Torstaina palauteltiin ratatreeniä lenkkeilyn merkeissä. Tein illalla vähän kotona tempputreeniä, jännästi sisätreeninä temput alkanut taas ilmojen myötä kiinnostaa. :)
______________________________
Pe aamuna startattiin aamusta jälleen hallille ja kontakti treeniin. Aineena madallettu A ja puomi.
A: Sain TopTeamistä neuvon tehdä madalletulle juoksutusta myös ilman apuvälineitä, ihan vaan rentoa laukkaa hakien, välittämättä koskemisista tai mistään muustakaan. Aluksi ajattelin että tuhoan sillä hyvän kriteerin, mutta päätin kuitenkin kokeilla kun tajusin, että jos se koira juoksee hyvällä, puhtaalla laukalla Aalle neljä askelta, se ei voi sitä hypätä. Ja madalletulla Aalla pystyy ruveta hakemaan tätä askellusta turvallisesti. Jos sitten rennon laukan myötä ilmenee jotain askellusongelmia, niitä voidaan korjata pumpperilla. Joten tätä sitten tehtiin. Juju loikkasi ekalla, kun niin kovin tähtäsi boksiin, mutta sitten lähti sujumaan. Juju laukkaa tuolla matalalla aalla aika korkeana, pää ylhäällä, mutta uskoisin sen asennon madaltuvan kun siirrytään korkeammalle Aalle. Ainakin tähän asti asento on ollut erilainen kun A on ollut kisakorkea. Olin siis tosi tyytyväinen tähän harjoitukseen. Juju laukkasi välillä jo tosi hyvällä tahdilla rennosti, vaikka en edes ajatellut sen kykenevän siihen ekalla treenillä. Videon alussa näkyy kuinka se hakee ekoilla toistoilla sitä kehikkoa. Sitten rentoutuu. Tein niin että Aan molemmissa päissä oli pelkät siivekkeet jotka kierrettiin erilaisilla ohjauksilla. Puolenvaihtoja en tehnyt muistaakseni kuin yhdellä toistolla. Näitä siis lisää.
Puomi: Eli siis meidän murheenkryyni. Otin ensin täyskorkealla puomilla ihan pelkkää alastuloa. Mä en tajua miten tuon einstainin on niin vaikea ymmärtää tuo puomin kriteeri. Pysähdy päässä etujalat maassa. Kuitenkin 2on2offia on treenattu ihan pennusta asti ja ymmärtää sen ihan missä paikassa tahansa, millä tahansa alustalla, millä korkeudella tahansa. Mutta puomilla ei meinaa millään mennä selkärankaan. Mä oon varmaan siis niin huono pitämään tarkasta kriteeristä kiinni, ettei mun herkkä koira ymmärrä sitä yhtään vaan menee toisto toistolta epävarmemmaksi. Nytkin teki muutamat ihan hyvin, mutta sitten tuli läpi, pysähtyi 4on, hiipi ja teki kaikki muut huonoudet. Lopetin sitten sen harjoituksen kokonaan. Otin puomin alastulolankun irti ja nostin toisen pään muurin palikan päälle, kuitenkin siten että puomin luiska oli tosi matala. Aluksi tuli läpi tästä kun hetsasin, juoksi vaan läpi eikä kuunnellut. Sitten yhden kerran kun meni läpi, jäin vaan seisomaan ja odotin jotain korjaavaa liikettä. Palauttikin itsensä sitten 2on2offille hetken päästä. Pääsin palkkaamaan tästä superjackpotilla kun oikea asento löytyi. Sitten Juju tekikin yhden aivan täydellisen suorituksen, kun hetsasin "missä koske", siitä vapautus niin meni laukalla päähän, teki täydellisen tiukan stopin ja heti vapautus. HIENO! Olisi pitänyt jättää siihen...vaan ei, tein uudestaan. Nyt ei tullut ihan niin hyvin, mutta tuli kovaa ja suoraan stopille. Oiskohan se tiukaan puomin alastulo vielä kuitenkin liian vaikea tajuta. Kun teki tuolla noi kivasti? hmm...treenit jatkukoon.
perjantai 18. marraskuuta 2016
torstai 17. marraskuuta 2016
Please don't make any sudden moves
Keskiviikkona allekirjoittaneella oli vapaapäivä, joten se kulutettiin aamupäivän osalta aksahallilla. Vuorossa ratatreenit. Neloskentällä oli tosi kivanoloinen rata ja se oli myös sopivaksi vapaa varatuista vuoroista. Alkulämppänä lenkin lisäksi vähän hyppyjä ja Aan juoksaria. A oli kisakorkeudessa, mutta tein kaikki toistot kehikon läpi. En halunnut estetreeniä tehdä ainakaan Aalle ollenkaan tällä kertaa.
No itsessään tuo ratatreenin osio meni hyvin. Juju meinasi ekalla kerralla karata putken väärän päähän, ja toisia keppejä ennen oli putkijarru ja sen jälkeinen ohjaus myöhässä, mutta muuten rata oli aika ok. Vieläkään sylkkärissä ei aluksi tullut käteen, vaan kääntyi liian loivasti ja sen seurauksena meni vähän sinne ja tonne. Sitten päätinkin ottaa ihan tuota käteen tulemista erikseen ratavetojen välissä. Palkkasin suoraan kädestä. Kyllä se otti 7 kertaa, ennen kuin se uskoi että saa palkan multa eikä tarvi edes hypätä estettä vaan ihan vaan tulee siihen ohjauskäden luo. :D
Ekalla ratakerralla keinu oli pro. Mutta sitten se taas hajosi. Hitto että on kyllä ärsyttävä kontakti ongelma mulla. Olisi pitänyt ottaa se keinu vaan yhden kerran. Sitten otettiin jälleen niitä keinun päähän tulemis asioita. Lisäksi myös puomi taas kerran oli huono. Siis hidas. Otin sitten ihan puomin alastuloja etupalkalla ja hetsattuna. Viimeisen tuli kovaa, sitten ei enää otettu niitä. Aalla sentään teki joka kerta oikein, vaikka oli vaikea kääntyminen. Kehikon kanssa ei mokaa. Ja kepit oli hyvät joka kerta, niissäkään ei mokaile juurikaan tällä hetkellä.
Juju tekee ihan selkeästi juoksuja, on siis tehnyt niitä jo hetken. Saisi kyllä jo alottaakin, noi hormonit saa sen ihan helkkarin vaikeaksi. Se on niin jotenkin sellainen herkkis että naama on väärinpäin ja korvat luimussa joka pienestäkin asiasta. Mm. ollaan tässä neuvoteltu koko alkutalvi siitä, saako sitä lunta mättää menemään ahmimalla maasta. Mua ei tämä asia ottaisi yhtään jos se lumen syöminen olisi sellaista satunnaista näpsimistä, mutta kun tuo menee maahan makaamaan ja siis SYÖ sitä lunta ympäriltään. Samoin jos haastaa mua leikkimään niin puree lunta ja vetää sitä ihan litratolkulla lenkin aikana. Se välillä jopa nieleskelee vaikean tuntuisesti kun sitä vedetään sitä lunta monta desiä kerralla. Ja tämä tietty johtaa sitten siihen, että se myös pissaa kauheasti ja ihan kesken päivänkin pitää monta kertaa päästä ulos. Argh. Ollaan väännetty asiasta monen monituista kertaa, mutta se ei tuntunut menevän perille. Varsinkin tuon kiellon ajoitus on ollut tosi vaikea löytää, kun tilanteet joissa tuo tapahtuu on aika nopeita. Ja on tuntunut että tuosta lumen mättämisestä on tullut ihan sellainen fiksaatio jujun päähän, se ei vaan tietyissä tilanteissä kykene olemaan syömättä sitä. Eilen iltalenkillä Juju taas meni sinne makaamaan ja mutusti lunta, niin pamautin jalalla maata ja kielsin kovaa, niin että näin että hätkähti. Siihen loppui lumen syöminen, mutta niin loppui kaikki muukin kiva. Sitten se käveli loppulenkin naama väärinpäin ja ihan masentuneena kun kaikki kiva kielletään. Se ei normaalisti ikinä reagoi noin voimakkaasti, vaikka on saatu joistain asioista vääntää kovaakin, mutta nyt noi hormoonit saa sen jotenkin ihan vaikeaksi heti. En jaksa yhtään sitä lumen syömistä, mutten kyllä halua katsella maansa myynyttä koiraakaan.
Yritin samalla lenkillä ottaa lenkin yhteydessä vaan muutamat seurauksen täyskäännökset. No se oli paita päällä vaikeaa, mutten kiinnittänyt virheeseen huomiota, vaan otettiin uudestaan ja heti bileet kun oli edes yritys sinnepäin. Tässäkin toi että ei saanut joka toistosta palkkaa oli niin masentavaa, oli ihan sen näköinen että "mä en osaa mitään". Vaikka mä kuinka innostin ja kehuin niin sain vaan laimeeta vastakaikua.
Alkaisi ne juoksut nyt.
No itsessään tuo ratatreenin osio meni hyvin. Juju meinasi ekalla kerralla karata putken väärän päähän, ja toisia keppejä ennen oli putkijarru ja sen jälkeinen ohjaus myöhässä, mutta muuten rata oli aika ok. Vieläkään sylkkärissä ei aluksi tullut käteen, vaan kääntyi liian loivasti ja sen seurauksena meni vähän sinne ja tonne. Sitten päätinkin ottaa ihan tuota käteen tulemista erikseen ratavetojen välissä. Palkkasin suoraan kädestä. Kyllä se otti 7 kertaa, ennen kuin se uskoi että saa palkan multa eikä tarvi edes hypätä estettä vaan ihan vaan tulee siihen ohjauskäden luo. :D
Ekalla ratakerralla keinu oli pro. Mutta sitten se taas hajosi. Hitto että on kyllä ärsyttävä kontakti ongelma mulla. Olisi pitänyt ottaa se keinu vaan yhden kerran. Sitten otettiin jälleen niitä keinun päähän tulemis asioita. Lisäksi myös puomi taas kerran oli huono. Siis hidas. Otin sitten ihan puomin alastuloja etupalkalla ja hetsattuna. Viimeisen tuli kovaa, sitten ei enää otettu niitä. Aalla sentään teki joka kerta oikein, vaikka oli vaikea kääntyminen. Kehikon kanssa ei mokaa. Ja kepit oli hyvät joka kerta, niissäkään ei mokaile juurikaan tällä hetkellä.
Juju tekee ihan selkeästi juoksuja, on siis tehnyt niitä jo hetken. Saisi kyllä jo alottaakin, noi hormonit saa sen ihan helkkarin vaikeaksi. Se on niin jotenkin sellainen herkkis että naama on väärinpäin ja korvat luimussa joka pienestäkin asiasta. Mm. ollaan tässä neuvoteltu koko alkutalvi siitä, saako sitä lunta mättää menemään ahmimalla maasta. Mua ei tämä asia ottaisi yhtään jos se lumen syöminen olisi sellaista satunnaista näpsimistä, mutta kun tuo menee maahan makaamaan ja siis SYÖ sitä lunta ympäriltään. Samoin jos haastaa mua leikkimään niin puree lunta ja vetää sitä ihan litratolkulla lenkin aikana. Se välillä jopa nieleskelee vaikean tuntuisesti kun sitä vedetään sitä lunta monta desiä kerralla. Ja tämä tietty johtaa sitten siihen, että se myös pissaa kauheasti ja ihan kesken päivänkin pitää monta kertaa päästä ulos. Argh. Ollaan väännetty asiasta monen monituista kertaa, mutta se ei tuntunut menevän perille. Varsinkin tuon kiellon ajoitus on ollut tosi vaikea löytää, kun tilanteet joissa tuo tapahtuu on aika nopeita. Ja on tuntunut että tuosta lumen mättämisestä on tullut ihan sellainen fiksaatio jujun päähän, se ei vaan tietyissä tilanteissä kykene olemaan syömättä sitä. Eilen iltalenkillä Juju taas meni sinne makaamaan ja mutusti lunta, niin pamautin jalalla maata ja kielsin kovaa, niin että näin että hätkähti. Siihen loppui lumen syöminen, mutta niin loppui kaikki muukin kiva. Sitten se käveli loppulenkin naama väärinpäin ja ihan masentuneena kun kaikki kiva kielletään. Se ei normaalisti ikinä reagoi noin voimakkaasti, vaikka on saatu joistain asioista vääntää kovaakin, mutta nyt noi hormoonit saa sen jotenkin ihan vaikeaksi heti. En jaksa yhtään sitä lumen syömistä, mutten kyllä halua katsella maansa myynyttä koiraakaan.
 |
| Eniten vituttaa kaikki |
Alkaisi ne juoksut nyt.
tiistai 15. marraskuuta 2016
Viikko alkaa treeneillä
...kuinkas muutenkaan. Viikonloppu sen sijaan vierähti vieraita kestitellen, ja lenkkien merkeissä.
____________________________
Maanantaina oli pakko hipsiä hallille aamulla, alkoi olla vähän levotonta meininkiä kotona ihan sekä koiran että ohjaajan toimesta, jotain oli pakko päästä tekemään. Meillä on jäänyt vähän sellaiset lenkkien yhteydessä tehtävät toko ym temppuilutreenit vähälle, kun Jujua on saanut takittaa aivan joka ikiselle lenkille nyt kun se palelee kokoajan. Ja siis takin kanssa ei pysty treenata, ei mitään.
Aamulla siis hallille, ja aiheena agility ja kontaktit yllättäen :D Madalletulle Aalle taas, ja vähän käännöksiä ja vierivää etupalkkaa mukaan. Juju osui taas 100%, sekä kehikolla, putkella, että ilman. Yhdellä Aalla, videolla toka vika toisto, oli aika lentävä, mutta muuten keskittyi hyvin ja malttoi tehdä kunnolla. Nuo madalletun Aan treenit tekee tosi hyvää Jujulle. Saadaan Aalle suoritusvarmuutta. Lopuksi vielä keinua taas ajatuksena vaan se päähän asti tuleminen. Siihen tarvitaan edelleen treeniä, mutta tuo keinun päähän hypyttäminen luultavimmin auttaa siihen. Jujuhan on tehnyt ihan ok keinuja, mutta se helposti hyppää pois jo pamauksesta, vaikkei ole tullut itse päähän asti. Kriteeriä selvemmäksi vaan :)
Iltalenkillä oli pakkasta -3astetta ja ajattelin pitkästä aikaa jättää Jujun takittamatta, kun ajatus kuitenkin on, että saisi vielä pärjätä edes lenkillä ilman takkia näillä ilmoilla. No ei pärjää. Nosteli tassuja ja kulki katkarapuna häntä koipien välissä, ja vaikka riekkui ja riehui metsässä, ei lämmennyt kunnolla. Ihan hetkeksikin jos pysähdyttiin, heti alkoi vapiseminen. Takitus jatkukoon. Juju myös kulkeen vähän tassuja nostellen ihan perus ravissakin kun sillä on kylmä. Tavallaan kipittää ja pompottaa jalkoja enemmän. Ja sitä ei haluta.
_____________________________
Tiistaina laitoin ennen treenejä lämppälenkille ihan peruspompan päälle, en kelpuuttanut edes sadetakkia (liian ohut). Kulki Pompan kanssa tosi rennosti. Eli sillä on vaan nyt kylmä näillä keleillä, vaikka mennäänkin metsässä vapaana ja muuallakin, ei vaan turkki pidä lämpöä nyt yhtään. Ehkä sitten kun se saa talvikarvan takaisin (juoksujen jälkeen).
Tiistaitokot siis aamusta. PA, seurauksen peruutusta, ohjatun alkeita ja metallilusikan nostoja aiheena.
PA: teki tosi kivasti, jätti ehkä kerran hiukan vajaaksi. Reagoi edelleen vähän mun hartioiden liikkeeseen kun kääntyilen niin veivaa paikkaa, mutta paransi kuitenkin.
Seurauksen peruutus: Mehän ollaan tätä tehty nyt vain ulkona takki päällä, koska ongelmana on ollut se että Juju istuu jatkuvasti peruutuksen aikana. Ja koska takki päällä ei voi istua, niin ongelma on lähtenyt korjaantumaan itsestään. Juju myös poikittaa helposti ulospäin, joten tänään siis ekaa kertaa peruutusta seinän ja mun välissä. Aluksi teki sitä istumista ja kääntyi mun taakse, mutta paransi kokoajan. Asenne oli taas <3, mikä on tärkeää kun puhutaan seurauksen osa alueesta.
Ohjatun alkeet: Otin ekan siten kun viimeksi, että vein kapulan niin että Juju katsoi, ja kävelin sen eteen nouto etäisyydelle, ja siitä pyysin hakemaan kapulan. Vain yksi kapula taas. Sitten tein seuraavat siten että jätin Jujun istumaan ja lähdin viemään kapulan, kävelin ensin toiselle laidalle, sitten toiselle, ja molemmilla laidoilla näytin kapulaa maassa, mutta jätin silti vain yhden kapulan. Joko ekalle suunnalle tai tokalle, tein molempia. Sitten kävin namin kanssa pyöräyttämässä Jujun kapuloiden (toinen kuviteltu) ja jätin istumaan siihen (tiedossa on että ohjatussa jätetään seisomaan, mutta koska seisomisen jääväkin on vielä vaikea, niin en tässä kohtaa kiinnittänyt siihen asiaan huomiota). Sitten itse takaisin lähtöpaikalle, ja sieltä käsimerkillä ja noutokäskyllä lähetys noutamaan. Mulla ei vielä ole suunnille omia käskyjä, kun en ole osannut päättää mitä käyttäisin. :) Ei mokannut yhtään, en tehnyt kyllä mitään källejäkään, vaan aika helppona pidin nämä vielä.
Metallilusikan nostot: Hyvin, nostaa kyselemättä nyt ihan ok.
Maanantaina oli pakko hipsiä hallille aamulla, alkoi olla vähän levotonta meininkiä kotona ihan sekä koiran että ohjaajan toimesta, jotain oli pakko päästä tekemään. Meillä on jäänyt vähän sellaiset lenkkien yhteydessä tehtävät toko ym temppuilutreenit vähälle, kun Jujua on saanut takittaa aivan joka ikiselle lenkille nyt kun se palelee kokoajan. Ja siis takin kanssa ei pysty treenata, ei mitään.
Aamulla siis hallille, ja aiheena agility ja kontaktit yllättäen :D Madalletulle Aalle taas, ja vähän käännöksiä ja vierivää etupalkkaa mukaan. Juju osui taas 100%, sekä kehikolla, putkella, että ilman. Yhdellä Aalla, videolla toka vika toisto, oli aika lentävä, mutta muuten keskittyi hyvin ja malttoi tehdä kunnolla. Nuo madalletun Aan treenit tekee tosi hyvää Jujulle. Saadaan Aalle suoritusvarmuutta. Lopuksi vielä keinua taas ajatuksena vaan se päähän asti tuleminen. Siihen tarvitaan edelleen treeniä, mutta tuo keinun päähän hypyttäminen luultavimmin auttaa siihen. Jujuhan on tehnyt ihan ok keinuja, mutta se helposti hyppää pois jo pamauksesta, vaikkei ole tullut itse päähän asti. Kriteeriä selvemmäksi vaan :)
Iltalenkillä oli pakkasta -3astetta ja ajattelin pitkästä aikaa jättää Jujun takittamatta, kun ajatus kuitenkin on, että saisi vielä pärjätä edes lenkillä ilman takkia näillä ilmoilla. No ei pärjää. Nosteli tassuja ja kulki katkarapuna häntä koipien välissä, ja vaikka riekkui ja riehui metsässä, ei lämmennyt kunnolla. Ihan hetkeksikin jos pysähdyttiin, heti alkoi vapiseminen. Takitus jatkukoon. Juju myös kulkeen vähän tassuja nostellen ihan perus ravissakin kun sillä on kylmä. Tavallaan kipittää ja pompottaa jalkoja enemmän. Ja sitä ei haluta.
_____________________________
Tiistaina laitoin ennen treenejä lämppälenkille ihan peruspompan päälle, en kelpuuttanut edes sadetakkia (liian ohut). Kulki Pompan kanssa tosi rennosti. Eli sillä on vaan nyt kylmä näillä keleillä, vaikka mennäänkin metsässä vapaana ja muuallakin, ei vaan turkki pidä lämpöä nyt yhtään. Ehkä sitten kun se saa talvikarvan takaisin (juoksujen jälkeen).
Tiistaitokot siis aamusta. PA, seurauksen peruutusta, ohjatun alkeita ja metallilusikan nostoja aiheena.
PA: teki tosi kivasti, jätti ehkä kerran hiukan vajaaksi. Reagoi edelleen vähän mun hartioiden liikkeeseen kun kääntyilen niin veivaa paikkaa, mutta paransi kuitenkin.
Seurauksen peruutus: Mehän ollaan tätä tehty nyt vain ulkona takki päällä, koska ongelmana on ollut se että Juju istuu jatkuvasti peruutuksen aikana. Ja koska takki päällä ei voi istua, niin ongelma on lähtenyt korjaantumaan itsestään. Juju myös poikittaa helposti ulospäin, joten tänään siis ekaa kertaa peruutusta seinän ja mun välissä. Aluksi teki sitä istumista ja kääntyi mun taakse, mutta paransi kokoajan. Asenne oli taas <3, mikä on tärkeää kun puhutaan seurauksen osa alueesta.
Ohjatun alkeet: Otin ekan siten kun viimeksi, että vein kapulan niin että Juju katsoi, ja kävelin sen eteen nouto etäisyydelle, ja siitä pyysin hakemaan kapulan. Vain yksi kapula taas. Sitten tein seuraavat siten että jätin Jujun istumaan ja lähdin viemään kapulan, kävelin ensin toiselle laidalle, sitten toiselle, ja molemmilla laidoilla näytin kapulaa maassa, mutta jätin silti vain yhden kapulan. Joko ekalle suunnalle tai tokalle, tein molempia. Sitten kävin namin kanssa pyöräyttämässä Jujun kapuloiden (toinen kuviteltu) ja jätin istumaan siihen (tiedossa on että ohjatussa jätetään seisomaan, mutta koska seisomisen jääväkin on vielä vaikea, niin en tässä kohtaa kiinnittänyt siihen asiaan huomiota). Sitten itse takaisin lähtöpaikalle, ja sieltä käsimerkillä ja noutokäskyllä lähetys noutamaan. Mulla ei vielä ole suunnille omia käskyjä, kun en ole osannut päättää mitä käyttäisin. :) Ei mokannut yhtään, en tehnyt kyllä mitään källejäkään, vaan aika helppona pidin nämä vielä.
Metallilusikan nostot: Hyvin, nostaa kyselemättä nyt ihan ok.
perjantai 11. marraskuuta 2016
Sinne ja tänne
Torstaina aamulla mentiin hallille ja ajatuksena oli saada sitä laukkatreeniä Aalle. Menin kentälle, jossa madallettava A ja olin niin happy kun kentällä oli muuten tyhjää, ihan hirveä tuuri! Tein sitten An yli juoksutusta siten että toisella lappeella oli aluksi kehikko, jonka treenin edetessä otin pois ja toisella lappeella oli se meidän putki, ja se saikin olla koko treenin ajan. En ole vielä koskaan esitellyt matalaa Aata Jujulle, joten se aluksi vähän ihmetytti sitä, mutta parin läpijuoksun jälkeen ei enää jännittänyt, ja saatiin aivan huippuja osumia. Itseasiassa videolla on ihan kaikki toistot, ja osumaprosentti oli 100%. Osa oli tosi huonompia osumia, mutta kuitenkin, yhtään loikkaa ei nähty. Olin tosi tyytyväinen myös Jujun laukkaan, se oli jo paikoin tosi kivan näköistä ja rentoa. Täytyy tuota madalletun Aan treeniä ottaa ohjelmistoon ihan säännöllisesti nyt. Ja opettaa sitten ne Aan käännökset myös sen kautta.
Aan jälkeen meinasin ensin että se oli siinä, mutta otin kuitenkin vielä keinulle sitä päähän meno treeniä. Aluksi siten että jätin Jujun odottelemaa, ja kutsuin keinulle pitäen itse kontaktipäätä ylhäällä. Kun Juju tuli päähän asti, sai namin lankulta, ja sitten laskin keinun alas, suht reippaasti kuitenkin. Kun keinun lauta oli maassa, sai luvan lähteä, ja aluksi heitin sille namin eteenpäin, mutta suurimman osan tein ihan lelupalkalla niin että lelu oli valmiina etupalkkana. Huomasin sitten siinä, että Juju vähän varastaa keinulta, eli ei odota että se on maassa vaan ponnistaa jo ennen. Tässä vaarana on sitten että keinu ehtii ponnahtaa ja lyödä mahaan. Päätin siinä yhteydessä sitten, että haluan Jujulle loppujen lopuksi keinulle 4on pysärin, mutta siten että vapautus tulee heti kun keinu maassa. Sain sen muutaman kerran "kiinni" varastamisesta (näkyy videolla). Sitten treenattiinkin pelkästään keinun loppuosaa muutama kerta. Nämä myös nyt tehotreeniin Aan ohella.
Illalla Annen ratatreeniin:
Haasteita riitti ja Juju oli villillä tuulella. Oli saman tuntuinen kuin viikko sitten kakkosten agiradalla, ei mitään järkeä. Liukas silakka ja vielä vähän asennekin sellainen haista kukkanen. Oli sitten eka kerta kun jouduin laittamaan autoon jäähylly ekan setin alkuminuuteilla kun ei tullut mitään mistään. Tuli ensinnäkin törkeästi pakkovalssista läpi jo kakkos putkella, ei tullut sylkkäriin 3 hypyllä ollenkaan, sain ihan tosissani yrittää että sain edes kääntymään oikein, ja lisäksi hyppäsi kaikki Aat ja meni minne sattuu heti kun yritin ottaa uusiksi. Sanoin putkeen, niin meni Aalle jne. Ja ilman vauhtia siis. Noh ei muuta kun auton ovi heilahti sitten. Yksi treenasi välissä ja sitten me koitettiin uudestaan.
Jujulla oli jo paljon parempi asenne ihan tullessa halliin, oli vähän epävarma kun oli joutunut kesken treenin ilman palkkausta autoon. Aloitin sitten ihan sillä että laitoin kehikon Aalle, nostin Jujun alastulon yläosaan ja naksutin sille ihan vaan alastuloa pari kertaa. Sitten lopetin treeniajan käytön Aahan, teki kehikolla taas tosi hienosti oikein, se kannatti jättää siltä osaa siihen. Nyt tein myös tuon orastavan asennevamman takia siten, etten antanut Jujun yhtään rallatella omiaan sillä välin kun juteltiin Annen kanssa vaan käskin sen käy siihen-makoilemaan. Juju tuli ekalla yrittämällä ennen jäähyä myös törkeästi vaan läpi takaakierto ohjauksesta 6 hypyllä, nyt toimi moitteettomasti. Hyppy 6 piti ohjata aika kaukaa, jotta ehti 7-8 persjättöön ja poikkariin 9 putkeen, tämä kuitenkin molemmilla yrittämillä ok. Takaakierto 10 ja pieni sivuirrotus 11 ja kauimmaiseen putken päähän 12 meni myös yllättävän hyvin. Sitten 13 tuli kerran rima, ja kerran käännös levisi. Tarvitsi tuohon vastakäännöksen kauampana että kääntyi hyvin linjalle. Ja taas 16 sylkkäri ihan mahdoton. Mun on nyt ihan PAKKO alkaa treenata noita käteen tulemisia ihan tosissaan, kun Juju ei millään lue noita lähiohjauksia vaan tulee miljoonaa läpi. Putki irrotus 19 hyvä, läpi kun tykin suusta jo 17 kun huusin putkeen. Kepit löytyi joka kerta, mutta saisi hakea ne tehokkaammin vielä, vähän kaarratti. Mutta ei mokannut. Eikä mokannut kertaakaan vaikka tein puolenvaihdon keppien poistumispäässä, ensin päällejuoksuna, se oli vähän kökkö, ja sitten valssina. Puomilla 23 sai olla aika tarkkana, koska meni helposti pituudelle kun sinne oli just menty. Ei kyllä mokannut treeneissä, mutta arpoi vähän. Tähän tauko.
Päästiin vielä tekemään tavallaan ekan osion toinen puolikas viimeisille minuuteille, kun eka osa jäi niin lyhyeksi. Tein sitten tuota loppua. Leijeröin puomin 23 niin että otin vastaan 24 takaa ja siitä sylkkärillä 25. Oli luonteva ohjaus meille, mutta se sylikäännös ei vieläkään pelannut kunnolla. Olin varma, että silakka rynniin esteelle 3 putken sijaan, mutta ottikin liikkeen huomioon hyvin ja teki oikein. Sitten jenkkikäännös (eli peruskäännös kaukaa lähetettynä) 27, heti koira oikeaan käteen kun tuli alas 27 hypyltä. Sitten vauhtiin ja 29-30 väliin flippi ja jaakotus. Ei tullut pelkällä vedolla, oli pakko ottaa se flippi siihen. Kepit löytyi jälleen hyvin, ei mokaa niissä.
Oli kyllä vähän paskat fiilikset treenien jälkeen pitkästä aikaa, vaikka siis oli hyviäkin pätkiä. Tajusin taas kuinka paljon meillä on matkaa siihen että pystyttäisi tekemään kokonaista rataa kolmosissa. Toki sinne ei mikään kiire ole, mutta kun koiraan usko on niin kova, niin tuon devil siden näkeminen tuossa mun kiltissä taskuraketissa oli jotenkin masentavaa. Mulla oli jotenkin itelläkin vähän vaikea asenne kyllä, ärsytti naapuriradan pikkukoiran räkytyskin siinä määrin että meinasin oikeasti sanoa sille ohjaajalle että eikö tuo hiljene millään. :P Ihan kuin ei olisi ikinä räksytystä kuunnellut.
Aan jälkeen meinasin ensin että se oli siinä, mutta otin kuitenkin vielä keinulle sitä päähän meno treeniä. Aluksi siten että jätin Jujun odottelemaa, ja kutsuin keinulle pitäen itse kontaktipäätä ylhäällä. Kun Juju tuli päähän asti, sai namin lankulta, ja sitten laskin keinun alas, suht reippaasti kuitenkin. Kun keinun lauta oli maassa, sai luvan lähteä, ja aluksi heitin sille namin eteenpäin, mutta suurimman osan tein ihan lelupalkalla niin että lelu oli valmiina etupalkkana. Huomasin sitten siinä, että Juju vähän varastaa keinulta, eli ei odota että se on maassa vaan ponnistaa jo ennen. Tässä vaarana on sitten että keinu ehtii ponnahtaa ja lyödä mahaan. Päätin siinä yhteydessä sitten, että haluan Jujulle loppujen lopuksi keinulle 4on pysärin, mutta siten että vapautus tulee heti kun keinu maassa. Sain sen muutaman kerran "kiinni" varastamisesta (näkyy videolla). Sitten treenattiinkin pelkästään keinun loppuosaa muutama kerta. Nämä myös nyt tehotreeniin Aan ohella.
Illalla Annen ratatreeniin:
Haasteita riitti ja Juju oli villillä tuulella. Oli saman tuntuinen kuin viikko sitten kakkosten agiradalla, ei mitään järkeä. Liukas silakka ja vielä vähän asennekin sellainen haista kukkanen. Oli sitten eka kerta kun jouduin laittamaan autoon jäähylly ekan setin alkuminuuteilla kun ei tullut mitään mistään. Tuli ensinnäkin törkeästi pakkovalssista läpi jo kakkos putkella, ei tullut sylkkäriin 3 hypyllä ollenkaan, sain ihan tosissani yrittää että sain edes kääntymään oikein, ja lisäksi hyppäsi kaikki Aat ja meni minne sattuu heti kun yritin ottaa uusiksi. Sanoin putkeen, niin meni Aalle jne. Ja ilman vauhtia siis. Noh ei muuta kun auton ovi heilahti sitten. Yksi treenasi välissä ja sitten me koitettiin uudestaan.
Jujulla oli jo paljon parempi asenne ihan tullessa halliin, oli vähän epävarma kun oli joutunut kesken treenin ilman palkkausta autoon. Aloitin sitten ihan sillä että laitoin kehikon Aalle, nostin Jujun alastulon yläosaan ja naksutin sille ihan vaan alastuloa pari kertaa. Sitten lopetin treeniajan käytön Aahan, teki kehikolla taas tosi hienosti oikein, se kannatti jättää siltä osaa siihen. Nyt tein myös tuon orastavan asennevamman takia siten, etten antanut Jujun yhtään rallatella omiaan sillä välin kun juteltiin Annen kanssa vaan käskin sen käy siihen-makoilemaan. Juju tuli ekalla yrittämällä ennen jäähyä myös törkeästi vaan läpi takaakierto ohjauksesta 6 hypyllä, nyt toimi moitteettomasti. Hyppy 6 piti ohjata aika kaukaa, jotta ehti 7-8 persjättöön ja poikkariin 9 putkeen, tämä kuitenkin molemmilla yrittämillä ok. Takaakierto 10 ja pieni sivuirrotus 11 ja kauimmaiseen putken päähän 12 meni myös yllättävän hyvin. Sitten 13 tuli kerran rima, ja kerran käännös levisi. Tarvitsi tuohon vastakäännöksen kauampana että kääntyi hyvin linjalle. Ja taas 16 sylkkäri ihan mahdoton. Mun on nyt ihan PAKKO alkaa treenata noita käteen tulemisia ihan tosissaan, kun Juju ei millään lue noita lähiohjauksia vaan tulee miljoonaa läpi. Putki irrotus 19 hyvä, läpi kun tykin suusta jo 17 kun huusin putkeen. Kepit löytyi joka kerta, mutta saisi hakea ne tehokkaammin vielä, vähän kaarratti. Mutta ei mokannut. Eikä mokannut kertaakaan vaikka tein puolenvaihdon keppien poistumispäässä, ensin päällejuoksuna, se oli vähän kökkö, ja sitten valssina. Puomilla 23 sai olla aika tarkkana, koska meni helposti pituudelle kun sinne oli just menty. Ei kyllä mokannut treeneissä, mutta arpoi vähän. Tähän tauko.
Päästiin vielä tekemään tavallaan ekan osion toinen puolikas viimeisille minuuteille, kun eka osa jäi niin lyhyeksi. Tein sitten tuota loppua. Leijeröin puomin 23 niin että otin vastaan 24 takaa ja siitä sylkkärillä 25. Oli luonteva ohjaus meille, mutta se sylikäännös ei vieläkään pelannut kunnolla. Olin varma, että silakka rynniin esteelle 3 putken sijaan, mutta ottikin liikkeen huomioon hyvin ja teki oikein. Sitten jenkkikäännös (eli peruskäännös kaukaa lähetettynä) 27, heti koira oikeaan käteen kun tuli alas 27 hypyltä. Sitten vauhtiin ja 29-30 väliin flippi ja jaakotus. Ei tullut pelkällä vedolla, oli pakko ottaa se flippi siihen. Kepit löytyi jälleen hyvin, ei mokaa niissä.
Oli kyllä vähän paskat fiilikset treenien jälkeen pitkästä aikaa, vaikka siis oli hyviäkin pätkiä. Tajusin taas kuinka paljon meillä on matkaa siihen että pystyttäisi tekemään kokonaista rataa kolmosissa. Toki sinne ei mikään kiire ole, mutta kun koiraan usko on niin kova, niin tuon devil siden näkeminen tuossa mun kiltissä taskuraketissa oli jotenkin masentavaa. Mulla oli jotenkin itelläkin vähän vaikea asenne kyllä, ärsytti naapuriradan pikkukoiran räkytyskin siinä määrin että meinasin oikeasti sanoa sille ohjaajalle että eikö tuo hiljene millään. :P Ihan kuin ei olisi ikinä räksytystä kuunnellut.
keskiviikko 9. marraskuuta 2016
Viikon treenejä tähän mennessä
Maanantai aamuna sitten kerättiin romut taas autoon ja suunnattiin aamusta hallille. Allekirjottaneella oli vapaapäivä, ja oli hyvin aikaa käytettäväksi treenailuun ja lenkkiin heti aamusta. Tehtiin aksaa, ensin An kontakteja ja sitten ratapätkää. Vähän tuntui Aat vaikealta, ja niinkuin videoltakin näkee, oli onnistumisprosentti aika olematon, argh. Heti jos heitin lelun, meni pakka sekaisin ja loikkasi. Oli tosi lyhyt matka kiihdyttää Aalle, joten sikäli vaikeampi treeni. Piti laukkaa vähän asetella. Muuten treenit olikin kivat. Juju tuntui hyvältä, ja se kulki tosi sujuvasti vaihteeksi. Kääntyi tosi hyvin ja ohjautui myös. Ja juoksi kovaa. Puomitkin tuli hyvin alas asti heti ekasta lähtien. Mietinkin yhteen väliin että pitäskö jättää puomit tähän, kun ne kaks ekaa meni niin hyvin ettei tuu sit hidastelua seuraavalle. Mutta ei tullut. Vapautin heti kun tassut oli maassa. Vaikkei saatu ihan koko rataa tehtyä yhteen putkeen, niin se ei haitannut. Yhden kerran Juju loikkasi Aan radalla, muuten teki hyvin.
_______________________________________
Tiistaina aamulla jälleen hallille, tällä kertaa tokotreenit on my mind. Alkuun PA treenit boksilla. Näitä en laittanut videolle, kun videoin tyhmänä sivusta, kun halusin katsoa peilistä. Olisi sen kameran voinut laittaa peilin eteen myös :D Mutta sitten ruutua:
Ruutu: Tein ensin muutaman toiston ilman alustaa siten, etten kelpuuttanut liian eteen ruudussa jäämistä, vaan kävin korjaamassa takareunaan. Nopeasti hoksasikin, mitä haetaan. Otin kuitenkin alustan avuksi, jotta saadaan myös suoria toistoja, ettei tule epävarmuutta suotta. Lopussa myös useampi toisto, jossa laitoin namin alustalle ja lähetin ruutuun. Söi namin, sen aikan top, ja sitten lelu lensi. Lopussa myös yksi niin etten jättänyt namia, mutta meni silti alustalle. Nyt kun ruutuun on saatu hyvä motivaatio, niin alan rakentaa Jujulle sinne paikkaa. Hyvin se tuntuu asioita hoksaavan. Enkä taaskaan puuttunut virheisiin vaan vähän odottamalla ja lähestymällä annoin painetta, ja odotin että tarjosi jotain. Kun meni takarajalle, palkka lensi. Naksutin vielä mukaan niin saa merkittä oikeat kohdat nopeammin. Siitä se etenee.
Illalla otin vielä seurauksen peruuttelua kotona, vain ekaa askelta, että nousi seisomaan. Teki innokkaasti, vähän liiankin, koska palkkauskohta oli vaikea löytää. Ehti niin nopeasti iskeä pyllyn maahan. Kokeilin myös, lähteekö liikkeelle oikean jalan liikkeestä. Ei lähtenyt, hienosti!!
Lisää kommentteja videolla :)
_______________________________________
Tiistaina aamulla jälleen hallille, tällä kertaa tokotreenit on my mind. Alkuun PA treenit boksilla. Näitä en laittanut videolle, kun videoin tyhmänä sivusta, kun halusin katsoa peilistä. Olisi sen kameran voinut laittaa peilin eteen myös :D Mutta sitten ruutua:
Ruutu: Tein ensin muutaman toiston ilman alustaa siten, etten kelpuuttanut liian eteen ruudussa jäämistä, vaan kävin korjaamassa takareunaan. Nopeasti hoksasikin, mitä haetaan. Otin kuitenkin alustan avuksi, jotta saadaan myös suoria toistoja, ettei tule epävarmuutta suotta. Lopussa myös useampi toisto, jossa laitoin namin alustalle ja lähetin ruutuun. Söi namin, sen aikan top, ja sitten lelu lensi. Lopussa myös yksi niin etten jättänyt namia, mutta meni silti alustalle. Nyt kun ruutuun on saatu hyvä motivaatio, niin alan rakentaa Jujulle sinne paikkaa. Hyvin se tuntuu asioita hoksaavan. Enkä taaskaan puuttunut virheisiin vaan vähän odottamalla ja lähestymällä annoin painetta, ja odotin että tarjosi jotain. Kun meni takarajalle, palkka lensi. Naksutin vielä mukaan niin saa merkittä oikeat kohdat nopeammin. Siitä se etenee.
Illalla otin vielä seurauksen peruuttelua kotona, vain ekaa askelta, että nousi seisomaan. Teki innokkaasti, vähän liiankin, koska palkkauskohta oli vaikea löytää. Ehti niin nopeasti iskeä pyllyn maahan. Kokeilin myös, lähteekö liikkeelle oikean jalan liikkeestä. Ei lähtenyt, hienosti!!
sunnuntai 6. marraskuuta 2016
Kakkosluokkalainen
....kävelee ku nainen :D eli siis Jujutsu agiliitasi itsensä (ja ohjaajan) Tamskin iltakisoissa perjantaina kakkosluokkaan. Nousurata oli kisojen eka agilityrata, olin ilmonnut myös hyppärille, mutta sinne ei sit menty. Sen sijaan meidät passitettiin kakkosten agilityradalle, joka oli aikamoinen...hmm. Yllätys, ja sitten vielä rata oli yllättävän vaikea.
Eli ykkösten agilityradalta siis RV0 sij.3 ja SERT. Rata oli profiililtaan aika haastava ykkösten radaksi. Tuomarina oli Mika Moilanen (mulle tuntematon). Alussa mietin kovasti kolmoshypylle valssia, koska noi rimat on ollut tyypillisiä tippumaan Jujulla. Jos onnistun valssaamaan oikea-aikaisesti, enkä ainakaan liian aikaisin, ne pysyy, mutta jos käännän hypyn päällä niin tippuu aika varmasti. Tällä kertaa onnistui kivasti. Puomilla taas snadi jumitus, mutta odotin rauhassa (tähän meni aikaa, siksi meidän aika ei ollut niin hyvä kun yleensä). Siitä hyppysuora (tai loiva kaarre) missä pituus ensimmäisenä. Juju kiisi miljoonaa, ja olin tarkkana putken kanssa, kun nuo väärät putken päät on myös ollut haastavia :) Aalla koski rajalle. Taas sai olla tarkkana putken pään kanssa. Sitten keppien ohjausvalinta oli mulle helppo, koska Jujulle umpikulma on niin paljon helpompi. Joten lähetin muurille, ja siitä käskytin kepit ja annoin itse hakea oikeaan väliin. Taas putkeen tarkkana, lähetys eteen hypylle ja vähän vekaten käännös ja lujaa loppuun. Vähän vieraampi rengaskaan ei ollut ongelma. Jihuu! Piti vielä käydä varmistamassa tulospalvelusta että olihan se nolla. Oli se! Eli menolippu kakkosiin jippii!
Sitten olikin vähän epäselvää, että mille radalle mut laitetaan. Aluksi sanottiin että lähde kotiin, saat lahjakortin, että kakkosten hyppäri meni jo. Mutta sitten hetken päästä meitä kuulutettiinkin, että halutaanko kakkosten agiradalle. Olisi ehkä kannattanut lähteä kotiin, koska oma mieli oli jo kisafiiliksestä pois, ja olin valmistautunut vaan kotiin lähtöön. Kuitenkin halusin mennä radalle jossain hetken huumassa.
Kakkosten agirata olikin sitten aikas hankala, ihan kakkostenkin radaksi. Oli pimeää putken päätä, ja kahdessa kohtaa oli sellainen että piti mutkaputkesta napata koira mukaan miinuskulmaan. Ja me lähdettiin sitten vielä ekana. Juju joutui vielä välissä odottelemaan hetken häkissä, ja sillä oli kierrokset kaakossa. Ratahan kosahti jo kakkosesteellä, tai kolmosella me hylky saatiin, mutta kakkosella Juju tuli mahalaskulla maahan, ja liukui sitä myöden kolmosen ohi ja hyppäsi sen vielä väärään suuntaan. En tiedä miksi Juju kaatui, tuliko vähän liian lujaa vai mikä. Jatkettiin kuitenkin. Ensimmäinen vaikea putkihässäkkä meni hyvin, samoin haki kepeille tosi hienosti. Sitten kun yritin pakkovalssata sen sinne putken pimeään ykköspäähän, niin sehän lipesi ja meni väärään päähän. Ja meni sinne vielä uudestaan. Sitten Aalle loikka ja melkein törmättiin. Sitten en saanutkaan sitä mukaan putkesta, vaan Juju meni uudestaan sinne putkeen takaisin samasta päädystä?? Ihan outo moka. No loppu radasta menikin ok, puomi oli kiva. Ja lopun hypyt myös ok.
Treenaa:
-keinu oli karmiva, nyt täytyy ihan oikeasti ottaa sitä keinun päähän menotreeniä tosissaan.
-Aalle lisää rutiinia edelleen
-noi putkista miinuskulmaan mukaantulot.
-putken pimeään päähän pakkovalssilla.
Mutta me jatketaan siis kahden viikon päästä kisailua kakkosissa. :)
Eli ykkösten agilityradalta siis RV0 sij.3 ja SERT. Rata oli profiililtaan aika haastava ykkösten radaksi. Tuomarina oli Mika Moilanen (mulle tuntematon). Alussa mietin kovasti kolmoshypylle valssia, koska noi rimat on ollut tyypillisiä tippumaan Jujulla. Jos onnistun valssaamaan oikea-aikaisesti, enkä ainakaan liian aikaisin, ne pysyy, mutta jos käännän hypyn päällä niin tippuu aika varmasti. Tällä kertaa onnistui kivasti. Puomilla taas snadi jumitus, mutta odotin rauhassa (tähän meni aikaa, siksi meidän aika ei ollut niin hyvä kun yleensä). Siitä hyppysuora (tai loiva kaarre) missä pituus ensimmäisenä. Juju kiisi miljoonaa, ja olin tarkkana putken kanssa, kun nuo väärät putken päät on myös ollut haastavia :) Aalla koski rajalle. Taas sai olla tarkkana putken pään kanssa. Sitten keppien ohjausvalinta oli mulle helppo, koska Jujulle umpikulma on niin paljon helpompi. Joten lähetin muurille, ja siitä käskytin kepit ja annoin itse hakea oikeaan väliin. Taas putkeen tarkkana, lähetys eteen hypylle ja vähän vekaten käännös ja lujaa loppuun. Vähän vieraampi rengaskaan ei ollut ongelma. Jihuu! Piti vielä käydä varmistamassa tulospalvelusta että olihan se nolla. Oli se! Eli menolippu kakkosiin jippii!
Sitten olikin vähän epäselvää, että mille radalle mut laitetaan. Aluksi sanottiin että lähde kotiin, saat lahjakortin, että kakkosten hyppäri meni jo. Mutta sitten hetken päästä meitä kuulutettiinkin, että halutaanko kakkosten agiradalle. Olisi ehkä kannattanut lähteä kotiin, koska oma mieli oli jo kisafiiliksestä pois, ja olin valmistautunut vaan kotiin lähtöön. Kuitenkin halusin mennä radalle jossain hetken huumassa.
Kakkosten agirata olikin sitten aikas hankala, ihan kakkostenkin radaksi. Oli pimeää putken päätä, ja kahdessa kohtaa oli sellainen että piti mutkaputkesta napata koira mukaan miinuskulmaan. Ja me lähdettiin sitten vielä ekana. Juju joutui vielä välissä odottelemaan hetken häkissä, ja sillä oli kierrokset kaakossa. Ratahan kosahti jo kakkosesteellä, tai kolmosella me hylky saatiin, mutta kakkosella Juju tuli mahalaskulla maahan, ja liukui sitä myöden kolmosen ohi ja hyppäsi sen vielä väärään suuntaan. En tiedä miksi Juju kaatui, tuliko vähän liian lujaa vai mikä. Jatkettiin kuitenkin. Ensimmäinen vaikea putkihässäkkä meni hyvin, samoin haki kepeille tosi hienosti. Sitten kun yritin pakkovalssata sen sinne putken pimeään ykköspäähän, niin sehän lipesi ja meni väärään päähän. Ja meni sinne vielä uudestaan. Sitten Aalle loikka ja melkein törmättiin. Sitten en saanutkaan sitä mukaan putkesta, vaan Juju meni uudestaan sinne putkeen takaisin samasta päädystä?? Ihan outo moka. No loppu radasta menikin ok, puomi oli kiva. Ja lopun hypyt myös ok.
Treenaa:
-keinu oli karmiva, nyt täytyy ihan oikeasti ottaa sitä keinun päähän menotreeniä tosissaan.
-Aalle lisää rutiinia edelleen
-noi putkista miinuskulmaan mukaantulot.
-putken pimeään päähän pakkovalssilla.
Mutta me jatketaan siis kahden viikon päästä kisailua kakkosissa. :)
torstai 3. marraskuuta 2016
Tokoa ja pohdintoja
Tänään torstaina aamulla oltiin jälleen hallilla. Tokon merkeissä alkoi päivä :) Teemana perusasennot, jäävät ja luoksarit.
PA: ollaan nyt kotona muutaman kerran treenattu laatikolla perusasentoja. Jujulla on ollut ongelmana, että se jättää asennot vajaiksi ja jää liian eteen, varsinkin kun siirtyy luoksareissa ja muissa eteentultavissa liikkeissä perusasentoon ihan mun edestä. Perusasennon paikka on ollut vähän ? Jujulle myös, tai en ole osannut pitää kriteeriä niin selvänä kun olisi alunperinkin pitänyt. Laatikolla ongelma on lähtenyt kuitenkin purkautumaan ihan hyvin. En boksilla vaadi Jujulta välttämättä istumista etujalat boksilla, mutta olen toki palkannut nekin. Lähinn ajatus on ollut takapään käytössä ja perusasentoon tulossa. Videolla näkee hyvin meidän ongelman, mutta myös se että se on lähtenyt jo aukeamaan. Välillä edelleen palkkaan myös ehkä vähän vinoista välillä, pitää tehdä peilin edessa seuraavan kerran. Mutta toi boksi auttaa siinä, että sen kanssa nään kääntymättä että onko vajaa. En enää palkkaa vajaita. Muutaman palkkasin, kun itse korjasi ilman apua jos jäi vajaaksi, mutta lopuksi en hyväksynyt myöskään niitä. Tehtiin vähän erilaisia harjoituksia boksilla, ja lopuksi sai myös tarjota perusasentoa ilman apuja.
Treenaa:
-Lelusta luopominen perusasennossa vielä tähän mukaan.
-ei saa palkkaa vajaista, koskaan
Jäävät: Jääviä ollaan nyt peruutellen tehty sekaisin ja sitten olen imuttaen seuruuttamalla tehnyt tavallaan lennosta (en siis kaaviomaisesti) yksittäisiä jääviä. Seisominen oli aluksi vaikeinta, nyt tarjoaa seisomista kovin herkästi ja istumisesta on tullut vaikeinta. Mutta rutiinia kun saadaan niin eiköhän se siitä. Huomasin myös videolta, että palkkasin muutamat vajaat asennot, niihin pitää kiinnittä heti huomiota, että ei palkkaa niitä. Maahan on kyynäret maassa ja istu on pylly maassa, ja niitä ei saa jättää vajaiksi. Juju ennakoi palkkaa voimakkaasti, ja nuo vajaat asennot jättää helposti jäljen siihen.
Treenaa:
-asennot loppuun asti
-yllätys käskyjä sekaan, kuuntelu
Luoksarit: Otettiin vauhtipalkalla muutama normaali luoksari, sitten otin kaksi toistoa kilpailuna, että kutsuin, vapautin, ja juostiin kilpaa lelulle :) Luoksarit oli ihan ok, turha noita on kauheasti hinkata, en aio ottaa niitä kuitenkaan loppuun asti ennen koetta.
Mua kyllä niin naurattaa (ja itkettää) kun katson meidän vanhoja toko ym videoita. Niistä on aikaa reilu vuosi suurimmasta osasta ja silti tuntuu että ollaan kehitytty ihan hirveästi tässä vuoden aikana. Omaan kouluttamiseen on tullut niin paljon uutta, mä lähdin kuitenkin ihan melkein nollasta Jujun kanssa touhaamaan vuosi sitten. En halunnut osallistua mihinkään kursseille, ja ne vähäiset mihin osallistuin, tuntui niin väärältä meille. Agilityssä hypättiin suoraan kilpailevien ryhmään mukaan ja treenattiin eka kesä ihan pelkästään sitä että mä opin liikkumaan agilityohjaajana ja että opin ohjaustekniikoita ja ihan niitä ruohonjuuritason linjausasioita ja muita mitä ei voinut edes kuvitella kun alkoi treenata koiran kanssa. Agissa kuvittelin vain että kun juoksen riittävän lujaa niin kyllä se ohjautuu se koira siinä sivussa. Tokossa puolestaan oon vasta kantapään kautta oppinut mm. sen että liikkeitä kannattaa pilkkoa, eikä yrittää opettaa kokonaisia liikkeitä oikeastaan ollenkaan. Ajattelin silloin, että mulla on tosi osaava koira kun se osaa luoksarin stopin oikeastaan ilman opetusta ollenkaan. :D No, sen näkee meidän luoksari historiassa miten siinä sitten kävi. Sama, olin hirveän ylpeä kun Juju oppi seuraamaan pitkää pätkää nopeasti ilman että kontakti tippui. No senkin sitten näkee miltä seuraus näyttää kun koiralta on aivan liikaa vaadittu kerralla. :D Mulle oli ihan uutta kaikki kosketuslustat, ja nenäkosketukset ja imutukset ja kaikki apukeinot koulutukseen.
Tosi vaikea kuvailla, miltä musta tuntuu tuon kanssa treenata. Juju on mulle niin hirveän rakas ja tärkeä, se on mun paras ystävä. Meillä on sellainen oma kupla kun tehdään asioita, ja Juju tykkää hirveästi touhata kaikkea mun kanssa. Se on aina siellä missä minäkin, ja ihan hirvittävän vaikea olis kuvitella arkea ilman sitä. Mä haluaisin niin kovasti olla sen luottamuksen ja arvostuksen arvoinen. Jotenkin aina välillä tuntuu ettei täytä niitä odotuksia mitä (enimmäkseen itsellä) on. Mutta me ollaan tosiaan tultu jo aika kauas lähtöpisteestä, ja jos ihan laittaa faktoiksi näita asioita, niin kyllä me ihan hyvin on pärjätty. Juju osallistuu huomenna elämänsä neljänsiin agilitykisoihin ja sillä on jo kaksi LUVAa plakkarissa. Ja tämä siis ohjaajan kanssa, jolle nuo kisat on myös elämän neljännet. Juju on teknisesti ihan hirveän taitava, ja myös fyysisesti aivan älyttömän hieno. Ekoissa tokokokeissa saatiin II-tulos ihan sen takia että itse möhlin. Saatiin kasaan 153pistettä ilman paikkista. Ja puhutaan meidän molempien elämän ekoista toko kokeista. Ollaan korkattu kolmen lajin kisat.
Mutta parhainpana asiana (ja asiana josta olen ylpeä joka ikinen päivä) pidän kuitenkin sitä, miten hienoksi koiraksi Juju on kehittynyt ihan joka päiväisessä elämässä. Juju on niin helppo koira, etten ennen sitä edes kuvitellut, että niin helppoa ja vaivatonta koiraa on. Se ei koskaan kysy kahta kertaa pitääkö totella, se hyväksyy ja sietää kaikkia ihmisiä ja eläimiä muttei ole koskaan menossa kenenkään luo ilman lupaa (ja mieluummin onkin lähinnä välinpitämätön), se on sisällä kotona rauhallinen, mutta harrastuksissa ei ikinä moottori lopu kesken. Se on kisoissa ja reissuissa helppo kaveri, keskittyy muhun ja meidän tekemisiin eikä häiriinny ympäristöstä. Kuitenkin sen voi jättää kenelle tahansa melkeinpä (vain omat kriteerit rajoitta ;) ) hoitoon ja tietää että se osaa käyttäytyä. En voisi tykätä Jujusta enempää <3
PA: ollaan nyt kotona muutaman kerran treenattu laatikolla perusasentoja. Jujulla on ollut ongelmana, että se jättää asennot vajaiksi ja jää liian eteen, varsinkin kun siirtyy luoksareissa ja muissa eteentultavissa liikkeissä perusasentoon ihan mun edestä. Perusasennon paikka on ollut vähän ? Jujulle myös, tai en ole osannut pitää kriteeriä niin selvänä kun olisi alunperinkin pitänyt. Laatikolla ongelma on lähtenyt kuitenkin purkautumaan ihan hyvin. En boksilla vaadi Jujulta välttämättä istumista etujalat boksilla, mutta olen toki palkannut nekin. Lähinn ajatus on ollut takapään käytössä ja perusasentoon tulossa. Videolla näkee hyvin meidän ongelman, mutta myös se että se on lähtenyt jo aukeamaan. Välillä edelleen palkkaan myös ehkä vähän vinoista välillä, pitää tehdä peilin edessa seuraavan kerran. Mutta toi boksi auttaa siinä, että sen kanssa nään kääntymättä että onko vajaa. En enää palkkaa vajaita. Muutaman palkkasin, kun itse korjasi ilman apua jos jäi vajaaksi, mutta lopuksi en hyväksynyt myöskään niitä. Tehtiin vähän erilaisia harjoituksia boksilla, ja lopuksi sai myös tarjota perusasentoa ilman apuja.
Treenaa:
-Lelusta luopominen perusasennossa vielä tähän mukaan.
-ei saa palkkaa vajaista, koskaan
Jäävät: Jääviä ollaan nyt peruutellen tehty sekaisin ja sitten olen imuttaen seuruuttamalla tehnyt tavallaan lennosta (en siis kaaviomaisesti) yksittäisiä jääviä. Seisominen oli aluksi vaikeinta, nyt tarjoaa seisomista kovin herkästi ja istumisesta on tullut vaikeinta. Mutta rutiinia kun saadaan niin eiköhän se siitä. Huomasin myös videolta, että palkkasin muutamat vajaat asennot, niihin pitää kiinnittä heti huomiota, että ei palkkaa niitä. Maahan on kyynäret maassa ja istu on pylly maassa, ja niitä ei saa jättää vajaiksi. Juju ennakoi palkkaa voimakkaasti, ja nuo vajaat asennot jättää helposti jäljen siihen.
Treenaa:
-asennot loppuun asti
-yllätys käskyjä sekaan, kuuntelu
Luoksarit: Otettiin vauhtipalkalla muutama normaali luoksari, sitten otin kaksi toistoa kilpailuna, että kutsuin, vapautin, ja juostiin kilpaa lelulle :) Luoksarit oli ihan ok, turha noita on kauheasti hinkata, en aio ottaa niitä kuitenkaan loppuun asti ennen koetta.
Mua kyllä niin naurattaa (ja itkettää) kun katson meidän vanhoja toko ym videoita. Niistä on aikaa reilu vuosi suurimmasta osasta ja silti tuntuu että ollaan kehitytty ihan hirveästi tässä vuoden aikana. Omaan kouluttamiseen on tullut niin paljon uutta, mä lähdin kuitenkin ihan melkein nollasta Jujun kanssa touhaamaan vuosi sitten. En halunnut osallistua mihinkään kursseille, ja ne vähäiset mihin osallistuin, tuntui niin väärältä meille. Agilityssä hypättiin suoraan kilpailevien ryhmään mukaan ja treenattiin eka kesä ihan pelkästään sitä että mä opin liikkumaan agilityohjaajana ja että opin ohjaustekniikoita ja ihan niitä ruohonjuuritason linjausasioita ja muita mitä ei voinut edes kuvitella kun alkoi treenata koiran kanssa. Agissa kuvittelin vain että kun juoksen riittävän lujaa niin kyllä se ohjautuu se koira siinä sivussa. Tokossa puolestaan oon vasta kantapään kautta oppinut mm. sen että liikkeitä kannattaa pilkkoa, eikä yrittää opettaa kokonaisia liikkeitä oikeastaan ollenkaan. Ajattelin silloin, että mulla on tosi osaava koira kun se osaa luoksarin stopin oikeastaan ilman opetusta ollenkaan. :D No, sen näkee meidän luoksari historiassa miten siinä sitten kävi. Sama, olin hirveän ylpeä kun Juju oppi seuraamaan pitkää pätkää nopeasti ilman että kontakti tippui. No senkin sitten näkee miltä seuraus näyttää kun koiralta on aivan liikaa vaadittu kerralla. :D Mulle oli ihan uutta kaikki kosketuslustat, ja nenäkosketukset ja imutukset ja kaikki apukeinot koulutukseen.
Juju on onneksi ollut maailman paras eka harrastuskoira, se ottaa koulutusta erinomaisesti vastaan, ja sillä on loistava hermorakenne, että se antaa anteeksi mun möhläyksiä ja kuitenkin se on tosi nöyrä ja kiltti sekä oppivainen, että on ollut helppo sille opettaa asioita. Monet asiat ollaan saatu kyllä ihan ilmaiseksi tuon lapsineron kanssa, mutta kyllä sen kanssa on riittänyt myös haasteita.
Tosi vaikea kuvailla, miltä musta tuntuu tuon kanssa treenata. Juju on mulle niin hirveän rakas ja tärkeä, se on mun paras ystävä. Meillä on sellainen oma kupla kun tehdään asioita, ja Juju tykkää hirveästi touhata kaikkea mun kanssa. Se on aina siellä missä minäkin, ja ihan hirvittävän vaikea olis kuvitella arkea ilman sitä. Mä haluaisin niin kovasti olla sen luottamuksen ja arvostuksen arvoinen. Jotenkin aina välillä tuntuu ettei täytä niitä odotuksia mitä (enimmäkseen itsellä) on. Mutta me ollaan tosiaan tultu jo aika kauas lähtöpisteestä, ja jos ihan laittaa faktoiksi näita asioita, niin kyllä me ihan hyvin on pärjätty. Juju osallistuu huomenna elämänsä neljänsiin agilitykisoihin ja sillä on jo kaksi LUVAa plakkarissa. Ja tämä siis ohjaajan kanssa, jolle nuo kisat on myös elämän neljännet. Juju on teknisesti ihan hirveän taitava, ja myös fyysisesti aivan älyttömän hieno. Ekoissa tokokokeissa saatiin II-tulos ihan sen takia että itse möhlin. Saatiin kasaan 153pistettä ilman paikkista. Ja puhutaan meidän molempien elämän ekoista toko kokeista. Ollaan korkattu kolmen lajin kisat.
Mutta parhainpana asiana (ja asiana josta olen ylpeä joka ikinen päivä) pidän kuitenkin sitä, miten hienoksi koiraksi Juju on kehittynyt ihan joka päiväisessä elämässä. Juju on niin helppo koira, etten ennen sitä edes kuvitellut, että niin helppoa ja vaivatonta koiraa on. Se ei koskaan kysy kahta kertaa pitääkö totella, se hyväksyy ja sietää kaikkia ihmisiä ja eläimiä muttei ole koskaan menossa kenenkään luo ilman lupaa (ja mieluummin onkin lähinnä välinpitämätön), se on sisällä kotona rauhallinen, mutta harrastuksissa ei ikinä moottori lopu kesken. Se on kisoissa ja reissuissa helppo kaveri, keskittyy muhun ja meidän tekemisiin eikä häiriinny ympäristöstä. Kuitenkin sen voi jättää kenelle tahansa melkeinpä (vain omat kriteerit rajoitta ;) ) hoitoon ja tietää että se osaa käyttäytyä. En voisi tykätä Jujusta enempää <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)