Koska (harrastus-)koiran ruokinta on omasta mielestä aika mielenkiintoinen aihe, niin keräsin viikon ajalta Jujun ruokailusta päiväkirjatyyliin, mitä se milloinkin on syönyt. Tässä tekstin lomassa siis Jujun viikon ruokailut. Ruokien sekään laitan aina vettä, joskus enemmän, joskus vähemmän, päivän aktiviteeteistä riippuen. Vesi auttaa lihasten palautumista, ja on tietty muutenkin tosi tärkeä juttu. Aamuruoka on niin tylsä kuvattava, ja joka aamu sama, että siitä vain yksi kuva:
Aamun tylsyys 1dl nappulaa.
Juju syö pääasiassa noin 50/50 systeemillä liian laadukasta nappulaa ja lihaa. Useimmiten nykyään suhde on enemmän 60/40 lihan eduksi. Nappula on tällä hetkellä Wolf Of Wildernessin Wild Hills Kana/Ankkaa. Aikaisemmin on syönyt HauHaun Kana-Riisiä (silloin kun mulle tuli) mutta koska se oli silloin ainoana ruokana, halusin laadukkaamman nappulan. Vaihdoin silloin ensin ProBoosterin pentunappulaan, joka sopi hyvin, mutta kun vuoden ikäisenä vaihdettiin saman merkin aikuisnappulaan, niin ensin laihtui hulluna perusnappulasta, ja sitten kun syötin edelleen saman merkin No Grainia, jossa isompi rasva, tippui karva ja korvat kutisi. En tiedä mistä johtui, voi olla että oli sattumaakin, mihin aikaan vuodesta osui. Joskus Jujulla kutisee korvat karvanlähtöaikaan myös. Mutta vaihtamalla parani, ja kauan aikaa söi Golden Eaglen Fresh Farmia, ja se sopi älyttömän hyvin ja määrät oli aika pieniä mitä tarvitsi antaa, jotta pysyi hyvässä kunnossa. Kuitenkin oikeastaan aina kun Juju söi pelkkää nappulaa, paskan määrä oli aika iso, ja maha usein enemmän tai vähemmän löysällä ja Biobact kuului sen vakio ruokailuun. Tässä vaiheessa tuli mukaan myös liha yhä enenevimmissä määrin. Nyt kun lihan määrä on useimmiten enemmän kuin puolet Jujun kupissa, niin halusin alkaa etsiä vähän vastaavaa nappulaa kuin tuo GE, mutta vähän halvempaa. Sitten aikani etsittyäni, parhaiten tuota vastaava sisällöltään ja hinnaltaan kolmanneksen pienempi oli tämä WoW nappula. Se maistuu ja menee lihan ohella loistavasti.
Silakkafilettä noin 50g, kennelrehun sontajauhelihaa oisko 150g, nappuloita koristeena puoli desiä ja lisät.
Broilerin palalihaa 200g, naudan sydäntä 50g, possun maksaa 50g, nappuloita puoli desiä ja lisät. Raskaampi päivä.
Lihat sitten puolestaan tulee tätä nykyä enimmäkseen (viimeisen vuoden aikana oikeastaan kokonaan) Vauhti-Raksulta. Laadullisesti olen ollut tosi tyytyväinen kaikkeen mitä olen sieltä ottanut, ja palvelu pelaa loistavasti. Kennel-Rehua käytin aikaisemmin enemmän, mutta olin tosi pettynyt niiden jauhelihaan (rusto-lihaskalvomössöä) ja kalkkunaan (ei erota mitä se on, kun on niin hienoa pastaa), enkä laiskuuttani jaksa alkaa yhdistellä monen eri toimittajan tuotteita keskenään. Lisäksi mä mieluummin maksan vähän enemmän laadukkaammasta lihasta, jolloin sitä myös tarvitsee syöttää hiukan vähemmän. Viimeisessä tilauksessa oli Vauhti-Raksun naudan jauhelihaa, sika-nauta (se parempi), naudan sydän, broilerin palalihaa (ykkösherkku), broilerin luutonta jauhelihaa, poron kuivattua kaulalihaa ja murr-kissin sian palalihaa. Lisäksi Juju saa 1-2krt viikossa maksaa (sian tai naudan) ja kerran viikossa kalaa (villiä, yleensä silakkaa tai muikkua). Ja joskus rankempien treenien tai pitkien kisapäivien jälkeen annan lihaista rasvaa boosteriksi. Kananmunaa lisäilen kun muistan. Joskus laitan kaurahiutaleita tai pellavaa kuidun takia, tai jos maha vähän löysällä.
Eilisen broiskun loput vajaa 200g, lihaista rasvaa lisänä noin 50g, nappuloita puoli desiä ja lisät. Kevyt päivä.
Vauhtiraksun luuton ja sidekudokseton nauta-sika 250g nappuloita puoli desiä ja lisät.
Näiden lisäksi Juju saa lisänä D-vitamiini, sinkkiä ja magnesiumia. Magnesiumia ei välttämättä laskennallisesti tarvitse, mutta olen kokenut tämmöisellä harrastuskoiralla sen lihashuollollisena lisänä, ja aina kun Juju kun saa magnesiumia annoksen, se on seuraavana päivänä älyttömän irtonainen liikkeiltään, eli selvästi vaikuttaa paljon palautumiseen ja lihasjumeihin. Joskus saa kalaöljyä (karvan lähdön aikaan lähinnä). Joskus laitan ruokaan ripauksen suolaa (vaikka Jodia ei laskennallisesti tarvitse lisätä).
Sama kuin edellisenä päivänä.
Jauhelihan rippeet 50g, nappuloita puoli desiä, lisät ja broilerin jalka. Kevyempi päivä.
Näiden lisäksi Juju syö joskus harvoin rustoja ja broilerin jalkoja ajanvietteenä. Kuivatuista käy poron lihan lisäksi esim. naudan päänahka ja niskajänne hampaiden pesuun.
Nameina käytetään nykyisin lähinnä naturis pötköjä, joita tilailen Ilowillalta 10 pötkön laatikoissa. Jos unohdan paloitella valmiiksi pakkaseen näitä, niin varalla on Natural Menun pentunappulaa.
Sian palalihaa 250g, maksaa noin 50g, nappuloita puoli desiä ja lisät.
Maanantaina oli tottis ilta. Päätin ottaa vain yhden setin, ja suhteellisen kevyesti ja hyvin suunnitellusti. Vein eteenmeno pallon nyt ekaa kertaa ikinä etukäteen paikalleen.
Aloitettiin seuruulla, tein vaihtelevia pätkiä ja reilusti palkaten. Seurasi innokkaasti, painoi jopa vähän. Muutamat jäävät seisomaan ja maahan, seisomaa on vielä epävarma ja tarvitsee avun. Sitten otin 650g kapulan ja seuruuta se suussa. Sitten muutama vauhtinouto. Sitten aloin valmistella eteenmenoa. Jätin typerästi kapulan samalle kentän reunalle kun mihin olin jättänyt pallon, ja sinnehän se meni, kapulalle ja aivan vinoon ja teki hienon noudon :D kehuin, mutta en palkannut. Sitten käytiin toteamassa että pallo on siellä, ja sitten uudet valmistelut. Nyt eteni hienosti, viivasuoraan pallolle, tietysti. Tätä pitää alkaa häivytellä todenteolla, ja oikeasti vähän käyttää aikaa suuntien miettimiseen myös. Lopuksi vielä hyppyä, pari kertaa hyppynouto noin 70cm hypyllä. Sitten pelkkää hyppyä, yksi 95, meni hyvin, sitten metrillä koski, muttei tiputtanut, ja toisella yli hienosti koskematta. Jännittää kuitenkin metristä, koska nostaa jalat mahan alle hypyssä. Nooh, se paranee kyllä ajan kanssa.
Oli tosi kivat treenit, katsottiin vielä lopuksi Kaarinan kanssa luoksaria, ja sen parantelua. Näytin miten Juju nyt tekee, ja teki justiinsa niin kun nykyisin tekee, eli lähtee kyllä iloisesti, mutta jossain 4m ennen mua hidastaa ja pari metriä ennen pysähtyy ihmettelemään, koska odottaa jes vapautusta lelulle. Nyt vaan täytyy oikeasti alkaa vahvistaa sitä että palkka tulee aina vain multa ja periltä asti, koska vaikka ei nyt nää palkkaa ja on kauan aikaa palkattu vauhdista, ja myös niin että saa palkan multa mutta vapautan lelulle jo matkalta, niin nyt odottaa selvästi sitä vapautusta matkalla. Voisin sitä käsitargettia vielä ottaa tähän ja sitten ihan vaan eteentuloja läheltä ja leuan alta palkkaa. Mutta ei yhtään matkalta vapautusta. Ja kai sitä luoksariakin pitäisi vaan treenata, koska aivan selvästi treenaamattomuus ei siihen auta.
Lopuksi Juju pääsi vielä juoksemaan Vilpertin ja Hiskin kanssa.
__________________________
Tiistaina olikin sitten The day of the days, kun koitti ensimmäiset sbcak paimennus kisat! Somerolla Woollandiassa kisattiin, ja olin ilmoittanut Jujun kahteen starttiin, koska niitä kerran oli tarjolla. Jännitti niin hitosti, etten muista koska olisi kisat jännittänyt yhtä paljon. Varsinkin, kun ykkösissä varmaan neljältä ensimmäiseltä karkasi lampaat joko takaisin varikolle, tai suoraan poistovarikolle, niin tunnelma oli aika jännittynyt. Onneksi meitä edeltävä ajoi todella kauniin, täydellisen rauhallisen radan, niin omakin jännitys vähän helpotti, kun näin että kyllä niitä ihan mahdollista oli ajaa, kun koira osasi kohdella niitä kauniisti.
Laitoin Jujun vasemman kautta, vaikka oikea on suuntana meille helpompi. Nyt kuitenkin näin selvästi että veto oli vasemmalle takaviistoon, ja myös koira halusi mennä vasemman kautta. Juju lähti elämänsä parhaalle hakukaarelle. Tosi kauniisti myös avasi kaarta lopussa. Totteli pillillä stopin, vaikka ei mennyt maahan. Lähti tuomaan rauhallisesti, mutta aikalailla heti sai laittaa oikealle vähän vetoa vastaan takaisin, jotta tuonti oli hyvä. Ihan hiukan taisi alussa olla off line? En oikein enää jännitykseltä muista, eikä videota ole, rata oli liian kaukana katsomosta, että siitä olisi nähnyt yhtikäs mitään. Tolpan kierrossa meinasi ihan hiukan tulla kiire, kun poistovarikko veti, mutta ehti silti hyvin ja otti stopin, niin lauma rauhoittui. Hakupisteita yhteensä 41p, joka oli aivan todella yli odotusten!
Aivan todella kauniisti lähti ajoon. Yhtään steadyä ei totellut, ja lopussa ajoin tarkoituksella ihan vähän off line porteista läpi kuitenkin, mutta niin että sain tosi hyvä käännöksen ja ehdin peruskuljetus asemiin. Mietin aluksi että ajanko koko radan läpi, mutta päätin ettei vielä ole sen aika, että jos vaan ehdin, niin menen kuljetusasemaan. Peruskuljetuksessa ei totellut myöskään steadyä, mutta stopit otti, ja kuljetus oli aika optimaalista, ohjaaja-lampaat-koira asetelmassa. Ei työntänyt lampaita läpi. Tokalla portilla jätin tarkoituksella vähän kauas seisomaan, jotta sain hyvin avattua oikea flänkin ja tiukasti käännettyä porukan kohti tolppaa. Tässä linja myös hyvä. Joku kuljetuspiste oli lähtenyt jostain kohtaa, joten ehkä tultiin kuitenkin tolppaa kohti vähän off line ja saattoi siinä joku mutka olla.
Jätin lampaat häkin lähelle, ja koiran niiden ja häkin väliin, ja itse menin avaamaan porttia. Juju kääntyi häkillä ensin mua kohti ennen kuin lähti hakemaan lampaita häkkiin, joten tästä varmasti meni jokunen piste, ja myös lampaiden kierto häkityksen alkuun oli aivan LIIAN LAAJA!??! Enpä ole ennen tätäkään ilmausta voinut meidän paimennuksen yhteydessä käyttää :D Lampaat meni aikalailla suoraan häkkiin, mutta kun laitoin Jujun maahan ne portilla pysähtyivätkit, ja empivät. No sitten koira ihan vähän oikealle, niin menivät kiltisti. Vähän jännitti, kun Jujun on ollut tosi vaikea tuollaisessa tilanteessa avata flänkkiä kunnolla, se olisi voinut ne vielä tuossa kohtaa pöläyttää. Oli kuitenkin riittävän kaukana. Sitten portti kiinni, portti auki ja koira häkkiin. Laitoin oikealta lampaiden taakse, ja sanoin hyvin painokkaasti käskyn, niin meni todella kauniisti. Vähän kyllä oikaisi, ei mennyt ihan laitoja pitkin. Maahan kerrasta, mutta huomasin että vähän painosti lampaita myös tässä. Lampaat tulivatkin vauhdilla ulos, ja laitoin Jujun vasemman kautta nopeasti perään, mutta vähän kiire tuli. Tästä varmaan myös jotain pistevähennyksiä. Lauma kuitenkin haltuun ja rata läpi! Ensimmäiset viralliset kisat ja tuloksena PAIM1 PPR1 76p. ja sij. 4.
Olin kyllä niin onnellinen radasta ja helpottunut. Toiselle radalle ei varsinaisesti ollut tulospaineita, mutta koska huomasin, että Juju oli vähän poikki, ja jotenkin omassa kuplassa radan alussa, alkoi uudestaan jännittää.
Lähti taas hyvin hakuun, mutta en muistanut (???) ottaa pilliä esille, niin en ehtinyt viheltää stoppia ja luulen että tähän karisi radan viimeisetkin auktoriteetin rippeet. :D Tuonti oli banaani, Juju teki kyllä hienon ja peittävän hakukaaren, mutta nosti vinoon, eikä ottanut oikeaa käskyä, kun vasta kolmannella kerralla, joten tuonti oli kaareva. Tolpan kierrossa taas liikaa vauhtia, ja nyt kun ei ottanut stoppia, niin tuuppasi lampaita liian kovaa, ja ne veti palkokasvin nenukkaan. Saatiin ajettua S muotoisesti ekalle portille, siitä kuljetukseen. Kuljetus oli aivan liian vauhdikasta, Juju ei ottanut yhtä ainoaa stoppia eikä steadyä, ei yhtään maahan käskyä. Suunnat oli ainoat mitkä neiti suostui kuulla, ja se sitten pelastikin, kun sain pidettyä sen tarpeeksi kaukana. Häkillä kääntyi katsomaan mun perään kun jätin odottamaan häkitystä, ja taas aivan liian laaja kaari häkitykseen, ihan oikeasti luulin että se lähtee hakemaan jotain uutta laumaa tai jotain :D Nyt lampaat meni suoraan häkkiin, Jujulla kuumeni tunteet myös häkissä eikä kyennyt menemään nätisti taakse, ei kuitenkaan tehnyt tyhmyyksiä. Häkistä poisottaessa annoin väärän suunnan, joten lähti liian ahtaasti ja lampaat juoksi kovaa, joten tuli kiire. Laitoin vielä uudestaan kaarelle, jotta kattoi koko lauman ja sitten onneksi kuuluikin kiitos tuomarin autolta :D
Vein vielä Jujun kanssa lampaat poistovarikolle ajolla, ja nyt käskytin perkeleen kanssa sen maahan kertaalleen, kun ei meinannut yhtään kuunnella.
Mutta lopputulemana tietysti Juju ylittti kaikki odotukset ja olin siitä super ylpeä. Nyt en tiedä, mennäänkö tänä vuonna enää kisaamaan, kun tavallaan kauden tavoite olisi nyt täynnä, ja nyt hyvä syksy aikaa aloitella jakotreenit, ja painottaa sinne ajoon ja stoppeihin.
Perjantaina aamulla oltiin aksaamassa. Tarkoitus oli tehdä lyhkäset helpot treenit, vähän palauttavaa. Keinulle halusin tehdä niitä takana leikkauksia nyt urakalla, koska se oli hiukan vaikeaa (huono keinu) kisoissa. Näitä ei nyt olekaan muistuteltu, mutta lähti etenemään hyvin. Lisäksi muistuttelin keinun vapautuksesta, meillä on sellainen puolittainen pysäytys kisoissa, mutten halua että Juju hyppää alas ennen kuin keinu on alhaalla. Ponnistaa muuten keinun omaan mahaansa.
Juoksareita tehtiin ehkä vähän liian vaikeaa. Toisessa päässä oli suoraan vinossa oleva hyppy, ja toisessa hyvin lyhyellä välillä takaakiertohyppy. Puomin jälkeiset takaakierrot on olleet hyviä, jos välimatka puomilta hypylle on ollut riittävä. Nyt jouduttiin vähän hölläämääm jopa kriteeristä, koska oli vaikeaa. Suoralla osui joka kerta hyvin, että ei ollut nyt ymmärryksestä kiinni, vaan tilanne oli vaan liian vaikea. Joka kerta meni takaa kiertoon kyllä, ei siinä. Ja osui kyllä kontaktillekin, mutta meidän kriteeriin liian ylös. Joutui niin voimakkaasti jarruttaa jo alastulolankulla. Pitää niitä tiukkojankin käännöksiä alkaa treenata, niin saadaan tuohon varmuutta. Mulla ei ollut myöskään mattoa mukana, niin ei ollut oikein keinoa helpottaa. Siksikään en lähtenyt vääntämään asiasta.
_________________________________
Lauantaina paimennettiin Jumesniemessä. Piti ottaa ratatreeniä, mutta treeniporukan supistuessa tehtiinkin Annen kanssa pelkästään hakuja ja vähän pitkiä ajoja aitoja myöden.
Haut oli joka kerta vähän ahtaat loppuosasta, niinkuin on ollut aina. Ei laajentanut lisäkäskylläkään niin paljon kuin olisin halunnut. Mutta videolta kun katsoin, niin kyllä se ihan ok oli kuitenkin ja kaaren muoto on kaunis. Annoin vähän painetta lähettäessä, ekalla ei meinannut älytä edes lähteä, matka oli niin pitkä. Otettiin useampi oikea, ja sitten lähempää myös vasenta.
Toisella kierroksella otettiin ajoa. Ajoin pitkää linjaa edes takaisin vetoon päin ja vedosta pois. Vetoon päin on kyllä vaikeaa, ei millään uskalla ottaa flänkkejä kunnolla, kun tuntee vedon. Lisäksi tehtiin aidan vieressä lähietäisyydeltä flänkkejä, niin että sanoin painostaen käskyt ja tarkoitus oli saada koira ottamaan etäisyyttä flänkillä. Pelasikin ihan hyvin ja vaikka välillä lähti jopa hiukan pois lampailta, olin tyytyväinen, että sain idean myytyä. Peruskuljetuksessa meinasi väkisin työntää lampaat ohi, mutta totteli yllättäen steady käskyä.
_________________________________
Sunnuntaina oli sitten bortsuja taas vähäksi aikaa, kun oli Päättymätön päivät Eräjärvellä. Me ei ollakaan tänä vuonna käyty yhtään kertaa Jepulassa paimentamassa tai muutenkaan. On riittänyt hommia muutenkin. Oli kiva nähdä ihmisiä, vaikka Jujun sukua ei paikalla ollutkaan muita.
Päivä starttasi hyvin vakavamielisellä rallytoko kilpailulla, jossa oli tietysti omaa maustetta mukana. Rata sisälsi perus maahanmenon, pujottelun, houkutuksen jne lisäksi myös noutoruudun, renkaan, kaukot, vapaamuotoisen tempun ja eteenlähetyksen siivekkeiden väliin. Juju vetäsi radan aika suvereenisti. Ainoastaan noutoruutu aiheutti päänvaivaa, kun olikin leluja ja kaikkea mitä sai ottaa. Tähän asti on saanut ottaa vain noutokapuloita. Luoksari lyhyellä matkalla oli myös taas huono. En oikein tiedä tulenko ikinä saamaan sitä korjattua, kun se on vaan aina hidas. Mööh...
Päivä jatkui ruokailulla ja siitä sitten paimentamaan. Otin Jujun ensin pikkupyöröön, jossa pyörittelin aikani. Juju oli aika kierroksilla, mutta käsitteli lampaita kiltisti. Menin lopuksi myös itse ulkopuolelle, ja sieltä ohjasin. Toimi hyvin, ja meni näin jopa kauniimmin aitojen ja lampaiden väliin.
Toisella kierroksella otin pellolla. Ajettiin ensin lampaita aikamme, jotta saatiin lauma rauhoittumaan. Porukassa oli yksi joka oli jo tatti otsassa pentujen pyörityksestä. Lauma kuitenkin Jujun kanssa rauhottui ja se yksikin alkoi pysyä porukassa. Saatiin kivojakin pätkiä, ja Juju hienosti painoi vetoa vastaan, kun lampailla oli kova veto nurkkaan. Oli tyytyväinen. Otettiin myös pillikäskyjä vähän. Ekaa kertaa otin myös vasemman pillikäskyn mukaan. Oikealle lähtee jo aika kivasti, vasempaan nyt tietty vaatii rutiinia, justiinsa se sille vasta esiteltiin. Pilli pysäytyksella ei myöskään mene ollenkaan maahan, mutta se ei oikeastaan haittaa yhtään. Maahan stoppia en tule Jujulle edes tarvitsemaan jatkossa luultavasti muutakuin lähityöskentelyssä. Se on sen verran rauhallinen ja kiltti, ei painosta eläimiä liikaa, niin sen ei tarvitse stopata maahan esim. ajossa tai nostossa. Muutenkin olen tässä nyt kokoajan vaan enemmän sitä mieltä että maahan stoppaus ja jumppa maahan-aja-maahan-aja on seurausta siitä, että koira ajaa liian kovaa, eikä ole ohjaajalla hallussa. Maahan stoppi on ainoa pelastuskeino silloin. Mieluummin opetan tasaisen ajon ja rauhallisen noston, kuin että ajoon lähdetään kuin tykin suusta, ja sitten ainoa millä saan sen kauemmas lampaista on käskemällä maahan.
Palkintojen jaossa selvisi, että Juju voitti kasviskilpailun. Palkinnoksi saatiin liikaa dentastixejä, ja punottu pupu joka oli Jujun mielestä ihana. Janita otti Jujusta passikuvia, toivottavasti niitä saadaan jossain kohtaa esille. :)
Kaarina talloi Jujulle ykkösluokkaa vastaavan jäljen, ja vahti ettei marjastajia tai muita ihmettelijöitä kulkenut jäljellä kun se vanheni. Jujun jälki olikin vanhentunut jo 45min kun päästiin metsään Jujun kanssa, ja mulla oli juuri sopivasti aikaa käydä tekemässä Vilille jälki ja sen jälkeen startattiin Jujun jäljelle. Aikalailla suoraan autosta siis.
Jana noin 10m täydellinen. Tarkisti metrin takajälkeä ja nosti oikeaan suuntaan. Eka keppi nousi. Yhdestä kulmasta ajautui ulos, kun luuli varmaan kompaksi eikä ollut skarppina (väärässä suunnassa kulman "yli" oli houkutteleva kaatunut puu jonka ali halusi jäljestää). Kääntyi kuitenkin liinan mittaa ennen takaisin ja löysi heti oikealle jäljelle takaisin. Jäljesti innoissaan ja aika haipakkaa meidän mittakaavassa. Kuitenkin järki päässä ja tarkasti. Kaksi jäljellä ollutta keppiä nousi myös. Viimeinen keppi meinasi taas jäädä, voi argh. Jäljesti aikalailla sen päältä taas ja meni ohi. Jälki päättyi jälleen aika lähelle tietä, joten näköjään tuo tien reuna vetää sen verran, ettei ole siinä skarppina. Pitää ruveta tekemään niin, että ei koskaan päätä jälkeä suoraan tien reunaa vasten, vaan aina jatkaa jonkin aikaa tien reunan myötäisesti. Löysi kyllä kepin kun käskin etsiä. Kokeessa jos vika keppi jää, niin sitähän saa mennä sitten etsiskelemään.
Esineruutu otettiin täysikokoisena ja esineet takana-keskellä-takana. Kaikki esineet valmiina, mutta yksitellen työstettiin. Eka hajuhakuna, toinen suorilta, kolmas hajuhakuna. Tuulta oli, muttei saanut hajuja kovin kaukaa esineistä. Ekalle esineelle lähti kuin tykin suusta taas, myös tokalle lähti samalla tavalla vaikkei lenkkeilty ruudussa. Kolmannella alkoi vissiin vähän hyytyä, kun lähtikin vähän rauhallisemmin, eteni kuitenkin ihan ruudun takarajaan asti ja esine nousi heti.
Hyvät treenit kaikenkaikkiaan, ja ehkä nuo jäljetkin taas lähtee eteenpäin, ja nuo edelliset oli jotain hetkellisiä häiriöitä.
___________________________
Keskiviikkona ajeltiin treenija reissuseuran kanssa Lietoon paimentamaan. Lähdin mukaan kun kerran pyydettiin, Anja Lehtiö koulutti. Muut treenaajat (meitä oli 4 yhteensä) oli Nextarilaisia, ja olin vähän ulkona alussa. Mulla ei myöskään ollut oikein kunnollista suunnitelmaa, mitä haluttaisi treenata, mutta kun katselin lampaita, totesin niiden olevan aika liikkuvaisia ja vetoja oli paljon, niin päätin että tehdään pikkuaitauksessa peruskuljetus harjoituksia ja flänkkien avausta. Se olikin aika hyvä päätös lopulta, koska peruskuljetuksessa on aika paljon tekemistä, jos siitä haluaisi vakaata ja rauhallista. Juju tuuppaa lampaat todella herkästi läpi ja tulee aivan liian kovaa. Lisäksi vaikka ollaan nyt saatu ajoon ihan rauhallisia lähtöjä, niin peruskuljetukseen lähtee aivan liian kovaa ihan pelkästään liikkeelle. Jujua jännitii ja se söi paskaa jo odotellessa omaa vuoroa. Pitkästä aikaa teki tuota, oma jännitys varmaan lisäsi sitä myös. Viimeksi Anjan kurssilla puolitoista vuotta sitten sain tulla aika kovaa pää edellä asfalttiin, kun ei päästy todellakaan ajamaan rataa eikä sinnepäinkään, ja Anja vaan totesi ettei Juju osaa edes flänkätä eikä sillä ole mitään harmainta ajatustakaan flänkistä, ja mitä se tarkoittaa. Olin aika maissa kurssilta kotiin ajaessa, Anja kouluttajana ei myöskään ole mikään kaunistelija vaan sanoo ihan suoraan, joka on kyllä hyvä ei siinä :)
Ekalla kierroksella sitten ensin näytin vähän itsekseen mitä on tehty. Lampaat oli aika herkät, ja taas meille uudet, joten Jujulla oli kierroksia vähän liikaa. Osa flänkeistä oli tosi huonoja. Anja tuli sitten myös aitaukseen ja tehtiin linjan leikkauksia ja ristiin kävelyitä, sekä sitä peruskuljetusta, johon haettiin rytmiä ja etäisyyttä. Välillä Jujusta huomasi, että kaksi ihmistä aitauksessa on liikaa, koska en pysynyt Anjan vauhdissa, ja Anja antoi painetta kepillä mutta Juju halusi pitää lampaita mulle. Eli aika ristiriitaisia ohjeita tuli välillä koiran näkökulmasta. Saatiin toki hyviäkin pätkiä. Toinen ongelma oli sitten se, että kun Jujulla on sitä kaaren päässä räjäyttelyhistoriaa, niin mä käsken sen stopata liian aikaisin eikä se ehdi peittää lampaita. Siksi tuonti on monesti vino. Eli nyt sitten laitettiin peittämään.
Tauolla kyselin vähän Anjalta, kun hän käski käyttää Jujulle stand stoppikäskyä hidastuksena ja sanoi että paimennuksessa stoppi ei aina ole täysi stoppi, että miten koira voi tietää että koska tulee oikeasti pysähtyä ihan kokonaan. Toki Anja ei tosiaankaan meidän historiaa tunne, mutta Jujun kanssa on stopista väännetty aikanaa tosi paljon, ja siksi olen ollut kokoajan äärimmäisen tiukka stopin suhteen, että stoppikäskyllä pitää pysähtyä ja pysähtyä heti ja kokonaan. Liedown käskyllä toki tipahtaa nykyisin jo aikalailla heti ja nopeasti. Anja oli sitä mieltä että koiralle ei kannata pelkästään opettaa ihan ehdotonta stoppia ajoon ja kuljetukseen sen takia, että silloin estetään koiraa ajattelemasta omilla aivoilla ja joskus koira on oikeasssa kun ei halua pysähtyä kokonaan vaan pitää lampaat liikkeellä, ja silloin tarvitaan se, että on olemassa stoppi vain mielelle, ei fyysisesti kokonaan. Ja koira kykenee erottamaan oikean stopin ja "stopin" äänensävystä. Eli stop- pysähdy, hidasta, kuuntele. Mietiskelin sitten kotimatkalla, että varmaan otan Jujulle siihen hidastukseen steady käskyn, koska se kuullostaa vähän samalta kuin standin alkuosa, mutta olisi kuitenkin eri sana, ja ehkä mun itse olisi helpompi olla mustavalkoisempi kriteerin kanssa, kun mulla on ehdoton seisomaan pysähdy- stand. Koska esim. häkillä jos se valuu standillä, ei tule häkityksestä mitään. Nythän meillä on ollut hidastava iisi käsky ajoon, mutta se ei selkeästi uppoa...
Toisella kierroksella kuljetus alkoikin sujua, teinkin sitä aikalailla itsekseen alkuun. Sanoin hidastuksena vain "sta sta sta" tai sitten vain "ei", jos lähti liian kovaa. Kutsuin nimellä, jos yritti napata paskaa...joka oli edelleen näköjään päivän teema. Sitten tehtiin nostoja, ja Anja näytti muutamia tosi hyviä juttuja, joilla saadaan aika pieneenkin treeniin ja pätkään monta nostoa. Jujullakin eniten haasteita tuottaa nimenomaan liikkeelle lähtö, joten nostoja pitäisi tehdä paljon. Tehtiin niin että leikattiin linja ja peruutettiin, jotta koira sai avata flänkin ja tuoda lampaita. Koira taakse maahan ja pysäytettiin lampaat. Sitten yritettiin päästä lampaista irti, ja käskettiin nostaa. Sitten taas stopattiin lauma, jos nosti hyvin sai tuoda, jos nosti liian lujaa, uudestaan leikattiin linja ja toiselta puolelta uusiksi. Jos nosti kauniisti, pystyi ottamaan monta nostoa putkeen, ja aina sai tuoda muutaman metrin palkaksi. Lopussa tehtiin vielä ihan vaistonvaraista kuljetusta, ja Jujulla nousikin kierrokset joten taisi olla pääkopalle haastavaa treeniä taas.
Ajomatkalla pohdittiin treenikaverin kanssa koulutusta, ja itsekseenkin sitten vielä jälkikäteen mietin sitä. Aluksi olin vähän jotenkin...pettynyt?... koska ei tehty meille vaikeita ajo asioita nyt ollenkaan vaan tehtiin vain periaatteessa tuollaista baby treeniä. Ja aina tulee vähän pöljä olo, kun uusi kouluttaja, joka ei tunne meitä eikä tiedä mitä ollaan tehty jne ei tunne historiaa. Anja olisi varmaan järkyttynyt jos olisi kuullut että Juju starttaa ensi viikolla ykkösissä. Ei varmaan olisi uskonut... :D
Mutta oikeastihan nuo asiat pitäisi opettaa ensiksi, etäisyys, tempo, flänkit, suunnat, stoppi ja hidastus. Ja kuljetuksessa, kun koira haluaa tuoda lampaita kovasti, nämä on vaikeampia saada läpi, kuin ajossa. Jos nämä perusteet on hallussa kun lähdetään opettamaan ajoa, ei steady walkissa pitäisi tulla ongelmia. Lisäksi sain paljon ideoita juuri tuohon kuljetukseen ja sen tekemiseen, saan myös Jujun ehkä käyttämään lisää silmää kun aletaan opetella tuota lisää. Ristiin kävelyä pitää harrastaa pellolla isommassa tilassa. Ja täytyy antaa alkaa vastuuta flänkeistä koiralle myös, eikä aina auttaa paineella jne. Anja ei myöskään oikeastaan käyttänyt aikaansa koiralle räyhäämiseen, vaan sanoi asiasta, ja sitten jatkettiin. Ja selkeä käskyjen kanssa, kaikki heiheit jne pois. Ja aina kun tekee jotain sen suuntaista että lähtee lampailta pois, niin omalla nimellä kutsu. Eli lopputulemana oli kyllä hyvä ja avartava koulutus taasen, aina täytyy miettiä uusien kouluttajien kohdalla, että mitä ottaa omaan työkalu pakkiin keltäkin. On niin monta tietä roomaan tässä lajissa.
Viime viikolla treenattiin loppuviikosta jälkeä. Käytiin myös kerran juoksemassa vetolenkki, ja Juju alkaa hoksata homman idean. Ylämäkiin heitin sille palloa niin saatiin vähän potkua lisää, mutta tasaisella veto oli jo aika ok, ja allekirjoittanut sai pinkoa minkä jaloista pääsi.
Perjantaina jälki/esineruutu treenit oli aika kaaottiset. Tein jäljen pienelle vanhalle hakkuualueelle, joka on siis jo kasvanutta metsää, mutta kiva sammalpohja. Oli risukkoakin ja polkuja. Yksi marjastaja jäi meidän jäljen "sisälle" ja teki varmaan harhoja taas ihan väärän ikäisiä sinne tänne. Jäljen pituus 500m ja keppejä 5. Esineruutu oli mäen päällä mukavassa kalliomaastossa, noin 20x50m. Taas siinä noin puolessa välissä 50m oli tasoero, joka toi haastetta kivasti etenemiselle. Ensin esineet.
Vein valmiiksi kaksi esinettä, molempiin takakulmiin, koska edelleen haluan vahvistaa etenemistä perälle asti. Ekalta esineeltä otettiin hajuhaku, ei tuulta joten aika lähelle saatiin mennä ja musta tuntui että Juju saattoi jopa nähdä esineen (pieni lasten kenkä). Lähetyksellä linjalta lähtikin kuin tykin suusta ja eteni suoraan esineelle. Jossain kohtaa huomasin että taisi haistaa myös toisen esineen, muttei lähtenyt sitä tarkentamaan. Tästä palkkaus (lelulla yritin, ei huolinut kun löytö kivempi, joten sitten sillä :D ) ja toiselle esineelle lähetys suorilta. Eteni aika hyvin, rauhallista etsiskelevää laukkaa ruudun päähän (ei lähtenyt katsomaan edellisen esineen paikka, jes!) ja löysi esineen (kuminen kännykän kuori) tästä vauhdista palkka ja sitten muutama palautusasento esineen kanssa erikseen. Hyvä hyvä.
Käytiin jäljen vanhetessa vielä lenkillä. Jäljelle mentäessä tein tien reunaan pienen pätkän ja sen perään kepin, jotta muistuttelisi jäljen suunnasta vähän. Jana oli perfect ja pituudeltaan noin 10m. Tarkisti metrin takajälkeä, ja sitten kääntyi ja lähti jäljestämään oikeaan suuntaan, jes! Eka keppi nousi noin 50m päästä risukasasta hyvin. Suoran kulman olin tehnyt kiven eteen, joten se oli aika helppo. Sitten noustiin rinnettä ylös ja myös toka keppi nousi hyvin varmasti. Mutta sitten pienen kosteikon ja traktoriuran ylityksen jälkeen alkoi sekoilla. Ei mielestäni haistellut syvällä nenälläkään, mutta siis hukkasi täysin jäljen, eikä millään hoksannut, että missä se meni ja minne. Vanhan ja uuden hakkuuaukeen reunalle olin tehnyt terävän kulman (olosuhteiden pakosta) ja ei millään hoksannut mihin jälki kääntyi. Sitten aikansa pyörittyään jäljesti myös takajälkeä takaisin terävään nurkkaan, muttei osannut kääntyä siinä ympäri. Autoin sitten liinasta takaisin kohdassa jossa tiesin jäljen menevän ja jäljestettiin lyhyellä liinalla terävään kulmaan. Ei vieläkään. Välillä lähti ihan ok jo terävän kulman jälkeen etenemäänkin, mutta sitten jostain kumman syystä vaan ei löytänyt jatkoa. Tässä kohtaa tiesin että yksi keppi oli jo jäänyt. Sitten alettiin vaan etsiskellä keppejä. Nostikin yllättäen neloskepin, josta palkkasin kunnolla. Sitten taas olikin jäljellä joten kuten. Viimeinen keppi olisi jäänyt (TAAS). Jostain syystä jäljesti ihan kepin päältä, muttei reagoinut siihen?? Woot... Just kun pääsin kehumasta... Vaikka jäin seisomaan ja käskin etsiä, niin kesti ja kesti ennen kuin keppi löytyi. Huh.
Oli kyllä vähän huono fiilis, kun jälkitreenistä pidettiin nyt tarkoituksella vähän taukoa, jotta saadaan vähän nollattua fiiliksiä ja sitten perään heti tämmöinen... huoh.
Toinen jälkitreeni tehtiin heti perään lauantaina. Ajatus alunperin oli, että olisin ottanut janoja, mutta koska edellisen päivän jälkisekoilu, otinkin vaan yhden 100m suoran jäljen kahdella kepillä. Maasto oli taas sellainen, missä saattoi olla muitakin hajuja. Helkkarin kaupunkimetsät ;) Tämä jälki olikin kuitenkin lasten leikkiä, jana oli taas hyvä, jälki nousi oikein ja lähti hyvällä temmolla hommiin. Kepit nousi hyvin ja myös palkkaantui niistä taas hyvin. Että kyllä sillä nenä toimii. Täytyy nyt tehdä vähän toiminta suunnitelmaa tähän...
_________________________________
Sitten sunnuntaina kisattiin. Levekin kisat oli luonnonnurmikentällä, pohja oli hyvässä kunnossa, mutta mua aina vähän pelottaa luonnonnurmi, jos on sateista. Nyt meidän ratojen aikana ei satanut onneksi. Tuomarina Martti Salonen, joka oli uusi tuttavuus. Vähän selailin hänen ratoja netistä ja päädyin siihen, että haasteita voisi olla tulossa.
A rata oli kiva. Oikeastaan mulla oli radan alussa mietintää kummalta puolelta ohjaan, mutta päätin luottaa niistoon ja sillä sainkin Jujun hyvin linjalle. Niistohypyn jälkeen olikin suoralla linjalla puomi, jota on nyt tahkottu, niin tiesin sen vetävän kovaa. Onneksi tein niistolla, lähetyksellä toiselta puolelta olisi ihan varmana ollut puomilla, koska nytkin sain käskyttää niistosta huolimatta että tuli ohjaukseen puomin ohi :D vaikea selittää ilman rata piirrosta. Muutoin radalla ei ihmeellistä. Puomille vino lähestyminen, joista en ulkokisoissa varsinkaan tykkää, Juju kompuroi vähän jo nyt, jos olisi satanut, olisi kompuroinut vielä enemmän. Siksi puomin kontakti osui aika ylös, mutta OSUI kuitenkin :) sitten sai laittaa puomi aikana jo monoa jonoon, että ehti takaakiertoon kahden hypyn päähän. Jujulla onneksi melko hyvä suullinen käsky niin sain sen heitettyä taakse kaukaa. Sitten sekoilin itse, piti tehdä saksalainen ja poikkarilla keinulle, jonne oli myös huono vino lähestyminen pituuden jälkeen, mutta ihmettelin itsekin tuota takaakierron onnistumista sen verran että otinkin takaakierron jälkeen samalle puolelleja yritin leikata keinulle. Linja oli tosi huono ja jouduin kääntämään aika tiukasti keinulle, mutta. sinne se kiipesi. Joku tuomari olisi ehkä voinut tiukkana päivänä antaa siitä kiellon. Sitten loppusuora, Juju irtosi hyvin vaikka jäin jälkeen. Sinkosi kehästä suoraan meidän kamojen luo, vähän säikähdin myös tulkitaanko tuo palkan jättämiseksi valmiiksi? No, nolla sieltä tuli ja luokkavoitto, ainoana meidän luokasta tulos ja LUVA. Sekoilun jälkeenkin etenemä oli 4,77m/s joten ei siellä himmailtu :D
B rata (video) oli periaatteessa sama rata toisin päin. Nyt oli keinulle ja puomille kivemmat linjat. Koska mulla oli jo kisojen mahdollinen LUVA plakkarissa, ajattelin että nyt testataan kisaoloissa vähän meille vaikeita ohjauksia. Vapautin Jujun vauhdista, siitä rima (treeniin). Keinulle takanaleikkaus, meni hyvin, mutta leikkaus oli kökkö, koska olin melkein edessä, kun en malttanut (persjättöä pitää kokeilla...). Sitten keinulta pituudelle päällejuoksu ja sitten se hankalin eli vippaus takaakiertoon (toinen vaihtoehto olisi ollut, jos olisi tehnyt sen persjätön ja vaihtanut puolta ja tehnyt takaakiertona). Vippaus oli kuitenkin ihan perfect! Jes. Sitten hyppy ja (_sikana_ _myöhässä_ oleva valssi) ja kepit. Kepeillä alkoi Juju kiljua :D. Putkeen, sivuirrotus hypylle ja valssi toiselle hypylle. Valssi oli jälleen vähän myöhässä. Puomi oli aivan täydellinen. Osuma oli kahden takajalan osuma alas, kriteerien mukaisesti. JIHUU! Kiljuin koiran mukana radalla kun se oli niin hieno. Irtosi myös edessä olevalle hypylle aivan loistavasti. Takaakierto ja valssilla putken kauempaan päähän. Aalle tuli kovaa ja teki hienon Aan (vähän liiankin kovaa, mutta osuma oli hyvä ja syvä). Sitten sössin suunnitellun viskileikkauksen (tähänkin olisi sopinut se persjättö paremmin) juoksemalla hypyn eteen (kielto). Tuomarin reaktio oli hauska, kuulin takana kun hän spontaanisti vielä sanoi oijoi samaan aikaan kun itse sanoin :D mukavaa kun tuomari elää mukana :) Loppusuoralle irtosi taas itsekseen. Ja koska luokka oli niin pieni, niin taas ainoa tuloksen saanut oli Juju ja siten rv10 riitti voittoon :D
Ei ihan huono tapa lopettaa kisatauko. So happy! Jujulla oli kivaa :)
______________________________
Tottisteltiin sitten vielä eilen illalla. Otin vähän sekalaisia seuruupätkiä ja kokeilin ekaa kertaa liikkeestä maahan juosten. Menihän se sinne. Otettiin luoksareita. Takapalkalla oli liian vaikeaa tulla eteen, olisi halunnut tulla sivulle suoraan. Näitä voisi kyllä harjoitella, koska siitä saisi ehkä vahvistusta perille asti tulosta. Pitää olla vaan tarkkana, koska flänkkää helposti takapalkalla. Vauhtipalkalla oli tosi hyviä, tuli täysillä :) Yksi piiiiiiitkä eteenmeno, hyvin juoksi suoraan, vaikkei nähnyt palkkaa. Jopa keuli vähän seuruussa sitä ennen. OHO, kirjastotäti heittäytyi villiksi ;) Loppuun vähän 650g kapulan pitoja, yritin vahvistaa tiukempaa otetta, ja vähän taisteltiin kapulasta. Tehosi, ja nyt joka kerta kun käsi lähestyi, tiukensi otetta. Täytyy sen kapulan kanssa vähän pelleillä, koska sitten hypyssä ja esteellä sen on pidettävä kuitenkin tiukka ote kapulasta että pystyy sen tuomaan yli.
Sitten vielä hyppyä nurmikentällä. Otin lähettäen sivusta ja heitin palkan eteen jos tuli puhtaasti. Ensin 80, lasten leikkiä sanoi Juju. Sitten 90, helposti. 95 kielsi ekan jostain syystä, ei palkkaa, mutta tokalla tuli ilman kanssa yli. Ja sitten mighty metrinen, ja yli tuli, koskematta ja kertaakaan kiertämättä. Jippii!
Käytiin treenikaverin kanssa juoksemassa vielä treenien jälkeen. Kaverilla oli iso malikka uros, joka todella näytti ISOLTA kun ne Jujun kanssa vierekkäin juoksi. Mutta kyllä tuli neiti virkailijaan puhtia kun toinen kiritti edellä. Eikä haitannut ällöttävät vetovaljaat enää yhtään. Ja huhhu että on itsellä paska kunto. Kolme kilsaa ja sai kyllä painella ihan henkensä edestä :D Mutta jaksoin, vaikka tiukkaa teki ja meinasin viimeisen 600m kohdalla alkaa himmailla. Kummasti sitä tsemppaa kuitenkin kun ei voi antaa periksi, kun toinen painelee edellä kun vettä vaan :D
______________________________
Tässä eräästä lukemastani tekstistä inspiroituneena päätin vähän pohtia asioita, joissa olen mielestäni onnistunut Jujun kanssa. Kun treenaa tavoitteellisesti, ja vielä monessa lajissa, on välillä vaikea hahmottaa omaa kehittymistä. Onneksi tätä varten on ne kaikki mahtavat treenikaverit ja tutut, jotka osaa arvioida ja kommentoida. Tässä kuitenkin vähän omia ajatuksia Jujun vahvuuksista ja omista koulutuksellisista onnistumisista, lajeittain ja arkea unohtamatta:
Arki:
+yleinen arkihallinta. Juju odottaa autosta ulos lupaa, ei kulje avoimesta ulko-ovesta ilman lupaa, ei varastele ruokaa, odottaa omaa ruokaa nätisti ja syö luvan saatuaan, väistää ihmistä, ei hypi kenenkään päälle (paitsi mun, ja sekin luvan kanssa) jne. Tämä yksi tärkeimmistä asioista ihan arjen sujumisen kannalta.
+hihna(ton) käytös. Olen mielestäni onnistunut erinomaisesti luomaan Jujulle oikeanlaisen asenteen ja käytöksen lenkeille hihnassa ja vapaana. Hihnassa ollessaan Juju on ikäänkuin puolittain hommissa, ja se kävelee hihnassa kauniisti vetämättä ja käskystä vierellä. Ei noteeraa koiria tai vieraita ihmisiä, ja tähän voi luottaa 100% kaikissa tilanteissa. Provosoivat koirat saavat provosoida kaikessa rauhassa, ei järkytä pikkumustan maailmaa mitenkään. Varsinaisilla lenkeillä irrallaan ollessa Juju ei lähesty ketään, ei mene kenenkään luokse, vaikka vieras ihminen kutsuisi, ilman lupaa, ja suhtautuu kaikkeen ja kaikkiin avoimen viileästi. Ei pidä vieraita ihmisiä juuri minään, mutta suhtautuu kuitenkin ystävällisesti kaikkeen. Ei jahtaa myöskään mitään eikä ketään kiellettyä, kaikki metsien ja puistojen asukit saa olla rauhassa ja lähteä vaikka nenän alta.
+arkiluoksetulo. Jujulle luoksetulo on itsestäänselvyys ja ehdottomuus.
+ympäristökovuus. Olen mielestäni onnistunut loistavasti luomaan Jujulle uskoa, että sen ei mun seurassa tarvitse huolehtia mistään, ei pelätä mitään, eikä puolustaa itseään. Mamma hoitaa. Juju ei pelkää mitään ääniä, alustoja, ympäristöjä tai yllättäviäkään asioita, ja jos se jotain mietiskelee, niin viimeistään yhdessä katsomaan menemällä kuittaa asiat normaaleiksi. Yleistää myös asioita hyvin tässäkin (jos tämä kottikärry on turvallinen, niin myös tuo on jne)
+asenne muita ihmisiä ja koiria kohtaan. Juju on avoimen välinpitämätön tuntemattomia ja ikävänä pitämiään ihmisiä ja koiria kohtaan. Ei pidä vieraita ihmisiä minkäänlaisena resurssina, eikä sitä kiinnosta mennä kenenkään luo. Kuitenkin jos saa luvan ja ihminen on tuttu, niin käyttäytyy ystävällisesti kaikkia kohtaan. Ei mielistele ketään. Potentiaalisiin tappelijoihin suhtautuu täysin välinpitämättömästi ja jos joutuu nokikkain, yrittää kaikkensa välttääkseen konfliktin.
+rauhoittuminen. Juju rauhoittuu käskystä (ja nykyään ilmankin) missä vaan ja osaa ottaa tauot lepäilyn kannalta.
+ruokailu. Juju odottaa ruokaa, sillä on nälkä ja se arvostaa ruokaa, se syö mitä vaan ja se osaa odottaa kauniisti.
+kynsien leikkuu ja muut toimenpiteet. Ei tarvitse ottaa stressiä, kaikki hoituu ilman ongelmia.
Treenit yleisesti:
+palkkautuu sekä lelulla, että ruoalla (täysin opetettua). Alunperin hyväksyi palkkana vain lelun, mutta halusin että palkkautuu myös ruoalla (nopea palkkaus, eri palkkatasot), joten sen arvoa nostettiin.
+oppimisen oppiminen. Tämä on yksi tärkeimmistä. Että koira osaa oppia. Jujulle jos joskus tulee tenkkapoo, se ihan selvästi miettii asiaa, ja lopulta ratkaisee niitä, sekä muistaa ja haluaa muistaa ratkaisut.
Toko:
+kaukot. Olen mielestäni onnistunut opettamaan Jujulle napakat, varmat ja kauniit kaukot, joista myös JJ pitää.
+paikallaololiikkeet. Jujulla paikallaololiikkeet on niin varmat, että sen voi jättää oikeastaan mihin vaan paikallaoloon, ja varmuudella löytyy samasta paikasta uudelleen.
+ohjatun noudon alkeet. Juju rrrrakastaa ohjattua noutoa, ja liike on sille hyvin varma. Suunnat noin yleisestikin on paimennuksen myötä helpottuneet ihan jokaisessa lajissa, Juju osaa erotella suunnat ja tietää että suunnilla on väliä.
+tunnari!! Melkein unohdin kuinka hyvä tunnari meillä on kun sitä ei edes koskaan treenata.
+kehääntulo. Tähän kun alettiin panostaa, koko treenien mielentila on tullut paremmaksi.
+häiriöt. Juju suhtautuu häiriöihin avoimesti (ei ahdistu) mutta kuitenkin keskittyneesti. Olen mielestäni onnistunut aiheuttamaan Jujulle monentasoisia ja monenlaisia häiriöitä, ja Juju on hyvin selvinnyt kaikesta.
Agility:
+radanluku ja irtoaminen. Jujun lähtökohtainen koulutustapa aksaan ollut tarjoaminen, ja sen kautta on tullut hyvä radanluku ja irtoamiskyky. Yksi tärkeimmistä, itsenäinen radanluku ja irtoaminen....
.....+ja heti tähän perään ohjautuminen ja kääntyminen. Ilman näiden kahden ensimmäinen harmoniaa, olisi mustaa ferraria vaikea ohjata. Oon onnistunut myös rakentamaan hyvät ABS jarrut Jujulle radalle, joten se myös kääntyy tiukasti.
+itsevarmuus. Juju on nykyisin agikentällä aika päällikkö.
+rimavarmuus. Rimat pysyy kyllä, ja jos ei pysy, on koira jumissa tai jotain muuta vialla.
+esteiden lukitus. Jos lukittaa, enkä tee ohjausvirheitä, niin sinne menee, joten myös luotto estelukituksiin on hyvä, pääsen sitä kautta liikkumaan radalla hyvin.
Paimennus:
+motivaatio ja moottori. Tulee tietty selkärangasta ja perimästä myös.
+eläinten käsittely. Juju kohtelee paimennettavia tosi kauniisti ja kohteliaasti, mun ei tarvitse pelätä että se vahingoittaisi lampaita. Juju myös poistaa lampaista luonnostaan painetta, jos ajautuu liian lähelle, ja vasta viime aikoina oon alkanut ymmärtää tämänkin ominaisuuden tärkeyden.
+kuuntelu. Juju on alkanut ihan oikeasti kuunnella tosi hyvin lampailla ja erottelee käskyt.
+oikein tekemisen palo. Juju yrittää aivan täysiä tehdä oikein.
+yhteistyö. Ollaan kokoajan paremmin samalla pellolla ja Juju myös luottaa siihen että pidän oman puoleni.
PK-jälki:
+keppimotivaatio. Ehdottomasti kärjessä tämä. Tietoisesti otettu kepit mukaan vasta kun keppimotivaatio ollut korkea.
+nenän käyttö. Ajaa jälkeä rauhassa syvällä nenällä.
+pk-tottis asenne. Aloitettu asennetreeneistä ihan tietoisesti, ja tuottaa tulosta.
+esineet ja niistä kiinnnostuminen noin yleensä. Olen tietoisesti antanut Jujun kannella kaikenlaista ja tuoda kaikenlaisia esineitä.
+uiminen. Olen saanut Jujulle hyvän uimistyylin ja motivaation uimiseen aika ilmaiseksi. Mutta esim. uimahyppyjä opeteltu ihan erikseen ja nyt hyppää jo korkealta laituriltakin hyvin.
Kyllähän näistä saisi aika listan. Maailman paras Juju, ja loput on vaan kehityskohteita.
Päivät menee semmoista kyytiä että hyvä kun ehtii hengittää välissä.
Lauantaina käytiin paimentamassa Jumesniemellä. Jujun kanssa ensin lampaat pois mökistä ja pikkuaitaukseen, sitten siellä jaettiin portin avulla porukka puoliksi, toinen puoli pellolle (menivät takaisin mökkiin). Sitten eka kierros pellolla. Uudestaan hakemaan porukka mökistä, mistä ne aina lähtivätkin täysillä. Juju säilytti maltin ja totteli suunnat niin saatiin porukka aika nopeasti haltuun ja ajotreeniin. Tarkoituksena oli nyt ottaa niitä vähän pidempiä flänkkejä, kun ihan selvästi Somerolla oli nähtävissä se, että ei olla oltu pellolla, että nysväystreeni on tehnyt tehtävänsä. Juju osasi lähityöskentelyssä flänkätä vain lyhyitä pikkuflänkkejä. Nyt kuitenkin ajettiin ensin poispäin laitumen päähän, ja sain taas seistä jarrulla että sain ajoon sellaisen rytmin kun halusin. Välillä käskin ajaa nopeammin, että saatiin taas hidastaa slow ajoon. Kun hoputin ajossa, huomasin että se alkoi vielä hyvin helposti pellolla keittää yli, joten tätä aika harkitusti. Tein lyhyitä hakuja. Kaaret aukesi kivasti. Totteli nostossa, sai tuoda vain muutaman kerran suoraan, muuten ohjasin nostossa. Kiltisti otti suunnat, mutta edelleen vasuriin aina lähti tulemaan vähän sisään, eikä avannut kunnolla. Oikeaan huomattavasti parempi. Ajoon lähti myös hyvin, sai välillä ajaa porukan pois jaloista pyörimästä. Nyt oli taas erilainen porukka lampaita kun viimeksi. Nämä oli sellaisia poksuvia. Ensin eivät väistäneet koiraa, ja saattoivat katsoa ja antaa painetta, mutta kun koira itsevarmasti tuli, niin sitten yhtäkkiä lähtivät ohjuksena. Nostossa piti siis olla tarkkana ja lähestymisessä. Juju oli kyllä aika hieno, sillähän on ollut vaikeuksia, jos lampaat on antaneet painetta (malttaa lähinnä) mutta nyt oli aika päättäväinen. Ei vieläkään ihan kokonaan kestä mun jarruja, vaan helposti lähtee sitten vähän flänkkäämään, mutta saatiin hyviäkin.
Toisella kierroksella pikkuaitauksessa eläinten lähetymistä, ja kohtaamista kulmassa. Tämä treeni on ollut aikaisemmin vaikeaa, kun on laitettu eläimet kulmaan ja sitten koira saanut kohtisuoraan lähestyä, ja pitää nurkassa. Nyt kuitenkin sujui aika hyvin, Juju ei poistanut painetta nurkassakaan, ja vasta kun annoin luvan lähteä flänkille, irrotti nurkasta. Toki huomaa, ettei tätä ole tehty, kun helposti sitten jäi jumimaan, mutta tosi hyvä oli henkisestä paineesta huolimatta. Lisäksi jaloista pois ajamista (hyviä) ja lähetymistä. Lähestymisetkin alkaa olla aika ok, tulee hyvällä temmolla ja varmuudella. Vähän saa olla edelleen tarkkana että jatkaa ajoa poispäin suoraan, mutta hyvä siitä tulee.
________________________
Maanantaina sitten vapaapäivän jälkeen kunnon lenkin jälkeen ajeltiin paimentamaan Somerolle. Koska tulevat kisat, tehtiin hakuja ja ratatreeniä.
Ensimmäisen kierroksen haut oli aika super kaikki. Molempiin suuntiin kolmisen toistoa, matkaa pidennettiin vähitellen 50m--->100m eli ykkösluokan haun mittaan. Lähetin joka kerta paineetta, kuten kisoissa. Hienosti laajensi kaarta lopussa, en joutunut itseasiassa yhtään ainoaa kertaa laittaa maahan ja antaa lisäkäskyjä. Juju ei lennossa vielä osaa ottaa lisäkäskyjä kaarella, joten jos se kisoissa liian ahtaasti lähtee mun on laitettava se maahan ja uudestaan annettava flänkkikäsky. Mutta nostot kaikki on myös hyviä, totteli pillillä stopit kaaren päässä ja nosti rauhallisesti. Ärsyttävä standi taas venyi ja vanui tuonnissa mutta noin muutoin oikein buenoa toimintaa. Marikakin kehui on paljon kehittynyt yhdessä kaudessa pikkumusta. Se on tietty kun alkaa tehdä oikeita asioita...
Toisella kierroksella kävin pystyssämässä ajoportit ja ajettiin rataa. Hakumatka sen 100m, ja lähetys kisamaisesti, tosin taisin ekalla lähetyksellä sen verran sekoilla että lähetin väärään suuntaan kuin millä puolella tolpalla oli, joten leikkasi linjan ja siitä olisi kisoissa lähtenyt 19p hausta. Uuuuups. Haut oli oikeastaan koko ratatreenin aika keskitasoa. Ei siis sekoillut lopussa ja laajensi kyllä itse kaaren päätä, mutta meni sen verran ahtaasti että alkoi vaikuttaa lampaisiin jossain klo 2 ja toiseen suuntaan 10 kohdilla. Toki veto myös mun selän taakse. Siksi nosto oli herkästi vähän vino ja vauhdikas, mutta rauhoitti kyllä tuonnissa, ja kaikki tuonnit oli hyviä (tehtiin siis ensin kokonainen rata-ajo ja sitten osia). Tolpan kierrot oli vedosta huolimatta kaikki tosi hyviä. Eka poispäinajo oli yhtä serpentiiniä, ei nyt kuitenkaan leikannut linjaa, mutta ajoi vinoon, eikä nyt vielä oikein osaa ajaa kunnolla lauman sivussa, kun veto no siellä, vaan helposti törkkää liikaa. Joten offline koko ajo ekalla kerralla. Otin ajoja muutaman kerran uudestaan, ja parani joka kerta, eli linjalla ajo treeniin edottomasti! Ärsyttävä stand stoppi myös pilasi monet flänkit, kun se vanui ja liukui. Myös itse pitäisi muistaa katsoa linjaa tolpalta porteille samalla kun ajaa. Myös porteista ajo selvästi jännitti ekalla kerralla, koska ei meinannut uskaltaa työntää musta poispäin porteista läpi, vaan meni vähän säätämiseksi portilla. Läpi kuitenkin. Kuljetus oli perus ok, vähän liian lähellä ajoi, sain huomauttaa tästä ja pysäyttää. Mutta linjalla kuitenkin (toki Woolandian treenilampaat myös tosi helppoja tässä kohtaa) ja toka portin käännös tiukka ja hyvä. Totteli suunnat. Jätettiin lauma tolpalle, ja jätin koiran lampaiden ja häkin väliin. Menin avaamaan portin ja lähetin oikealle hakemaan. Sanoin ennen flänkkikäskyä Juju, jolloin kääntyi mua kohti, tällä tarkoitus oli saada se lähtemään kunnolla hakemaan lauma häkitykseen, ettei lähde liian tiukasti. Nämä lampaat käveli automaattina häkkiin. Sitten portti kiinni, ja sen jälkeen (huom!) koira häkkiinn. Jännitti häkkiä nyt enemmän. Kuitenkin aika kivalla asenteella meni lauman taakse, vähän taisi liian vauhdilla mennä kun lampaat vähän säikähti. Maahan sinne. Sitten odotin hetken, että näin että elukat rauhoittui ja sitten vasta häkki auki. Lähtivät kuitenkin aika vauhdilla mutta ei tullut hätä, häkki kiinni ja koira perään. Kauniisti flänkkäsi porukan kiinni.
Lopuksi tehtiin tosiaan vielä lisää hakuja, ja porteista ajoa. Ja laitoin vielä lampaat häkkiin uudestaan toista treenaajaa varten. Toinen häkki olikin kiva kun koira sai vähän työstää, kun vahingossa työnsin lampaat häkin suulta ohi aluksi. 👏 hyvin tässäkin malttoi eikä hermostunut. Hyvä hyvä! Olin tosi tyytyväinen treeneihin, ja tuli ihan sellainen olo, että vaikka tuskin kauheasti pisteillä juhlitaan kisoissa (koska ppajo on niin kesken ja radalla haut nyt oli mitä oli, kisajännitys ahdistaa niitä kuitenkin lisää) niin eiköhän me rata saada ajettua, ja se olisi jo yhden tavoitteen täyttämistä se!
_________________________
Alunperin vähän mietin etten menisi tällä viikolla ollenkaan aksaamaan, vaan valmistauduttaisi kisaan toisella tavalla (puun kiertoja, ohjauskuvioita ja takaakiertoja muualla kun hallilla) mutta en malttanut. Tarkoitus oli tehdä lyhyet kisavalmistautumistreenit, katsoa suulliset käskyt, kerrata A ja keinun suoritus, rengas ja juoksupuomi. No kaikki tuli kyllä tehtyä, mutta treenit venähti, koska omaan tapaani kangistuneena en malttanut tehdä iisiä ja helppoa vaan tietysti vaikeimman kautta. Ja tätä kutsutaan siis juoksupuomin käännöksiksi (ja vielä sinne putkeen eri päihin) ja ratatreeniksi, jossa oli putken pään ohituksia (vielä Jujulle vaikeita) jne. Huhheijjaa.. Vielä lisäksi tietysti eri kentällä ja puomilla kuin yleensä jottei vaan menisi LIIAN HELPOKSI. Hmm...
Juoksarin osalta treenit oli vaihtelevat ja huomaan, että tuo puomin suuntaisesti oleva U putki ja sen eri päät tuottaa harmaita hiuksia juoksarin jälkeen. Juju kyllä kääntyy putken lähempään päähän, mutta ei malta millään (eikä jotenkin taas tajua miksi teetän sillä jotain niin helppoa) mennä kauempaan (helpompaan) päähän. Osumat oli kyllä oikein hyviä, mutta se väärän putken pään prosentti oli melkein yhtä hyvä. Ja sitten kun tarpeeksi monta kertaa mokasi, niin jos en palkannut, elkoi arpoa, ja sitten ei osunut tai osui mutta hitaassa vauhdissa. Saatiin kyllä hyviäkin enkä luovuttanut, mutta olisi voinut kyllä ihan lopettaa jo paljon aiemmin niihin hyviin, eikä jäädä hinkkaamaan.
Juoksarien jälkeen menin toiselle kentälle tekemään rataa (jolla ei ollut puomia). Rata oli kiva, ja joku oli taas tehnyt sellaisen radan jolla pienelläkin kentällä sopi olla isot estevälit! Jes! Ja kaikki meni suhteellisen hyvin: yhden kerran mokasi keppien loivan avokulman johon ohjasin poikkarilla, mutta korjasi ja sen jälkeen löysi sinne varmasti, Ata ei ensin löytänyt??, vaan meni putkeen tai tuli ohi?? mutta sitten kun löysi, koski ihan joka ainoa kerta, vaikka Aalta vähän loivasti käännyttiin. Renkaan löysi joka kerta, eikä räjäyttänyt sitä. Keinulla oli hyvä treeni sinällään, koska ekalla vapautti itse itsensä liian aikaisin, ja tuli ruma keinu, niin pääsin tekemään sitten muistutustreenin namialustan kanssa, että miten sen kuuluikaan tehdä se keinu. Mutta sitten se putken pään ohitus. Oikeasti ajattelin, että tämä on aika helppo putken pään ohitus koska keinulta piti kääntyä tosi jyrkästi oikealle, jotta edes löysi sinne ohitettavaan päähän. Mutta sinne se meni, ja aivan joka kerta, vaikka jäin seisomaan osoittamaan toista päätä, niin ei. Ja sitten kun on vähän hitaalla käyvä ohjaaja, niin en muistanut taas auttaa, ja ottaa käsitargettia tähän heti. Oltaisi säästytty vähemmältä väännöltä kun olisin muistanut. Koska kun pyysin keinulta ekan kerran käsitargettiin, niin lamppu syttyi ja tajusi idean heti; AIJJAAA, OISIT HETI SANONUT! 💜 Tehtiin sitten lopuksi myös nollarata, niin jäi hyvä mieli 😏
Huomaan itsestäni näissä kisavalmistavissa, että olen jotenkin huomattavan jännittynyt, ja se hämmentää Jujua, koska tilanne on ihan sama kuin noin 200 aamuna vuodessa muutenkin. Mutta sitten ohjaaja on jäykkä kun rautakanki eikä leiki täysillä eikä osaa kehua kunnolla... siksi mun ei kannattaisi tehdä kisavalmistavia treenejä lainkaan hallilla, vaan mieluummin jossain keskellä metsää.
Nyt sitten loppuviikko menee paimentaessa (to) ja jälkihommissa (luultavasti pe ja la?). Perjantaina olisi myös tottisvuoro, joten sinne mennään tekemää pari hyppyä, mutta ei muuta.
