keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Aksaaputki ja varvasremppaa

29.9. Oltiin vuoden vimosissa paimennustreeneissä, Kangasalan osalta siis. Jalka oli suojattu pussilla ja sukalla, ja eipä tuo näyttänyt kipeä olevan, eikä oikeastaan vuotanut verta enää. Treenit meni L.O.I.S.T.A.V.A.S.T.I . Siis upeasti, vuoden parhaat treenit, no doubt. tehtiin vanhoja tuttuja, hakukaaria, peruskuljetusta ja flänkkejä. Kaikki sujui paremmin kuin olisi voinut ikinä odottaa. Jalkapaketista huolimatta vauhtia riitti (ja pakettikin pysyi kyydissä, epäilyksistä huolimatta), mutta Juju jaksoi kuunnella, eikä rynninyt juurikaan enää lampaiden jalkoihin jaa kiersi kauniisti ja toteli käskyjä paremmin kuin kertaakaan aiemmin. Tähän oli hyvä päättää tämä kausi, ehkä mennään vielä kasvattajan luo paimentamaan, ehkä ei.

30.9. Keskiviikkona oli omat aksatreenit. Siirrettiin tällä viikolla ne tarkoituksella keskiviikkoon, koska maanantai olisi tullut niin nopeasti tuon varvashaavan takia. Tehtiin keppejä ja pientä hyppysarjaa. Pienillä rimakorkeuksilla, koska se varvas. Treenit oli vähän noin ja näin, ei oikein kulkenut, ja Juju sai ihme aivopieruja ekaa kertaa kepeillä. Teki muutaman toiston täydellisesti, ja sit yhtäkkiä ei vaan tiennyt mitä pitäisi kepeillä tehdä... ööh.

1.10. Torstaina oli ohjatut aksatreenit. Mentiin jalka suojattuna, ja hyvin toimi. Tehtiin rataa, ja toimi kivasti. Vauhtia riitti jälleen, ja oli täysi työ saada kääntymiset tiukoiksi. Ohjauksestahan se enemmänkin on kiinni, Juju hallitsee kroppansa kyllä hyvin, mutta ohjauksen pitää olla hyvin tarkka, jotta kääntyy vauhdista tiukasti. Keinusta on tullut Jujun mielestä aika kiva, ja saatiin myös kepit verkoilla (vielä) mukaan rataan. Ekan kerran juoksi vaan ohi kepeistä täysiä, mutta toisella kerralla jo hoksasi idean. Valsseja tehtiin ja takana leikkausta, valssit sujuu hyvin kun on kuviot selvät, saan tehtyä valsseillä jo kivoja tiukkoja ohjauksia. Nuo leikkaukset ovat haastavia, ja pituutta pitää harjoitella vielä lisää, tulee helposti välistä jos vinottain joutuu tulemaan esteelle.

2.10. Perjantaina oli viikon kolmannet aksahommat. Oltiin kaverin kanssa varattu kenttä tunniksi, ja tehtiin vartin pätkissä vuorotellen. Tehtiin niitä keppejä, ja rengasta, lopuksi vähän hankalaa hyppysarjaa. Juju toimi hienosti, ei jalka vaivannut yhtään, ja saatiin hyviä toistoja kepeillä, muutamat keppivälit kokonaan ilman verkkoja. Edistystä! Edelleen kontakteilla on ongelmana se vaaniminen siellä ylhäällä, lähinnä Aalla esiintyy...

Viikonloppuna rentouduttiin ja palauduttiin viikon hommista kunnon lenkeillä ja hieronnalla :)

5.10. Maanantaina oli omat aksatreenit. Me meni tosi hienosti!! Ei ollut enää jalkapakettia, otin pois kun varvashaava oli jo ummessa. Keppejä tehtiin, ja vaikkei saisi ylpistyä, niin mun mielestä Jujulla on superkiva tyyli tehdä keppejä. Se ei sitä paitsi tehnyt näissä treeneissä yhdenyhtä virhettä kepeillä, vaikka kokoajan treenin edetessä vähensin verkkoja, ja lopulta keppien keskivaiheilla ei ollut verkkoja ollenkaan. :) Lopuksi tehtiin vähän hyppypätkään, valsseja ja takaakiertoja. Sain kivoja toistoja, hyvää pyöritystä. Juju jaksoi hienosti kuunnella, vaikka aluksi hyppi taas valtavia loikkia aivan liian pitkälle. Korjasi kuitenkin hienosti ja alkoi kokoamaan itseään kivasti.


Varattiin maanantaina aika eläinlääkärille. Jujun kannus tuossa varvashaava jalassa oli tulehtunut, ja itseasiassa Juju oli saanut purtua siihen kunnon reiän. Saatiin aika heti perjantaille. Käytiin vastaaotolla ja varatiinkin sitten suoraan aika leikkaukseen perjantaille, varpaat otetaan pois molemmista takajaloista. Tuo vaurioitunut yksilö oli melkein irronnut itsestään kokonaan, eikä sitä pystytty leikkaamaan heti, tikit eivät olisi pysyneet kiinni. Kunnon antibiootti ja kipulääkitys päälle, haavan sitominen jatkuu ja perjantaina sitten odotellaan. Toisaalta hyvä, tämä olisi ollut edessä kuitenkin. Ja varasin sitten samaan nukutukseen ajat virallisille luustokuville. Saadaanpahan sekin sitten pois alta. Ikävä asia on vaan se, että taas piti tämä repeäminen odottaa, ennen kuin kukaan suostuu tekemään asialle mitään. Olen puhunut tästä eläinlääkärien kanssa jo monesti, mutta kun lain mukaan saa kannukset leikata vain lääketieteellisistä syistä. No nyt on sitten lääketieteellinen syy.

Tänä aamuna oli ulkona niin kaunista, otin kameran aamulenkille mukaan, tässä kuvasaldoa. En muuten tiedä mikä tuota kameraa vaivaa, mutta on kyllä todella vaikea saada se tarkentumaan kunnolla. Rasittava vehje.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti