keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Levekin tokoilta

Eilen illalla oltiin vielä Levekin tokotreeneissä.

Alkuun paikallaolot, koirat oli hyvin lähekkäin puoliympyrän muodossa. Joka toinen nenä toiseen suuntaan. Ensin maahan, Juju totteli liikkurin käskyä prkl. Tai en ole itseasiassa varma sanoiko liikkuri maahan vai oliko se viereinen ohjaaja, no joka tapauksessa totteli jonkun muun maahan käskyä. Huomautin, ja uudestaan. Oli vähän levoton treenien alkuun. Koirien vierestä poistuttiin koirien hännän suuntaan eli koiran selän taakse. En ihan itse tajunnut tämän tarkoitusta, koska tottahan koirat katsoi sitten meidän ohjaajien perään, ja oli tosi vaikea asento maata, kun piti katsoa selän yli taakse. Jujukin meni lopussa lonkalle, enkä edes korjannut, kun näin miten sen oli hankala maata, kun katseli mun perään. Makoili kuitenkin rauhallisesti.

Sitten istuminen, jätettiin vuorotellen ja poistuttiin normaalisuuntaan. Vähän jännäsin miten tekee kun oli levoton, ja vähän pää pyörikin istumisessa, muttei mennyt maahan eikä noussut, hyvä pikkis :* liikkuri käveli koirien väleissä ja heilutteli kaikenlaisia leluja naaman edessä. :D Juju ei hämääntynyt.

Tämän jälkeen tehtiin koutsin kanssa jääviä. Koutsi laittoin tavallaan neliön kulmiin (noin 1x1m) kahteen kulmaan lelut, kahteen lautaset, joihin laitettiin nameja. Ensin seuruutettiin tästä läpi, olipa se vaikeaa. Oli niin ihanat lelut ihan siinä vieressä. Juju oli niin vaikea luopua niistä kun ne oli ihan vieressä. Mutta vaadin loppuun asti, aina stopattiin kun seuraus kärsi. Hitaasti mutta varmasti päästiin kujan läpi, palkkasin lelulla ja riehumisella. Sitten toiseen suuntaan seuraus, nyt jo paljon helpompi. Kolmannella kerralla ei edes katsonut leluja. Sitten otettiin jäävinä seisominen ja maahan meno siten että seuruutin neliön läpin ja jäävä neliön sisään tavaroiden keskelle :D Seisominen oli vaikeampi. Vähän vilkuili leluja, ja nuoleskeli kun joutui niin skarppaamaan. Maahan meno oli selkeästi helpompi, vaikka nyt namit oli ihan leuan alla. Maahan meno on liikkeenä Jujulle niin vahva, että siinä ei epäröi. Olipas hauska harjoitus, Juju joutui oikeasti skarppaamaan ja sen seuraus oli tosi kivan näköistä. Koutsikin sanoi että Jujulla on tosi varma seuruupaikka ja tahti. Selitin että Jujulla on tosiaan vahva käsitys seurauspaikasta, mutta sen ilme on välillä vähän sellainen tylsä. Mutta juteltiinkin sitten että joskus bortsuille on pakko tehdä harjoituksista niin vaikeita että ne joutuu oikeasti tsemppaamaan, muuten ne voi kyllästyä ja vire laskee. Ja luulen että meilläkin on käynyt nyt niin. Mun pitää ruveta tuossta seuraamisessa keksimään kaikkia vaikeutuksia aina helpompien treenien väliin ja palkata ihan hasardeissa kohdissa siten että palkan odotus säilyy. :)

Lopuksi tein itsekseni vähän luoksareita vauhtipalkalla, tuli kovaa. Ja muutama eteenlähetys lelulle, joka oli vähän piilossa aidan vieressä. Vein lelun Jujun nähden. Hyvin lähti suoraan lelulle.

Viimeisenä yksi tyttö liikkuroi mulle vielä jäävän ja kaukot kisamaisesti putkeen. Teki innokkaasti, ja kehut nosti virettä. Pieni aivopieru seuraamiseen lähdössä, jäi paikalleen kun oltiin juuri tehty niitä luoksareita. En viritellyt kunnolla.
__________________________________

Tänään oli kaunis aurinkoinen aamu lenkkeillä.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti