Otin alkuun seuraushommia samaan tyyliin kuin Levekillä eli häirittynä lelujen ja namialustojen välistä. Voi että kun oli vaikeaa, nyt oli vielä omat lelut niin oli kyllä niin vaikeaa :D mutta yllättävän hyvin lähti sujumaan. Seuruutin joka suuntaan läpi sinne ja tänne. Juju vastasi korjauksiin ja skarppauskäskyyn hyvin, ja mielestäni seuruu oli tosi kivan näköistä ja tällä kertaa se myös tuntui hyvältä. :) Näki kyllä kuvistakin kuinka eri meininki oli. Tein myös jääviä. Jäävissä seisominen oli vaikeaa, meinasi istua kovin herkästi. Sain seisomaan vain kunnon käsiavulla ja namipalkalla. Mutta kun seisoi, seisoi vuoren varmasti, ei enää tästä mennyt istumaan.
Toisella kierroksella otin eteenmenoja. Itse viedylle lelulle juoksi hyvin ja lähti suoraan. Pyysin Johannaa viemään lelun ja en antanut Jujun katsoa. Ei mennyt ei :) Teki ruudun tapaisesti, eli juoksi noin 7m ja sitten stoppasi seisomaan. Vaikkei ruutua ollut lähelläkään. Pyysin sitten Johannaa viemään uudelleen, nyt sama ongelma. Menin lähemmän lähettämään, sitten hyvä. Mutta tämä oli hyvä harjoitus, koska näin, että lähtee kyllä käskyllä eteenpäin suoraan, lähinnä pitää saada ymmärtämään, että juokse eteenpäin niin kauan kuin toisin sanotaan :)
Kaukot otin myös häiriöruutuun. Olihan vaikeaa nousta istumaan maasta. Maahanmenot oli nopeita ja tarkkoja, istumaan nousuihin olisi tarvinnut tupla tai tripla käskyt. En kuitenkaan sanonut käskyn kuin kerran, jos ei sillä noussut niin kävin luona ja pakotin nousemaan itse. Kävelin koiran eteen ja menin niin lähelle että oli pakko nousta. En sanonut sanaakaan, enkä myöskään nostanut pannasta. oon todennut että tuollaiset tavallaan vähän rankaisut ei Jujulle toimi, vaan virheet pitäisi jättää huomiotta vain. Kaukoihin en kuitenkaan halua että tulee tavaksi kaksi käskyä, ja nyt kun Juju on joskus väillä tehnyt tuon ettei nouse ekalla, niin sitähän sitten oli harjoiteltava. Juju joutui kyllä skarppaamaan jo lelujen keskellä suorittamista paljon, ja siksi oli jähmeä. Mutta keskittyä pitää silti, ja kaukot kun kerran osaa, niin en hyväksynyt huonoja. Tekikin lopuksi hyvät ja nopeat vaihdot kun vaan maltoin vaatia.
Illalla tein minitemppuilut lenkin yhteydessä. Vähän oikeaa perusasentoa ja oikealla seurauksen alkeita. On se vaikeaa, ihan itsellekin, kun on niin toispuoleinen seurauksen suhteen. Tein myös muutamat muut temput. Juju osaa jo hienosti hypätä selkään, nyt vien temppua eteenpäin ja vaadin sitä vähän kiipeämään hartioita kohti ylöspäin, tavoite että joskus voin seistä suorassa, koira olkapäällä :)
 |
| Ei siinä paljon ylimäärästä ole ;) |
_______________________________________
Tänään perjantaina aamulla oltiin ratatreenissä hallilla. Tavoitteena oli jälleen saada pidettyä pakka kasassa. 22 estettä oli opetellulla radalla. En jaksa ihan hirveästi tästä selittää, ei ollut ihan mahtava fiilis treenin jälkeen, vaikka periaatteessa menikin lopulta ihan ok.
-Radan yhdessä pätkässä oli sarja keinu-rengas-keppien tiukka avokulma. Renkaan suunta syötti suoraan ansaputkeen, jota en tajunnut rataan tutustuessa. No ekalla kerralla meni siis putkeen (HYL) ja tokalla myös (HYL). Ohjasin sitten tarkemmin tuon renkaan linjan, meni keppien tokaan väliin (kielto?). Täytyy tuollaista harjoitella. Jujulla oli tuulta tukka täynnä, niin ei malttanut millään katsoa ohjausta, vaan meni sinne mihin nenä näytti.
-Kepeiltä löysi hienosti pimeän putken pään pakkovalssilla!
-Keinut oli taas tällä kertaa aika plääh, ja jopa loikkasi kerran puolesta välistä pois kun vedätin.
-An kontaktit oli myös huonoja, koski kyllä joka kerta, mutta seinää kohti oleva A näköjään otti terävimmän kärjen laukasta pois ja tuli siis himmaillen alastulo pinnan. Ei selkeästi tehnyt sellaista "hyppyä kehikkoon" kertaakaan, vaikka apuna oli ohut putki kontaktipinnan rajalla.
-Puomi oli hirvitys, mutta positiivisena sanon että parani loppua kohden. Yhdessä kohtaa hidasti itse taas niin että kaikki tassut oli vielä kontaktilla. En sanonut mitään, vaan odottelin (ihan järkyttävän kauan) että tuli etutassut alas asti. Ja molemmat, en kelpuuttanut vain toista. Tämän kerran jälkeen tuli nopeammin, ei niin hyvin kuin silloin kun nameja on alhaalla odottamassa ja/tai puomi pää on korotettu, mutta parani kuitenkin kun annoin itse pohtia ja samoin tein vapautus leluun tai putkeen kun molemmat etutassut oli maassa.
-Rimat pysyi!!! Mahtavaa!
-Leijeröin lopuksi vaikeaa keppijuttua puomia takaa. Ensin jätin helpommin, sitten ihan koko kuvio. On mulla taitava ykkösluokkalainen :*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti