Jujulla hirtti kaasu kiinni heti alkuunsa. Olisi pitänyt vaan käydä sen kanssa ihan kunnon lenkki ennen treenejä. En saanut oikein otetta ollenkaan, Juju oli liukas silakka ja karkasi lampaille ihan miten sattui, keskisormi pystyssä. Jujua myös selkeästi painosti se, että oltiin tilassa jossa lampaat sai jatkuvasti irrottaa aidasta. Tosin tuollainen treeni tekee meille ihan hyvää, mutta jotenkin vähän harmitti jälkeenpäin, että olisi ehkä pitänyt vaan ottaa ihan helppoja flänkkejä jne, eikä koittaa mitään uutta. Toki uusi koutsikin ja sitä mukaa uusi koulutustyyli toi mukanaan omat haasteet. Mä oon ite antanut Jujun kasvattaa itseluottamusta ja luontaista vaistoa, ilman että oon kovaa kontrolloinut sen vauhtia. Ehkä se onkin syynä tuohon vaikeaan pienessä aitauksessa oloon. Mehän käytännössä treenattiin kolme kertaa sen kanssa aitauksessa kunnes todettiin, että ei riitä tila pienen koiran päälle.
Oikeastaan kaikki meidän alun ongelmat pulpahti pintaan vaikeassa paikassa. Juju ei ottanut stoppeja, ei suuntakäskyjä, lähti liikkeelle kun kävelin kohti, hyvin hiiiitaaasti totteli ylipäätään mitään. Eli keitti totaalisesti yli. Ekan kierroksen jälkeen kun odoteltiin omaa vuoroa Juju värisi ja tärisi ihan niinkuin ennen ekaa kierrosta. Yleensä on ekan kierroksen jälkeen relannut ja päästellyt enimmät höyryt.
Mulla ei odotukset ollut kovin ihmeelliset uuden paikan suhteen, mutta kyllä mä ajattelin että pystyttäis vähän tekemään peruskuljetusta edes. Ei pystytty ei. Nooooh, ens kerralla sit :D
Postauksen kuvat ei liity tähän kertaan mitenkään. Kuvat on ottanut Kaisla tai joku silloin kun kaikki meni hyvin :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti