Juju pääsi tekemään ruutua ja luoksaria. Ruudussa taas ensin namialustalla ja lelulla, sitten ilman namialustaa muutama, muutama näytöllä ja lopuksia ihan vaan heittopalkalla. Matkaa ehkä 7-10m? Juju on hoksannut ruudun idean hyvin mutta huomaan että heti kun selkeää targettia tai namialustaa ei ole ruudussa, menee sivusta ruutuun helposti. Lisäksi näyttöruutu ei toimi meillä, alkaa haistella kun ihmettelee että niin mitä täällä oli :D Parhaiten toimi kun lähetin ripeästi ruutuun, huusin STOP ja odotin pari sekuntia kun seisoi hyvässä paikassa ja siitä JES ja heittopalkka ruudun taakse.
Luoksarit tökkii jälleen. Ollaan paljon tehty eteen tuloa, se on aika hyvä, mutta pitkä matka tökkii edelleen. Pitää vaan ottaa sen kanssa iisisti, kyllä se siitä hiljalleen. Juju epäröi pitkällä matkalla ja hidastaa raville puolessa välissä, joten on vielä epävarma. Kuitenkin eteen tulee suoraan ja mielellään lyhyeltä matkalta, joten ongelma on vaan tosi pitkällä matkalla. Taidan pitkällä matkalla toistaiseksi pysyä vaan läpijuoksuissa, jotta vauhti pysyy hyvänä kuitenkin, ja ottaa liikkeen loppuosaa vasta myöhemmin mukaan.
Tokoilun päätteeksi tallasin pellolle jäljen, pituus varmaan 100m luokkaa? Laitoin namia vain kahteen kohtaa, ja tein kaksi loivaa kulmaa. TOimi tosi kivasti! Juju pysyi jäljellä paremmin kun nameja ei ollut, jotenkin ei ehdi syödä jäljellä ja jos keskittyy siihen, unohtaa jäljestää tiiviisti. Ekaa kertaa tehtiin myös kaksi nurkkaa, jotka Juju selvitti hienosti!! Vähän ihmetteli ekaa käännöstä, mutta palasi jäljelle itse kun pidin suuni kiinni. Jätin myös valjaat kokonaan pois nyt, Juju vihaa valjaita muutenkin, enkä halua että ne himmentää intoa jäljestää. Pidetään ne valjaat ainoastaan vetohommissa mukana :)
20.6. Lauantaina oli sitten hartaasti odotettu paimennuksen perusratakurssi. Anja Lehtiö ja Leena Jussila koutsasi. Ihan hirveästi en jaksa aiheesta kirjoittaa. Kurssi oli hyvä, lampaat hyvät (eli suh hankalat), mutta kaikki meidän ongelmat kulminoitui tuona päivänä. Kelikin oli oikeastaan odotettuun myrskyyn nähden ihan ok, satoi vain ihan aamusta, muuten paikoin oli jo ihan kivakin ilma. Lampaat oli isoja texeleitä, virkeitä ja liikkuvaisia. Reagoivat koiraan voimakkaasti, ihmiseen vähemmän.
Mehän ei päästy ajamaan rataa ollenkaan. Anja vain totesi ensimmäisen kierroksen päätteeksi että ei tällä koiralla voi edes haaveilla perusradasta vielä, eikä sillä ole flänkkejä ollenkaan. Krääh. Hyvä etten porua päästänyt kun oli niin pettynyt. Mutta ihan totta joka sana. Juju ei osaa flänkätä. Kyllähän mä olen sen tiennyt, että se on ahdas. Mutta se on ihan totta, että se ei oikeasti osaa lähteä flänkille ja se ei tajua, miksi sen kuuluu kiertää lampaat etäisyyden päästä. No sitten mun 2x puolituntinen käytettiin flänkkien hinkkaamiseen ja peruskuljetuksen harjoitteluun. Sain kyllä isosti apuja miten flänkkejä aletaan nyt availla ja että mun pitää nyt vaan alkaa käydä vaikeilla lampailla jujun kanssa. Me ollaan tyydytty kokoajan keskinkertaiseen, eli ihan hyvään. Paimenkoira ei voi olla ihan hyvä vaan sen pitää olla HYVÄ jotta sen kanssa voi edes miettiä perusrataa. Lisäksi mä sain kovaa noottia omasta sijoittumisesta ja siinäkin joka sana piti paikkansa. Mä kuljen pellolla koiran perässä ja unohdan lampaat kokonaan.
Mutta siis kurssi oli tosi opettavainen ja joka sentin arvoinen silti. Mä en lannistu, vaan olen nimenomaan otettu siitä, että uskalletaan sanoa ihan suoraan asioista. Sitä liikkumista ei itse näe, ja kun on eka paimenkoira kyseessä jota kouluttaa itse, niin ei ole mitään vertailukohtaa itsellä olemassa.
21.6. Oli kasvattien paimennustreenit Eräjärvellä. Lampaat oli tosi iisit verrattuna noihin toisen tilan texeleihin. Onneksi tuonnekin on nyt otettu uusiakin tyyppejä, joten saatiin avoimella pellolla vähän haastettakin. Ensin oltiin aitauksessa. Availin flänkkejä, ja vaadin asennetta ulospäin. Saatiin ihan hyviäkin, mutta näillä lampailla sitä ei ihan voi sanoa, että toimisi vieläkään vaikeammilla. Kuitenkin POIS käsky meni läpi ja Juju otti etäisyyttä kun annoin painetta. Aina kun reagoin hyvin, menin takaisin tasapainoon ja annoin kuljettaa.
Avoimella pellolla hajaannuttiin koirien kanssa ympäriinsä pellolla ja harjoiteltiin sitä että koira osaa paimentaa oikealle ihmiselle. Oli vaikeaa, ja Juju joutui oikeisiin hommiin. Tämä oli tosi hyvä treeni meille ehdottomasti. Lopuksi tehtiin pari lyhyttä kierrosta poispäinajoa, ensin olin liian lähellä lampaita ja halusin vielä uuden kierroksen, jonka aikana keskityin nimenomaan siihen että oon tarpeeksi kaukana lampaista itse ja annan Jujun ajaa. Jos yritti kaarelle, maahan ja uudestaan, tai jos lähti liian kauas ja yritti kaarelle, luoksekutsu ja uudestaa aja siitä. Lähti hyvin toimimaan. Mä luulenkin että toi poispäinajo on Jujun vahvuus.
Maanantaina lenkkeiltiin ja käytiin uimassa. Juju loikkasi hienosti lampeen rannalta vaikka oli heti rannasta uimasyvyys. Kyllä se siitä.
Tiistaina 21.6. käytiin sit aamusta omissa aksoissa. Aluksi mietin että olisin tehnyt puomin ja An kontakteja vain, mutta kentällä ei ollut puomia enkä jaksanut alkaa rakennella. Tein sitten An kontakteja juoksuttaen, ja sitten keppi-putki erottelua, kun oli sopivasti tyrkyllä. Illalla on Harrin ratatreenit, niin en nostanut hyppyjä enkä oikeastaan hyppyjä ottanutkaan. Tarkoitus oli tehdä kevyt tekniikka treeni vain. Juju kulki MILJOONAA, että ehkä silläkin vauhti vaan kasvaa kokemuksen myötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti