siis sillä tavalla koiran kanssa käsiteltyjä, että ymmärtävät kunnioittaa koiraa. Eivät juokse päälle tms. Mutta kyllä ne kääntyivät vasten myös jos tilaisuus tuli ja tila oli liian ahdas. Päästiin myös tekemään lyhyt treeni häkissä, kun tarkoitus oli vaan ottaa yksi häkistä ulos-otto, mutta se meni sen verran säädöksi, että treeni vaihtui häkkitreeniin 😀😀











Menin häkkiin sisälle auttamaan ja kepillä suojasin lampaita niin että koira kiersi häkin reunaa ja lampaat oli mun luona sisäpuolella. Aluksi meinasi vähän kiihtyä turhaan, mutta hienosti rentoutui ja lopuksia saatiin hieno häkistä ulosotto. Lisäksi päästiin tekemään juttuja lampailla mitä ei muualla pääse, saatiin mm hakea ne metsästä takaisin laitumelle ja pihassa oli haastavia juttuja kun esim. flänkeille pitikin lähteä rakennusten ympäri 😮 mutta Juju kyllä händläsi homman hienosti, no problem. Itseasiassa Kaislakin sanoi samaa mitä nyt monet sanoneet, että Juju on hyvin rennon ja rauhallisen oloinen mutta kuitenkin tekee intensiivisesti ja vauhdikkaasti töitä, ei jäkitä. Oli kyllä huikeaa.




Jälki: Kaisla talloi Jujulle jäljen, pituutta oli ehkä reilu 500m. Jäljelle tulikin tässä välissä taukoa melkein 2 viikkoa, kun ei ole vaan ehtinyt. Mutta tauko olikin näköjänsä tehnyt hyvää, koska jälki sujui, kepit nousi ja jäljestys itsessään näytti ja tuntui kivalta. Vika keppi olisi ehkä jäänyt, jos en olisi korjannut, koska jostain ihme syystä poikkesi juuri vikan kepin kohdalla vähän jäljeltä, eikä palannut tarkistamaan, vaan jatkoi jäljestämistä ilmeisesti Kaislan poistumisjälkeä pitkin. Keppien kohdalla oli krepit puissa, koska halusin nähdä että miten tarkistaa niiden kohdat, niin pystyin tämän korjata ja korjauksella olikin sitten taas tosi tarkka. Maasto oli ehkä haastavinta koskaan, nuorta, tiheää vesakkoa, jossa sit ihan oikeasti tehdä töitä, että siitä pääsi edes läpi 😁

Esineruutu: Esineruutu oli noin 40x50m kokoinen, iso nähden siihen mitä ollaan taas viime aikoina treenattu. Eka esine (kännykkä kotelo) vietiin etukäteen Jujun näkemättä ruutuun. Ekalle esineelle lähtikin vähän epävarman oloisena, eikä ehkä ihan tiennyt mitä oli tekemässä. Pohjakasvusto ruudussa oli myös korkeaa, joten joutui vähän jäljestämään, ei oikein ilmasta saanut hajua. Aikansa pyöri, ei mennyt edes oikeaan takakulmaan asti, vaan aina poikkesi siitä kohtaa ulos ruudusta, joten kutsuin pois ja lähempää lähetys. Nyt olikin ihan eri asenteella ja esine nousi heti. Kaksi muuta esinettä vietiin Jujun nähden, näiden kanssa ei sitten mitään valtakunnan ongelmaa, ei juossut kertaakaan edes esineestä yli, vaan nosti heti ja toi varmasti.
_____________________________

Ajatus oli maanantaina pitää palauttava päivä pyörälenkin muodossa, mutta koska se olikin sitten viikon huonoin päivä sille, kun satoi kaatamalla koko päivän, niin mentiin illalla tottiskentälle. Tarkoitus oli ensin ottaa hyppyä, mutta koska huono ilma ja liukas nurmikko, en uskaltanut. Otettiin sitten seurausta, noutoa ja eteenlähetystä ja yhden vauhtiluoksarin. Juju oli hieno, oli aika täpinöissään kentälle pääsystä.

Eka setti oli parasta tekemistä selvästi. Jujulla oli virtaa ja oli napakka seuruussa. Intensiivisesti mukana kokoajan eikä harhaillut missä sattuu. Seuruutin kentälle, ja palkkasin namilla hyvästä seuruusta. Nostatin myös seuruuta taas enemmän kuin aiemmin, PK-puolella pieni keuliminenkin on pelkkää plussaa 😉 Noutoihin lähti 650g kapulalla kuin raketti ja vapautin noston jälkeen vauhdista palkalle. Vaihtoi kapulan hienosti leluun. Istui heitot kauniisti paikoillaan.

Toisessa setissä huomasin kyllä että paras terä oli jo poissa, tähän täytyy alkaa kiinnittää huomiota, että on skarppina myös toisen kerran kentälle päästessä. Ei matalassa (matalammassa) vireessä kentälle ollenkaan. No, nyt tehtiin eteenlähetyksiä, niin ei niin haitannut. Jätin istumaan, vein lelun yksin kentän reunaan. Hiukan kupera kenttä esti lelun näkymisen, ja ekassa lähtikin vähän vinoon. En korjannut koska juoksi kovaa ja eteni kyselemättä. Tokassa lelu näkyi paremmin, tässä etenikin ihan suoraan ja täysiä lelulle. Hyvä hyvä. Sitten vielä vähän seurausta, ja eteen tuloja lyhyellä matkalla ja vähän hetsaten, edelleen tulee vähän anteeksi pyydellen, joten edelleen näitä vaan lisää ja reilusti. Sitten yksi mega matkan luoksari, matkaa koko kentän pituus eli ainakin 70m. Ja kyllähän tuli lujaa! Vapautin kovasta vauhdista lelulle. Juoksin vähän karkuun ja sai napata lelun kädestä.

Täytyy nyt varmaan ruveta tuota tottista tekemään kisameiningillä, koska kyllä olisi hienoa mennä jälkikokeeseen syksyllä. Nyt vähän tuntuu siltä että näinköhän päästään kisaamaan tänä kesänä, kun olisi niitten hakujen kanssa edelleen tekemistä, eikä just nyt päästä niitä oikein treenaamaan. Onneksi paimennuksella ei ole parasta ennen- päiväystä, eikä asialla anyway kiire, joten katsellaan rauhassa. Tietty se PPR1 oli tavoitteena tälle vuodelle, että jos sitä sitten edelleen miettisi 😏






2 kommenttia:

  1. Ihania etenkin nuo paimennuskuvat :) Niin mielenkiintoinen ja koukuttava laji, mutta samalla myös (ohjaajalle) niin haastava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ite kanssa tykkään yleisesesti kaikista koirakuvista eniten paimennuskuvista :) Jujusta saa hyviä paimennuskuvia myös ilman lampaita xD

      Poista