Keinulla halusin katsoa missä mennään, onko tullut ahaa elämyksiä tauon aikana. No eipä juuri ollut, samanlaista takkuamista sen keinun kanssa on. Kokeilin sit palkata niin, että jätin lelun Jujun nähden keinun päähän, ja sitten lähettämään Jujua vauhdilla suoran putken ja esteen kautta keinulle. Toimi, ja saatiin muutama hyvä toisto. Sitten tapahtui jotain käsittämätöntä, keinu nimittäin romahti Juju alla. Tajusin vasta tässä vaiheessa tekeväni säädettävällä keinulla. Itseasiassa videolta huomasin, että keinu oli jo romahtanut yhden pykälän aiemmin, mutta se oli jäänyt multa huomaamatta, eikä sitä koirakaan huomannut. Tällä toisella kertaa Juju pääsi kyllä alas asti turvallisesti, mutta alhaalla keinu löi ikävän näköisesti Jujua mahaan kun Jujulla oli jo etutassut maassa ja palkkalelu suussa. Hitto että ärsyttää. Yritin tutkia keinua, teinkö itse jonkun virheen sen kanssa, olisiko siinä ollut joku lukitussysteemi joka oli pois paikaltaan tms. mutta en löytänyt mitään syytä sille että keinu romahti. Se ei vaan kestänyt vauhdikkaampia suorituksia. Tosi raivostuttavaa!! Onneksi on tosi kylmähermoinen koira, koska muuten se ei ois mennyt keinulle enää ollenkaan. Pakko oli tehdä vielä muutama, koska muuten aivan varmasti olisi Jujulle jäänyt kammo koko vekottimesta. Tähän vois lisätä aikamoisen listan kirosanoja.
Siirryttiin keppeihin. Olin päättänyt tehdä harjoitusta jossa kepit ovat suorassa linjassa kohti suoraa putkea. Eli siis kepit päättyvät ikäänkuin seinään. Viistossa kepeistä olisi hypyt, joille olisi tarkoitus leijeröidä keppien takaa eli jäädä toiselle puolelle keppejä. Vähän vaikea ehkä vielä Jujun tasolle, mutta mikä estää harjoittelemasta. Hyvin meni, aluksi Jujulla tuli virheitä keppien loppuun kun olin ns väärällä puolella keppien loppua ajatellen, otin verkon viimeiseen väliin avuksi, niin sujui. Sain myös leijeröityä hyppyä lopuksi hyvin molemmille puolille. Tämä harjoitus videolla, selviää paremmin siinä mitä hain takaa :)
Varasin Jujulle ajan ortopedille tiistaiksi, koska jalan paise on ja pysyy, enkä saanut enää painettu ulos nestettä kunnolla kun haava oli mennyt melkein kokonaan umpeen. Jujun jalka ultrattiin, ultrassa näkyi edelleen tavaraa jonka ei siellä pitäisi olla. Ortopedi ehdotti leikkausta, mutta sitä en halunnut. Sanoin, että koska viimeksikin oljen palaset tuli ulos itsekseen haluaisin että haava avataan, ja me jatketaan kotihoitoa. Näin tehtiin, loppujen lopuksi lääkäri oli samaa mieltä, koska Juju ei nyt onnu ja sen kanssa voi liikkua. Leikkaus tarkottaisi taas viikkojen parantumisprosessia ja siihen liittyvää hoitoa. Juju rauhoitettiin, haava avattiin ja paiseeseen asennettiin dreeniputki pitämään haavaa auki ja auttamaan nesteiden ulospääsyä. Nyt siis viikko rauhassa, ja putki otetaan viikon päästä pois. Paikallaan sitä pitää muutama tikki.
Tiistaina ennen ortopedin vastaanottoa käytiin pitkällä, lähes kolmituntisella vaelluksella Hervannan metsikössä. Juju nautti olostaan, ja allekirjoittaneen stressaantunut pääkoppa sai tuuletusta. Kamerakin pääsi hommiin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti