She Flies

Viime viikolla treenattiin seuraavasti:

Ti omat aksatreenit hallilla.
To ohjatut aksatreenit.
Pe paimennusta kasvattaja tädin luona.
La aksa valmennusryhmä
Su paimennusta Saarikylissä, pentupäivä, jossa Juju demokoirana :)

Eli aksan puitteissa mentiin seuraavasti.

Tiistaina oli tosiaan ne kepittelytreenit, joista viime postauksessa jo puhuttiinkin. Kepit sujuu aika mukavasti, pienellä kujalla mennään, mutta pujotteluakin joutuu jo vähän tekemään. Tässä edetään varovasti.

Torstaina oli ohjatut, ja oli aika haastavaa ohjausta sisältävää radan pätkää. Alkuun jätettiin koira 1 esteen taakse ja siirryttiin itse sisäpuolelle ja suunnattiin liikesuunta kohti kakkosta. Kokeiltiin ohjata mahdollisimman etäältä. Suoraan esteelle 3 jonka jälkeen valssi esteelle 4 ja valssi putkeen. Meni kivasti, mutta ensimmäisillä kerroilla meinasi karata täysillä putkeen heti kolmos esteeltä. Ei kertaakaan mennyt putkeen asti onneksi, ja saatiinkin lopuksi tiukka käännös ihan mukavaksi. Toisessa pätkässä tehtiin sylivekkejä, meille uusi ohjaus, mutta meni ihan kivasti kun en itse huido. Juju tottelee jokaista pikkustakin merkkiä aksassa, ja siksi on haastava aloittelevalle ohjaajalle. Putken jälkeistä estettä ei lukenut millään vaan kääntyi aina heti putkesta mua kohti joka johti siihen että varasti puomille. Irtoomista putken jälkeen pitää siis vahvistaa täysiä. Pitänee opettaa jujulle kunnolla MENE käskyllä eteenpäin meno... osaa sen jo joskus, mutta on se sille aika epäselvä.

Lauantaina oli siis valmennusryhmän ekat yhteiset treenit. Katsottiin lähinnä koirien esteosaamista ja irtoamista jne. Mun kouluttaja pitää myös meidän viikkoryhmän treenit, joten hän aika hyvin tietää jo entuudestaan mitä Juju osaa. Meidän piti myös tehdä aksan tavoite suunnitelma ja esteosaaminen kirjoittaa paperille. Treenit oli osaltaan meille helpot ja sit oli se taas se putkesta hypylle irtoaminen vaikeaa...lopuksi tehtiin toisella kentällä hetki keppejä itekseen. Videon laatu skeidaa, en tiedä miten se on edes mahdollista saada tuolla kameralla tämmöstä sontaa aikaseksi.

Paimennusta harrastettiin myös, ja perjantaina kasvistädin luona treenit meni LOISTAVASTI. Juju kulki lopuksi alun häröilyn jälkeen jopa oikealle kauniisti ja keskittyen. Yrittihän se karata aluksi lampaita puremaan mutta lopetti aika helposti muutaman karjaisun ja kepin heittämisen jälkeen. Maahan menon takia jouduin kerran pöläyttämään neitiä villoista, sen jälkeen meni hyvin. Juju syttyy lampaille koko ajan lisää mikä on mukava huomata. Kasvistädin kumppani Helmi kuvasi treenejä, kuvat siis by Helmi, hiukan mun muokkaamana:

Saatettiin olla ihan hiukan myöhässä tilanteesta :D

Sunnuntaina oli sitten pentupäivä Saarikylissä paimennuksen puitteissa. Muut kaksi osallistujaa eivät olleet koskaan ennen paimentaneet, joten Kaisla pyysi, näytettäiskö me Jujun kanssa demo versio, eli mihin pyritään. Olin aika rinta röyheenä kun saatiin näyttää :) Juju menikin pyörössä yllättävän kivasti pienen tauon jälkeen. Katsottiin muiden treenejä, ja ilmeisesti osottelu aikana Juju onnistui keräämään sellaiset kierrokset, että meidän ihan oikea treeni pellolla menikin ekan kierroksen osalta sikailuksi ja pelleilyksi. Huoh... tais muutama kirosana päästä. Mutta taon jälkeen pääsin taas ohjaamaan ihan oikeaa paimenkoiraa. Juju meni upeasti, liikkui kauniisti oikealle ja teki hyvin fiksusti myös hakukaaren alkeita vasemalle. Vauhtia on edelleen liikaa, ja Juju tulee liian lähelle lampaita, mutta teki myös muutamia kivoja onnistumisia, ja saatiin tehtyä myös ajoa hiukan. Kaisla kuvasi, minä muokkasin jälkeen päin:

Seuraavalla viikolla onkin sitten aksa viikko, paimennukset tauolla. Lähden viikoksi itse pariisiin perjantaina, ja tulen takaisin vasta torstaina. Katsotaan miten osaa olla ilman koiraa... Juju on nykyään kuin mun varjo. Kaikkialla mukana.

Jujun kesäloma

Niin se kuuukausi vierähti ilman yhtään päivitystä. Oma (teko)syynsä asialle on allekirjoittaneen kesäloma, joka kesti mahtavat kolme viikkoa. Juju ei tosin lomaillut vaan treenaili ahkerasti paimennuksen ja agilityn saralla ja vähän vähemmän ahkerasti, eli silloin kun sattui kiinnostamaan, myös tokoa. Paljon kehitystä on tapahtunut ja parhaiten sen huomaan paimennuksessa. Ollaan käyty muutamaan otteeseen eri lampaillakin, ja se on tuonut paljon haastetta muutoinkin vaikeaan lajiin. Juju syttyy kerta kerralta paremmin paimennukseen ja sillä on onneksi aivot mukana treeneissä.

PAIMENNUS

Käytiin loman alussa Kehrolla kokeilemassa uusia lampaita uusissa maisemissa. Oli se vaikeaa!! Lampaat oli superhyper lentäviä ja Jujulla oli tosissaan vaikeuksia saada pidettyä ne läjässsä saatika mulla. Pentu löysi myös silmänsä, ja osa treenistä menikin sitten transsista herättelyyn. Oltiin oltu koko viikonloppu ennen näitä treenejä mökillä juoksemassa kaverien kanssa, joten luulen että väsymys teki myös tehtävänsä, sillä toisella puoliskolla Juju oli entistä huonompi. Jäi vaan jumittamaan, eikä suostunut menemään ollenkaan lampaiden taakse, vaan tuijotti vaan ja halusi katsekontaktia. Ei auttanut kepin heiluttelut, ei mikään. Varsinkin oikea suunta oli täysin lukossa. Lopeteltiinkin sitten aika nopeasti yhteen onnistumiseen kun huomasin, että nyt ei mikään täsmää... Juju on yleensä paimennuksen jälkeen supertyytyväinen itseensä, mutta nyt se oli jotenkin ihan loppu.

Tämän keissin jälkeen olin jo maani myynyt ja ajattelin että tästähän ei tule sitten mitään. Lähdettiinkin kasvistädin luo paimentamaan kolinapurkki taskussa, jos tuijotusta ja jumitusta edelleen esiintyisi. No ei esiintynyt. Lampaat oli jälleen liukkaita, mutta käsiteltävissä. Ainoastaan oikea suunta tuotti tuskaa. Juju varastaa oikealla aina siten, ettei suostu flänkkäämään kunnolla vaan menee lampaita kohti suoraan ja kun pääsee takanurkalle niin että on pakko kääntyä, se hyökkää ihan suoraan lampaiden jalkoihin. Tällä kertaa ei kuitenkaan vielä purrut, mutta oli meillä täysi työ saada se oikealle kierrolle. Suoraan ajaminen meni hienosti ja sain Jujua pysäyteltyä hyvin. Tehtiin myös aidan vieressä flänkkitreeniä ja siinä oikea suunta avautukin paremmin.

Käytiin myös useampaan otteeseen Saarikylissä "kotitilalla" paimentamassa, ja ollaan tehty siis vain peltotreenejä nyt. Tutuilla lampailla Juju on tosi hyvä, ajaa järkevästi, vaikka välillä kaasua onkin liikaa. Paimennuksen treenitavoitteita onkin ennen syksyä, että saadaan oikea kierros auki, tehtyä pieniä hakukaaria ja saadaan maahanmeno tarkaksi. Alla olevalla videolla ollaan peltotreeneissä tutussa paikassa:

AGILITY

Agiliitämässä ollaan tehty radanpätkiä ja harjoiteltu esteosaamista. Ohjatut tunnit oli heinäkuun tauolla, ollaan tehty siis itsenäisesti suurimmaksi osaa. Olen kiinnittänyt huomiota siihen että Juju ei saa touhuta omiaan kentällä, vaan siellä ollaan töissä, vaikka hauskaa saa ollakin. Keskittyminen vaan pitää ohjata oikein. Jos tästä ei ole tarkka, Juju juoksee itsekseen putkia ja kontakteja, eikä jaksa keskittyä olennaiseen enää kun pitäisi. Ollaan päästy paljon eteenpäin ohjautuvuudessa, ja Juju kuunteleekin nykyään ohjausta todella hyvin, pystyin jopa kerran ohjaamaan hienosti takaapäin, ja Juju keskittyi taitavasti. Esteosaaminen alkaa olla myös ok, ainoastaan keppejä ei vielä tehdä täysillä, jotenkin tekee mieli vielä odotella sitä vuoden rajapyykkiä ennen kuin ruvetaan kunnolla pujottelemaan. Ollaan tehty keppejä kyllä kujalla ja niin kapealla, että Juju joutuu jo vähän hakemaan sitä väliä, muttei vielä kokonaan pujottele.

Meitä pyydettiin myös agilityn valmennusryhmään nyt talvikaudeksi. Aikas mahtavaa! Jujulla on puolitoista vuotta täynnä ensi vuonna maaliskuussa, joten sen jälkeen voisi lähteä vaikka kisakentille.

TOKO

Tokoa ollaan tehty aina lenkkien yhteydessä. Seuraaminen alkaa olla aika kivan näköistä, eikä mun tarvitse sitä kauheasti imutella enää, seuraa ilman että näkee palkkaa. Olen palkannut seurausta lelulla, jotta ollaan saatu säilytettyä hyvä asenne. Ollaan myös harjoiteltu liikkeestä istumista, se on ihan alkeissa vasta.

Paikkamakuuta ollaan tehty, ja Juju pysyy jo parin minuutin ajan kivasti kun olen näkyvissä. Muuta ei vielä ole yritettykään.

Kaukoissa esiintyy ärsyttävää sivuttais liikettä, joten ollaan kaukoissa tehty vain kosketusalustalla, oli se sitten puistopenkki tai mikä vaan. Seisominen on vaikeaa edelleen, jotenkin sillä on ajatus edelleen eteenpäin, ja yrittää tulla luo kun seisottaa.

Luoksetulo myös vähän jumittaa, kun nyt kun ollaan harjoiteltu maahanmenoa luoksetulon yhteydessä, niin Juju on alkanut ennakoida ja hidastella. Tähän tarvis vähän treenivinkkejä...?

Noutoa ei olla edes uskallettu alkaa vielä treenaamaan, kapula on olemassa, mutta asioiden pitäminen suussa on Jujulle vaan niin vaikeaa...

Paimennusta ja aksailua

Viime viikon loppupuoliskolla käytiin vielä tekemässä viikon toiset aksatreenit. Tehtiin enempi tekniikkapuolta ja tuollaista pikkurataa vähän erilaisilla ohjauksilla. Tarkoitus oli saada Jujua kuulolle, se kun fiksuna tyttönä alkaa yhden radan jälkeen ennakoimaan esteitä, kun tehdään samaa rataa uudelleen. Hienosti meni, ja saatiin harjoiteltua mulle uutta pakkovalssi ohjausta. Lisäksi tehtiin keinua, ja keppejä, keinu menee hienosti jo ilman apuja ja laskemista ja kepit edistyy joka kerta. Yritetään tehdä keppejäkin vähän erilaisilla kulmilla, jotta saadaan haastetta heti alusta alkaen.

Sitten tällä viikolla tiistaina oli vuorossa paimennusta. Juju on niin taitava ja itsenäinen paimen kyllä. Lukee aivan loistavasti eläimiä ja moottori ei lopu koskaan kesken. Saatiin tehtyä hiukan peruskuljetusta, sen mitä tuo pyöröaitaus sallii, ja stopit onnistui hyvin. Onneksi tuo video onkin vain ekalta harjoitusvuorolta. Seuraavalla menikin jostain syystä kaikki pieleen. Laitoin jujulle lyhyen hihnan, koska sen oli vähän vaikeaa päästää mua luokseen stopeilla. Se ei haluaisi millään lopettaa hommia, ja mieluummin menisi karkuun siinä vaiheessa. No se hihnan laitto olikin virhe, koska sen jälkeen ei olisi pysähtynyt enää millään, ja alkoi tekemään töitä enemmän itselleen kuin mulle. Meni jopa välillä mun ja lampaiden välistä, ja jouduin kieltämään. Juju jännittää vielä jonkin verran lampaita, et uskalla ihan suoraan lähestyä paikallaan olevia lampaita, joten olen yrittänyt pitää kiellot minimissään, ja keskittyä kannustamiseen ja kehumiseen. Krääh. No, näitähän nämä on, virheitä ja niiden paikkailua. Saatiin kuitenkin ihan kiva loppu treeneille, ja käytiin vielä uimassa ja leikkimässä treenien perään. Ja onneksi tuo on aika kovapäinen tapaus sillä tavalla, ettei se kamalasti siitä ota nokkiinsa vaikka sitä välillä korjaa ja ohjaa. Varsinkin lampailla kestää sitä hyvin.
Toinen vaikea asia oli tuo oikea kierros, niinkuin videollakin näkee. Lampaat ovat tuolla aika liukkaita, eivätkä tue kauheasti ihmiseen, joten siinä on koiran oltava nopea ja reaktio valmis kokoajan. Lopuksi Juju olikin ihan poikki ja ohjaajakin sanoi, ettei ole aiemmin nähnytkään sitä väsyneenä.

Lisäksi ollaan tokoiltu, seuraaminen edistyy kivasti. Ollaan päästy hurjasti eteenpäin siinö kun olen alkanut palkkaamaan lelulla suoraan seuraamisesta. Pitää hienosti kontaktin ja asenne on kiva. Lisäksi ollaan otettu kaukoihin istumisen ja maahanmenon lisäksi seisominen ja sitä nyt harjoitellaan.

Viimeisimpiä treenejä

9.7.
Oltiin aksaamassa. Tehtiin tekniikkaharjoituksia. Rata näytti tältä:

Olihan hivenen vaikeaa Jujulle tuo 8-9 välinen hyppy-putki siirtyminen. Olis ihan täysillä imenyt tuonne 5 päähän vaikka miten yritin ohjata. Muut kaikki hyppyohjaukset meni hienosti, silakka kääntyi mahtavasti ja keskittyi ohjaukseen. Jossain puolessa välissä treeniä tuli vähän sellanen haloo ilmiö, kun Juju alkoi touhuamaan ihan omiaan, hyppeli mitä ja missä järjestyksessä halusi :D pikainen palautus alkuun ja uudestaan. Lopuksi saatiin ihan kivoja toistoja kyllä. Mulla loppu kamerastakin akku, kun jossain vaiheessa naapuriradan tyyppi tuli korjaamaan muutamaa ohjausvirhettä mitä tein. Höpötti siinä sit sen verran että kamera pimeni. Mutta tosi hyviä vinkkejä tuli, mm. että ei pennun kanssa kannata vielä yhtään sekottaa käsiohjauksia, vaan AINA ohjata koiranpuoleisella kädellä. Se ei vielä osaa mitään sylikäännöksiä tms. joten kannattaa pitää homma helppona. Lopuksi tehtiin vielä keppikujaa, hieno silakka!

Viikonloppuna oltiin Lohjalla porukalla jamittamassa, ja saatiin nauraa näille koirille. Oli semmosta sateenkaari rakkautta ilmassa että huh. Jujulla vielä tyrkkypäivät päällä ja Aida (leikattu narttu) ihan ihmeissään. Aida vinkui Jujun perään ja oli eka kerta kun tytöillä ei tullut minkäänlaista sanomista koko viikonloppuna. Oltiin niin kavereita. :) Jujuhan on reilusti nuorempi, joten sillä ei juuri sananvaltaa olekaan, ja tulee muutenkin hienosti juttuun kaikkien kanssa. Vähintään sietää muita lähellä, vaikkei toinen ihan lempparikaveri olisikaan. Kävin lauantaina myös kokeilemassa vierasta aksahallia kun LÄGIN halliin päästiin treenaamaan. Allekirjoittaneella ei ehkä ollut paras treeni moodi, onneksi on hyvä koira. Kentällä oli madalletut kontaktit niin päästiin tekemään myös keinua ilman suurempia apuja.

13.7. Oltiin jälleen omalla aksa hallilla. Tehtiin rataa, joka näytti tältä:

Rengas sujui lähdössä 100% oikein, mikä oli hienoinen yllätys... sen kanssa on välillä ollut vähän niin ja näin kun Juju haluaisi hypätä renkaan reunasta. Ekalla yrittämällä Juju meni suoraan hienosti, mutta kun päästiin puomille niin se tuli vain keskivaiheille puomia, jonka jälkeen halusi kääntyä takaisin tulosuuntaan !?!? Whoot... no, sama toistui toisen kerran ja ihmettelin että mitä ihmettä, kunnes huomasin, että puomi on todella epävakaa, siis heilui koiran alla. Siinä sitten aikani ihmeteltyäni tajusin, että sehän on renkailla, MITÄ HELV....!?!??! Kuka jättää kentälle kontakti esteen renkaille vaikka olisi vain siirtänyt sitä ilman että olisi suorittanut sitä kertaakaan?? Tietty ois varmaan pitänyt itse tarkistaa taas, mutta oletin, että kun se samassa paikassa oli viime viikolla enkä joutunut sitä siirtelemään, että se olisi vakaa. No siitä sitten puomia harjottelemaan, tietty Jujulla vähän jänskätti mennä koko puomille ja aika kovasti sain houkutella että uskalsi. Mutta onneksi kuitenkin unohti jänskätykset tosi pian ja päästiin tekemään. myös tuo 6-7 hyppy (joka oli meillä 7-8 kun lisättiin puomin jälkeen yksi putki väliin) oli vaikeaa. KIERRÄ käskyllä toimi parhaiten. Se pitää muistaa. Vaihtelin vähän noita loppuhyppyjen kuvioita ihan tarkoituksella. On se kyllä taitava silakka ja ohjaajakin alkaa päästä jollain tasolla jyvälle hommasta. Lopuksi tehtiin vielä täyskorkeeta keinua ja kapeampaa keppikujaa kuin aiemmin, ja tosi hienosti meni. Vähän jännittä keinun puolessa välillä että lähteekö laskemaan ollenkaan, mutta tulee kuitenkin hienosti, eikä pelkää kolinaa yhtään :)

Tiistaina oltiin paimentamassa, ja voi miten hieno pieni rakki mulla taas oli. Aletaan hiljalleen tehdä enemmän peruskuljetusta, ja stopit pidetään mukana treenissä. Vähän Juju kiehuu yli jos saa kauan juosta putkeen, alkaa leuat louskua. Mutta ei yritä lampaita purra onneksi, vaan paukuttelee leukoja vaan kun innostuu liikaa. Stopit meni suht hyvin, vaatii paljon töitä että sen saa stopattua heti eikä kohta. Mutta menee omasta aloitteesta maahan joka on hyvä.

Tänään jälleen kohti aksahallia, eilen oli vapaapäivä, ei edes tehty lenkkiä. Tai tehtiin, puoli tuntia aamulla ja "tarpeidentekolenkki" iltapäivällä ja lisäksi sai heilua pihalla kun tehtiin hommia. Oltiin kyllä kylässä, joten sen verran oli taas pennulle uutta juttua.

Eka jälki

Eilen oli TOKOpäivä. Käytiin ennen treenejä Jujun kanssa lenkillä Hakametsän ympäristössä. Jujuhan kulkee 98% ajastaan irti, oikeastaan vain kotiin tullessa ja sieltä lähdössä on remmissä. Jujulla on nyt oikein varsinaiset tärppipäivät päällä ja se näkyy lähinnä korvattomuutena. Tai onhan sillä korvat, mutta vähän valikoiva kuulo. Oli ensimmäinen lenkki pitkään aikaan kun sai aika kovasti muistuttaa tietyistä käskyistä ja niiden toteuttamisesta. Esim. ODOTA käskyllä ollaan ennen pysähdytty kuin seinään, eilen venytettiin monta askelta ennen pysätymistä. Huh.

Treeneissä tehtiinkin tällä kertaa jälkeä. Ilma oli aika kamala, vettä satoi ja tuuli kovaa, ja ajattelinkin, että mitähän näistäkin hommista taas tulee. Mutta tallasin nurmikolle Jujulle kaksi noin 20-30m pitkää suoraa jälkeä. Namikasa alkuun ja yksittäinen nami jokaiselle askeleelle.  Aluksi vaan istui sivulla ja otti kontaktia ja ihmetteli, että nii, mitäs nyt sit? Piti näyttää alku, sitten lähtikin hakemaan nameja ihan kivasti. Pidin lyhyellä hihnalla, jottei pääse kamalasti sivuun vaikka yrittäisi.

Pyysin muuten Jujua odottamaan tienlaidassa irrallaan kun tallasin jälkeä. Yritti kyllä muutamankin kerran lähteä perään, mutta palasi paikalleen käskystä. Tuhma silakka!

Tänään ollaan oltu töissä jälleen, ja Juju on toiminut pätevänä toimistovahtina jälleen. Naurattaa, kun sille ei kelpaa narulelut sellaisenaan, mutta sitten kun saa pienen palan irti niin sen heittely on parasta. Niin ja mm. herneet on aivan mahtavia leluja. Tänään aksapäivä, treenisuunnitelma näyttää tältä:

'

Eli lähinnä ohjausharjoituksia meikäläiselle :) Radat kopsattu netistä.

Tyhjän sivun tuijotus.

Tyhjä sivu on pahin. Aloittaminen vaikeinta. Yritetään kuitenkin.

Tämä blogi kertoo minun, vuosimallia -89 olevan naisen ja koirani Jujun matkasta, treenailusta, elämästä. Blogin tähti, Juju, on juurikin 10kk täyttävä työlinjainen bordercollie narttu, joka on tullut minulle muutaman mutkan kautta pari kuukautta takaperin. Perheeseeni kuuluu lisäksi mies ja vanha kissaherra Temppu.

Juju on aika topakka ja vintiömäinen kakara. Lujapäinen, ohjaajaherkkä ja hyvin persoonallinen. Poikatyttö. Tulisielu. Välillä sen kanssa mikää ei ole mahdotonta, välillä mikään ei tunnu mahdolliselta. Silti se on ensimmäinen omani. Toista ensimmäistä ei tule.

Jujun kanssa harrastellaan ja touhutaan paljon. Harrastuksina tärkeinpänä tällä hetkellä on agility ja paimennus. Lisäksi tokoillaan ja temppuillaan. Juju pääsi tänä kesänä ensimmäistä kertaa lampaille, ja on syttynyt niille loistavasti. Alla olevalla videolla oltiin kolmatta kertaa lampailla.

Aksaa sen kanssa on touhattu jonkin verran jo edellisessä kodissa, mutta paljon on jo opittu, ja viikoittain opitaan paljon lisää. Ohjaajalla on agissa vielä niin paljon ihan alottelijan juttuja opeteltavana. Onneksi urheilijatausta auttaa. Esteistä osataan aidat, puomi, putki, pussi, A, pituus ja rengas. Harjoittelussa tällä hetkellä keinu ja kepit, kepit vasta kujana etten turhaan riko hyvää koiraa. Opettamisessa käytössä sheippaus ja naksutin. Ohjaustekniikoissa on aika paljon opettelemisen varaa ;)

Tokossa olla ihan alkeissa, mutta tuntuu että siihenkin saadaan kokoajan lisää potkua. Aluksi Juju ei oikein pitänyt tokoilua edes työnä. Sen mielestä työtä on vaan kun on vauhtia.

Uimassakin on käyty on näyttää siltä että Jujusta on kuoriutumassa varsinainen silakka. Uiminen on parasta. Nyt harjoitellaan veteen hyppäämistä ja esineen noutoa.

Juju aloitti ensimmäiset juoksunsa viime viikolla ja nyt on elämä vähän vaikeaa. Märkä maa aiheuttaa inhotusta. Naiset.

Tähän blogiin tulee päivityksiä säännöllisen epäsäännöllisesti. Lähinnä yritän pitää päiväkirjaa meidän treenailusta ja muustakin elämästä. Tervetuloa mukaan!