Kisoja edeltävänä perjantaina käytiin hallilla aamulla vähän kontaktijumpassa. Tehtiin keinua ja Aata. Molemmilla oli vaikeuksia.
Keinulla tuli ekalla kerralla hyyyyvvviiiiiinnn hitaasti, joten ei palkkaa. Palkkailin sitten loppuja toistoja eri tavoin, keinun päästä, ihan kädestä kolautuksesta ja sitten vielä niin että jätin palkat keinun alastulon päähän maahan, lelun ja nameja. Tämä toimi ehkä parhaiten tällä kerralla. Keinu on kuitenkin aika epävarma edelleen, mutta hiljalleen. Pitää tehdä myös ihan pelkkää tuota alastuloa niin että hyppää keinulle sivusta suoraan alastulolle.
Aalla tehtiin ensin ihan maassa kehikkoharjoitusta, eli kehikkoon ja ulos ----> palkka. Juoksin myös kauempana käskyttäen alas, ja Juju muisti äkkiä miten tuo menikään ja osasi juosta kehikon läpi myös kauempana. Siirsin sitten kehikon aalle ja tehtiin ihan läpijuoksuja. En montaa kertaa. Joku tuossa mättää, en ole edelleenkään tyytyväinen. Saisi tulla kovempaa ja laukalla, jotta osuisi kunnolla kehikkoon.
Lauantaina sitten palauteltiin ja lenkkeiltiin rauhaksiin. Vähän jotain temppuja tehtiin kentällä muttei ihmeempiä.
Sitten sunnuntaina oli pääpäivä. Ekat kisat YLÖKKin kentällä Mutalassa. Kolme rataa. Videolla kaksi vikaa.
A rata oli agirata ja aika suoraviivainen sellainen. Juju tiputti heti ekan riman, josta johtui esteen jälkeisen puomin epävarmuus. Vähän oli haparoivan oloista. Ekan putken jälkeen vauhti kiihtyi ja siitä seurasi lento A. Siis oikea lento A. Näytti aika hurjalta, onneksi ei sattunut kuitenkaan. Juju juoksi harjalle ja hyppäri siis maahan asti. Siitä siis toinen vitonen. Loppurata tehtiin kuitenkin, ja Juju ei edes hidastanut vauhtia tuon ilmalennon jälkeen. Tuloksena siis rv10 ja sijoitus 5. Juju oli radan nopein koira selkeästi.
B rata oli myös agirata. Profiili vähän edellistä vaikeampi, vähän hankala keppikulma tiukan käännöksen jälkeen ja tässä monella kosahtikin rata. Vähän edellisen radan lento Ata säikähtäneenä otin kontaktit nyt tosi varovasti. Puomilla olisi pitänyt vaatia tassut maahan asti. Juju teki pirteästi ja meni kovaa, selkeästi nautti suorista rataprofiileista, treeneissä tehdään aika paljon hankalampia juttuja. Vähän tuntui välillä meidän kupla puhkeavan, joten ihan täydelliseltä ei suoritus tuntunut. Tästä kuitenkin tuloksena 0 ja eka LUVA. Sijoitus oli 3. Tässä nopeus otti osumaa kun otin kontaktit niin tarkasti.
C rata oli sitten vauhdikas hyppis. Vähän jännitin alun hyppy-rengas yhdistelmää, koska vieras rengas on esteenä ollut meille vaikea. Se meni kuitenkin hyvin ja vastakäännöksellä käänsin tiukasti kolmosella. Kolmosen rimaa myös vähän pelkäsin, koska käännös oli niin tiukka. Pidin ohjauksen loppuun asti, ja rima pysyi. Tässä ei vielä ollut kiire. Kepit oli myös aika suoralla linjalla putken ja hypyn jälkeen, näissä on joskus ollut ongelmia vauhdin takia. Nyt ei kuitenkaan, vaan rytmitin ennen keppejä ja Juju nappasi oikean välin. Sitten juostiin kovaa. Pystyin lähettämään putkeen kaukaa, joten ehdin hyvin tehdä persjätön mutta kahden esteen päähän valssasin hiukan liian myöhään ja rima tuli alas. Pienestä kiinni. Tästä tuloksena rv5 sij. 2. Tämä rata tuntui rimasta huolimatta meidän parhaalta.Jujun etenemä radalla oli yli 5 ja siltä se tuntuikin.
Aivan loppu :D
Aika kiva kisauran startti. Juju oli lunki kisakoira, ei häiriintynyt ihmisistä tai koirista, vaan oli iloisesti kaikkien kanssa ja radalla keskittyi ainoastaan muhun ja rataan. Aika väsynyt oli kun päästiin kotiin :)
Viikonloppuna rentoiltiin, käytiin polskimassa ja aloitettiin uusi harrastus, rullaluistelu koiran kanssa. Jujulla vetovaljaat ja mä yritin räpiköidä perässä. Jujuhan on kovin herkkänahkainen noiden valjaiden yms kanssa, se ei kauheasti tykkää jos joku remeli ottaa iholle. Siksi sen kanssa voi vetohommat ei oikein luonnistu, mutta rullisten kanssa intoutui kuitenkin jo hiukan kovempaan vauhtiin ja sain vähän vetoa valjaisiin. Kyllä se siitä, hiljalleen.
Maanantaina kävin aamulla hallilla aksahommissa, ois voinu jättää väliin. Ei oikein tullut mitään, mulla ei ollut kunnon suunnitelmaa ja sen kyllä huomasi. Halusin kokeilla pussi-rengas yhdistelmän tekemistä, mutta sijoitin esteet huonosti puomin ja keppejen väliin ja sinnehän se sinkoili, milloin pussista, milloin renkaasta. Sinällään yhdistelmä ei ollut vaikea Jujulle, mutta se jotenkin haki niin voimakkaasti keppejä ja puomia ettei totellut ohjauksia. Hakkasin päätä seinään hetken, kunnes tajusin että omasta mokasta se oli kiinni, ja luovutin, tyhmä harjoitus.
Toisena harjoituksena otettiin juoksari Aata. Juju hyppäsi ilman pumpperia joka kerta :O ei muuta ku kehikko kehiin jälleen. Ikuisuus projekti. Mutta toisaalta se on jännä että aina ratatreenissä on mulle sanottu että koskee joka ainoa kerta, ja ratatreenissä mulla ei ole ollut mitään apuja esteellä. Onkohan siitä pumpperista sit lopulta edes hyötyä? Pitäisi varmaan tehdä pelkällä kehikolla ja sit kokonaan ilman mitään. Pumpperi ehkä sekottaa pakkaa vaan. Mun kehikko sai vaan sen luokan naurut aikaiseksi hallissa kun sen kerran treeneihin otin etten ole sen jälkeen kehdannut :P
Tiistaina Levekin tokoissa. Tehtiin ryhmässä EVL paikkamakuuta ja istumista, ja siitä luoksekutsumista. Juju tuli ravilla, mutta tuli suoraan eikä vilkuillut muita. Aika oli sille vielä vähän liian pitkä, tai seura liian levotonta. Juju pysyi istumassa tosi hienosti tosi kauan vaikka vierellä toiset valui ja nousi vuoron perään. Olin oikeasti tosi ylpeä pikkumustasta joka vaan nökötti paikallaan vaikka nuoleskeli välillä ja oli vähän sen näköinen ettei oikein tiennyt mitä tässä pitää tehdä. Kehuin rauhassa ja palkkailin välillä. Palkkauksen jälkeen oli aina rauhallisempi. Ihan loppumetreillä nousi istumasta seisomaan, istui takaisin kaukaa käskien. Superpalkka, ja sit vähän aikaan paikkamakuuta ja sit kutsu yksitellen. Ei totellut muita, jes!
Toisena treeninä tehtiin luoksareita kujassa, jonka muodostivat muut koirakot. Vähän jännitti, kun Juju vähän pelkää muita, ja luoksari on ollut liikkeenä vaikea. Otin ekan eteen, tuli suoraan, hieno, ja siitä sivulle. Sivulle tuli tönkösti ja vinoon. Otin lisäkäskyllä perille asti. Toisella kerralla tuli tosi hienosti, ei vilkuillut muita, tuli kovaa ja suoraan eteen. Taitava. Siinä olikin riittävästi aivojen rassaamista, otin muutamat kapulaharjoitukset, ja se oli siinä.
edit: tehtiin me tokotreeneissä myös häiriöseuraamista rivissä niin että muut istui perusasennossa rivissä ja yksi pujotteli muita. Jujun kanssa häiriöseuraaminen ei ole ongelma, on niin tiivis ja intensiivinen, mutta pitkään perusasennossa paikallaan istuminen tuottaa tuskaa. Jouduin välillä ottamaan pannasta vähän kiinni, kun sahasi maahan-sivu-maahan-sivu väliä raivostuttavasti jumpaten. Samoin perusasennon paikka ei oo näköjään edelleenkään ihan selvä, nimittäin jos olen vaan hiljaa tönkkönä niin korjailee sitä jatkuvasti, talloo varpaille ja pitää tassua varpailla, ja seilaa edestakas. Levoton.
Keskiviikkona kevään viimeiset aksavalkun Annen kanssa. Ihan alkuun pakko hehkuttaa, että oli parhaat ratatreenit ikinä, haastava rata mutta mä niin tykkään siitä kun radalla on vauhtia ja pitkiä estevälejä. Juju sai tykittää kovaa ja mä sain juosta ja ohjata vauhdikkaasti. Päästiin rata loppuun asti pätkissä. Rata näytti tältä:
Paperilla vaikeimmilta pätkiltä meille näytti 9-13 ja pitkä pätkä 20-27.
Koira radalle tosi vinoon linjaan ykkösen taakse jotta linja olisi jo valmiiksi kolmosta kohti. Kutsu ja kakkosta kohti askel ja sivuirrotus. Samalla kun koira lukitsi kakkosen, suunta jo kohti kolmosta. Takaakierto ja lähetys putkeen. Tässä ekalla kertaa unohdin kertoa kolmosen takaa kierron ja tuli sen väärin päin. Neloselle sylivekki ja siitä putki-puomi erottelu käskytyksellä puomille. Hienosti poimi sen heti ekalla yrittämällä. Tein ihan inan rytmityksen siihen. Valssilla seiska putkeen, jotta olin oikealla puolella putkea ja koiralle loogisempaa kääntyä oikein putken jälkeen oikeaan suuntaan. Ei tarvinnut edes huudella, kääntyi oikein putkesta pelkällä sijoittumisella. Sivuirrotus ja askel kohti aitaa 8 ja siitä Aalle. Pienesti kiinni ja 10. 11 valssi ja 12 takaakierto, ekalla kerralla kerroin liian myöhään, meni mutta huonolla tekniikalla. 13 putkeen poinpäinkääntö, toimi! 14 aita ihmisnuolen tyyppisesti. Sitten olikin selkeää pätkää ja 18 takaakierto, tässä ei ongelmia, kuten ei kepeilläkään. Aluksi olin ajatellut kierrättää Jujun takaa kiertona tuon 20 mutta linja Aalle olisi ollut tosi huono. Valitsin meille sitten backlapin ja sehän pelasi hienosti. Sylikäännös 22. Tämä oli meille vaikein kohta. Juju ei kovin helposti tule ohjaavaan käteen, vaan hakee esteitä. Niinpä, kun sen nokka valmiiksi haki jo Aalta suoraan 22 niin, se hyppäsi huonoon linjaan ja kääntyi huonosti kohti putkea. Otettiin muutama kerta, ja lopulta kun kutsuin ja merkkasin kunnolla niin näin itsekin että katsoi ohjauskättä ja sain käännettyä hyvin. Siitä 24 päällejuoksu, 25 poispäinkääntö (toinen vaihtoehto valssilla, mutta huono linja ja valssin olisi pitänyt olla juuri oikean suuntainen että olisi välttynyt ansalta). Tämä kohta myös mietitytti alkuun, mutta sujui kauniisti, kyllä on kannattanut tehdä poikkareita kuivaharjoitteluna! 27 valssin piti olla ajoissa, muuten oltiin ansaesteellä. Me ei menty siihen kertaakaan :) jei! 28 piti muistaa ohjata. Sit tuplavalssi 29-30 ja putkeenlähetys. Jatkettiin vielä 32 jälkeen tuohon 7 putkeen uudelleen poikkarilla ja sinnehän se uppos.
Aivan huikea fiilis oli treenin jälkeen ja Anne oli tyytyväinen. Anne sanoi siinä yleisölle että eikö oon magee 1-luokan koira joka ei oo koskaan startannu. :)))) Juju meni kovaa, virtaa riitti, mutta oli tyypillinen oma itsensä, kuunteli ohjausta, ja keskittyi hyvin. Huippista, nyt on tosi kiva fiilis lähteä sunnuntaina kisaamaan. Pystytään tekemään kolmosten rataa Jujun kanssa pätkissä ja saamaan palikoita kasaan ekalla yrittämällä. Mulla vähän leviää vielä pakka kun ohjaan liian pitkään pätkää kerralla, pitään tehdä ratatreeniä enemmän vaan. Juju<3
Tänään vietetään ihan totaalista vapaapäivää. Lenkkeillään rauhaksiin toki, muttei mitään muuta. Eilen käytiin aamullakin muuten pyörän kanssa uimassa, Juju sai hölkätä pitkää pätkää ja nauttia uimisesta. Juju muuten menee tällä hetkellä aika kivasti jo uimaan syvässäkin kohtaa suoraan rannalta. Ei vielä hyppää mutta molskahtaa kyllä eikä enää aristele uimista niin paljoa. Jippii!
Tiistaina 17. päivä oltiin Levekin tokoryhmässä. Teemaa ei ollut, mutta tehtiin alkuu ryhmäpaikkikset ja ryhmäseurausta. Hyvin pysyi seurauksessa kontakti. Yhdessä kohtaa onnistuttiin liikkuroitumaan hyvin lähelle vastaantulijaa, mutta ihan kohdallakin Juju vilkaisi, mutta seuraa-käskyllä otti kontaktin heti uudestaan. Muissa tilanteissa ei kontakti tippunut. Hyvä Juju!! Ryhmäpaikkikset tehtiin ympyrässä, aika pienessä sellaisessa. Jujun kanssa ei istuma paikkista ole tehtykään, nyt tehtiin niin että joka toinen istui, joka toinen makasi ja arpa osui tietty siihen istumiseen. Vähän otti muilta käskyjä huonosti, niistä huomautin. Hienosti kyllä pysyi! Tein ulkoreunassa kävelynkin, ja pysyi silti, kiersin koko ympyrän muiden koirien takaa, pysyi. Lopuksi vaihdettiin joka toinen maahan ja joka toinen istumaan lennossa, ja pieni paikkis vielä näin. Pysyi, ja ei totellut muita käskyjä. Jes.
Loppuaika tehtiin kapulahommia, ja pari luoksaria. Eteentulossa pitää nyt skarpata. Oon ehkä palkannut vähän huolimattomasti myös vinoista, ja se on jäänyt ikävästi päälle. Kapulahommat on saanut ihan uutta pontta jälleen. Ne sujui siis mallikkaasti!
Keskiviikkona oli Johanna Nybergin ryhmä LEVEKin kentällä ekaa kertaa. Oli ns. tutustumiskerta, tehtiin siis pientä radan pätkää, ja Johanna katsoi mitä osataan. Juju sai kehuja :) Oli pätevän oloinen kuulemma. Rata sujui omasta mokasta huolimatta hyvin, kepeillä Juju teki kaksi virhettä, outoa. Meni ekalla kertaa tokaan väliin, tokalla kerralla jätti suorittamatta loppuun. Kepit treeniin jälleen. Varmaan oma jännitys teki osansa. Johanna myös sanoi, että ohjaus näytti vähän pikkusievältä varmistelulta, pistetään jännityksen piikkiin sekin. Juju oli mielestäni myös tavallista hitaampi, luulikohan että oltiin menossa tokoilemaan, kun oltiin ekaa kertaa ulkokentällä. Jatketaan tässä ryhmässä nyt keskiviikkoisin kesäkuun alusta.
Torstaina olin sit omissa treeneissä Tamskin hallilla. Teemana keppisulkeiset. Johannan treenit ei olleet kovin raskaat Jujulle, joten virtaa riitti. Otettiin useita toistoja keppejä, pussista, putkesta, avo- ja umpikulmaan, häiriöllä ja ilman. Juju teki ihan ekalla yrittämällä mokan ja meni tokaan väliin. Tuohon ekan yrittämän mokailuun pitää puuttua tarkemmin, ja ottaa koko treenin alkurituaali autosta ottamisesta lähtien uudestaan jos mokaa ekan kerran. Nimittäin tämän jälkeen ei virheitä keppien alkuun tullut ollenkaan. Ihan muutama virhe tuli keppien loppupäähän kun aloin ottaa kunnolla omaa liikehäiriötä mukaan, heiluttelin lelua ja pompin ja pyörin ja liikuin vastasuuntaan ja tein kaikkeni että saan Juju mokaamaan. Eipä mokia kuulunut. Toki alkuun hidasti kepeillä kun vähän otti häiriötä, loppua kohden aina vaan paransi. Haluan sen ajatuksen sinne keppien loppuun ja että Jujulle on selvää, että kepit on kokonaisuutena este.
Videolla lähes kaikki toistot, oikeastaan vain eka toisto puuttuu kun en saanut sitä videolle:
16.5. Käytiin kokeilemassa paimennusta Valkeakoskella. Paikka oli kiva, oltiin pienemmässä aitauksessa. Vähän jo jännitti ihan alkuunsa, kun tiesin että Juju on vähän vaikea ollut ahtaissa tiloissa ja me ollaan saatu hallintaa vasta isolla laitumella. Ja vihkoonhan se meni. Oikeastaa kaksi kierrosta aikalailla kaaottista menoa.
Jujulla hirtti kaasu kiinni heti alkuunsa. Olisi pitänyt vaan käydä sen kanssa ihan kunnon lenkki ennen treenejä. En saanut oikein otetta ollenkaan, Juju oli liukas silakka ja karkasi lampaille ihan miten sattui, keskisormi pystyssä. Jujua myös selkeästi painosti se, että oltiin tilassa jossa lampaat sai jatkuvasti irrottaa aidasta. Tosin tuollainen treeni tekee meille ihan hyvää, mutta jotenkin vähän harmitti jälkeenpäin, että olisi ehkä pitänyt vaan ottaa ihan helppoja flänkkejä jne, eikä koittaa mitään uutta. Toki uusi koutsikin ja sitä mukaa uusi koulutustyyli toi mukanaan omat haasteet. Mä oon ite antanut Jujun kasvattaa itseluottamusta ja luontaista vaistoa, ilman että oon kovaa kontrolloinut sen vauhtia. Ehkä se onkin syynä tuohon vaikeaan pienessä aitauksessa oloon. Mehän käytännössä treenattiin kolme kertaa sen kanssa aitauksessa kunnes todettiin, että ei riitä tila pienen koiran päälle.
Oikeastaan kaikki meidän alun ongelmat pulpahti pintaan vaikeassa paikassa. Juju ei ottanut stoppeja, ei suuntakäskyjä, lähti liikkeelle kun kävelin kohti, hyvin hiiiitaaasti totteli ylipäätään mitään. Eli keitti totaalisesti yli. Ekan kierroksen jälkeen kun odoteltiin omaa vuoroa Juju värisi ja tärisi ihan niinkuin ennen ekaa kierrosta. Yleensä on ekan kierroksen jälkeen relannut ja päästellyt enimmät höyryt.
Mulla ei odotukset ollut kovin ihmeelliset uuden paikan suhteen, mutta kyllä mä ajattelin että pystyttäis vähän tekemään peruskuljetusta edes. Ei pystytty ei. Nooooh, ens kerralla sit :D
Postauksen kuvat ei liity tähän kertaan mitenkään. Kuvat on ottanut Kaisla tai joku silloin kun kaikki meni hyvin :D
Keskiviikkona oli Annen aksavalkun vuoro. Tai tämä oli meille tavallaan korvaava treeni, kun ei päästy viime kuun valkkuun.
Rata oli sekoitus viime vuoden mm kisojen ykkösen ja kakkosen Pavol Vakonicin treeniradoista. Lisättynä mausteille. Rata näytti tältä:
Alku meni ekalla hyvin kepeille 11 asti, vähän olin myöhässä ohajuksissa, etenkin seiskan päällejuoksussa. Muuten Annekin sanoi että teki hyvin. Kepit otin ekalla yrittämällä pakkovalssilla kun oli leijeröinyt putken, ja nappasi kepit heti. Vika väli oli vain vaikea kun piti kääntyä musta poispäin ja seinä oli lähellä. Näitä on treenattukin, mutta vaatiin vielä tosi tarkan ohjauksen että tekee loppuun asti. Toistoilla oli kepeillä vaikeampaa. Anne halusi että otan pakkovalssin vähän kauempaa, ja silloin Juju ei tajunnut keppejä ollenkaan. En jotenkin osannut ohjata sitä kaempaa tarpeeksi hyvin. Noilla kuitenkin tarvitsee vielä apuja. Vika keppiväli oli hankala joka toistolla mutta rytmityksellä sain onnistumisia. Kysyin verkkoakin avuksi, en halua kepeiltä montaa epäonnistumista peräkkäin, mutta ennen kuin ehdittiin laittaa verkko, saatiin kepit tehtyä loppuun, joten jätettiin siihen.
Tein vielä tällä ekalla rundilla keppien jälkeisen pätkän kepeille 19. Putkeen 14 valssilla meni oikein kivasti ja 16 päällejuoksuun sain ottaa oikein tosi paljon etäisyyttä ja tuli sen silti oikein. Hieno Juujuu!! Tein kepit 19 poispäinkäännöksellä ja voi miten hienosti Juju otti ne. Tosi vaikea keppikulma mutta näistä on treenattu. Ja Annekin sanoit, että näkee että Juju tykkään kepeistä ja palkkautuukin osittain kepeistä.
Tokalla kierroksella jatkettiin kepeiltä 19. Poispäinkäännös putkeen ei ihan heti onnistunut. Juju haki takaisin kepeille :D eli siis vain kääntyi keppien jälkeen ja uudestaan kepeille. Anne helppasi näyttämällä putkea ja saatiin muutama hyvä. Näitä treeniin! Tosi kiva pätkä tuo, tykkään noista näyttävistä ja vaikeista poikkareista, ja Juju onkin yleensä niissä tosi hyvä. Puomin jälkeen 22 poispäinkäännös (tai sylikäännös ehkä enemmän, kun puomilla pysäytys). 23 putkijarru piti muistaa kertoa ajoissa! Kaarevan putken jälkeen 25 meni vähän automaattisesti kun liikesuunta oli sama, 26-27 väliin valssi. Onneksi on irtoava koira, kädessä kiinni olevan ois olllut vaikea irrota tälle 26 esteiden takana. Loppu peruskauraa, ei ihmeitä. Saatiin tehtyä koko rata pätkissä, olin niin ylpeä meistä. Annekin kehui, että ollaan tekniikalta tosi taitavia ja mulla kuulemma ohjaus hyvää, eli jalat ja kroppa toimii hyvin. Anne sanoi että ei muuta ku nollia metästään :D
Juju muuten teki aivan loistavia puomikontakteja treenissä. Oikein pamautti molemmat etutassut vauhdilla maahan ja tuli kovaa loppuun asti! VAU! Tosin ekan puomin jälkeen Anne kysyi, onko Jujulla puomilla juoksari?! Haa, eli tuli läpi, enkä edes muistanu pysäyttää, kun keskityin tuleviin keppeihin. Tarkkuutta vähän itelle niin kyllä sekin siitä kehittyy hienosti :)
___________________________________________
Torstai oli vapaa Jujulla, lenkkeiltiin vaan ja käytiin polskimassa. Perjantaina kävin käyttökoirakentällä vähän tokoa vääntämässä ja yllätykseksi meni hyvin. Oon ottanut seuraukseen mukaan jalkojen pujottelua ja siitä suoraan seuraamista, sekä pyörahtämistä ja siitä seurausta, Juju pysyy näin hyvin kuulolla. Kapulaan löydettiin uusi ulottuvuus kun viime treeneissä valkku sanoi että jos vaan antaisi Juju kantaa kapulaa ja kävelee vain ja kehuu ja sitten vauhdista vaihtaa leluun. Eli ideana se että kantaisi mielellään pitkiä aikoja, ja hiljalleen siirtää paikkaa seurauspaikkaan. Itseasiassa tämä on toimnut oikein hyvin. Oon pyytänyt Jujua nostamaan kapulan ja lähtenyt vaan kävelemään. Jos Juju on tiputtanut, oon vaan pyytänyt nostamaan uudelleen. Ja sit kun tulee kapula suussa vahingossa kävelemään rinnalle tai lähelle niin salamana vaihto leluun ja bileet :) Tietty käytän tuota lupa käskyä ennen kun palkkaan ettei ala itekseen tiputella, vaan yhdistää sen niin että luvalla kun tiputtaa niin palkka tulee, mutta kapulan kanssa voi tulla lähelle ja kantaa sitä rauhallisesti suussa.
__________________________________________
Lauantaina oltiin tavoista poiketen hallilla aksaamassa. Ilma oli aika kostea, joten sisällä oli hyvä treenailla. Harjoiteltiin keppien avokulmaa ja sitä vippausta.
Avokulmat toimi yllättävänkin hyvin, olin tosi tyytyväinen. Juju teki ainoastaan kaksi mokaa, ja molemmat oli rytmitysmokia. Toinen mun aiheuttama, ja toinen tuli kun Jujulla vissiin otti vähän varvas tai joku kiinni keppien keskipalkkiin ja se ihan hiukan kompastui niin sillä meni keppirytmi sekaisin. Videolta näkyy muuten se, että nyt taas kun oli kepit seinän vieressä ja vika väli seinäänpäin kääntyvä, niin epävarmuutta on. Täytyy ottaa ohjelmistoon toi keppien loppuosan kriteerin vahvistus. Että AINA tehdään loppuun asti, ihan sama mitä mä teen tai missä oon!
Vippaus oli vaikea, vasemmalla kädellä ohjattuna helpompi. No esteetkin oli vähän ehkä huonosti vippausta ajatellen just tolla oikeella puolella, mut vaikeaa oli anyway. En hirveästi jäänyt hinkkaamaan, muutama onnistuminen ja se riitti.
Hassuteltiin vielä lopuksi. Peruutin Jujua aina putken päähän ja siitä putkeen. Tai esteen taakse ja siitä hyppy. Istuin itse paikallaan ja käskytin kaukaa. Jujulla oli hauskaa. Ennen kun se älysi että peruuttamisesta saa lähteä putkeen, se tarjosi vaikka ja mitä siellä peruutuksen jälkeen. Oli kierimistä, pyörimistä, istumista ja makaamista mut sit kun tajusi että haluan sen putkeen niin riemu repesi. Ja lelu sai kyytiä :)
Tämän sairaskertomuksen ekan osan voit lukea täältä.
19.4. Ei voi olla todellista! Juju ontuu jälleen.
Jujun jalka ei tässä kuukauden väliajalla parantunut kunnolla ollenkaan. En ollut siitä huolissaan, koska ell oli sanonut että oljen palasia voi tulla vielä kuukausien päästäkin ulos jalasta. Jalkaa ei turvottanut, mutta sieltä tuli välillä nestettä, onneksi kuitenkin kirkasta sellaista, ei mätää. Haava meni kunnolla umpeen kerran, mutta aukesi uudelleen. Haava oli kuitenkin kokoajan hyvin pieni. Nyt tänään kun tätä kirjoitan, Juju alkoi ontua toko treenien jälkeisen jäähkälenkin jälkeen. Haava on tällä hetkellä noin neulan mentavän reijän kokoinen. Videoin treenit, ja jälkikäteen kun videota katsoin, ei siinä ole havaittavissa ontumista. Ell varattu kuitenkin huomiseksi, todennäköisesti jalassa edelleen jotain on, mikä ei suostu sieltä poistumaan.
20.4. Juju leikattiin viidennen kerran saman vaivan takia. Ja niin uskomatonta kuin se onkin, jalasta löytyi vielä lähes 3cm pala olkea, ja lisäksi muutamia pienempiä korsia. Ihan uskomatonta. Kaikki kauhukuvat osoittautui siis todeksi. Tässä kohtaa saa jo sanoa, mä niin tän tiesin. Mulla on ollut koko tän väliajan sen maaliskuisen käynnin jälkeen sellainen olo, että jotain mätää tässä on. Mutta koska jalasta on tullut myös itsestään olkea ulos, ja leikkauksissa ei koskaan mitään löytynyt, ajattelin ettei tässä auta kun odottaa että loputkin tulee ulos itsestään. Lisäksi, kun Juju ei ole ontunut, ja on ollut virkeä ja noin muuten oikein hyvävointinen, niin en ole ollut huolissaan.
20.4.
24.4
Se mikä on käsittämätöntä, on se, ettei tuota ole näkynyt missään ultrakuvissa, eikä sitä ole löytynyt leikkauksissa. Olivat kuulemma klinikallakin pitänet pienet bileet kun olivat tuon ulos saaneet.
Nyt jatketaan siis hoitoja, siteenvaihtoa, suojausta, pesua jne.
Paskimmalta tuntuu se, että olen kokoajan treenannut ja lenkkeillyt normaalisti Jujun kanssa, täysin tietämättömänä siitä, että siellä on ollut tuollainen hirviö kokoajan matkassa. Toisaalta olen välillä katsonut Jujun liikettä ja miettinyt onko se ihan puhdas. Mutta kun se on ollut kokoajan kivuton ja liikkunut innokkaasti. Vasta eilen huolestuin, kun alkoi ontuminen. Sekin oli tänään mennyt jo ohi ennen lääkärikeikkaa.
25.4. No tikithän tuli ihosta läpi melkein heti. Hieman ihmetystä herätti tyyli tikata, vain kolme tikkiä ei tuossa kohdassa pysty mitenkään haavaa pitämään. Tiedä sit oliko tarkoistuskaan. Tästä jatkettiin avohaavalla.
Näiden kuvien jälkeen Jujun jalka on parantunut tasaisen varmasti ja nyt se on jo täysin ummessa, eikä turpoa tai eritä nesteitä. Juju ei onnu, mutta niinkuin tuo ell sanoi, voi sille tämän pitkän prosessin takia jäädä valeontumista tuohon jalkaan vaikka ei kipeä olisikaan. Välillä olen näkevinäni että Juju ottaa muutaman kevyemmän askeleen tuolla jalalla, lähinnä sen huomaan korvien epätasaisesta heilumisesta. Treenit on taas alettu, ja ollaan jo treenattu ilman sidettä.
Ei auta kuin toivoa että tässä tapauksessa toinen kerta sanoisi toden, meinaan ettei tarvitse enään ottaa olkitassun koostepostausta vol.3.
