Ekalla kierroksella otettiin hakuja. Jepu oli lampailla ekat kerrat, ja Juju toimi molempiin suuntiin oikein kivasti. Ei räjäyttänyt lampaita ja otti mukavasti etäisyyttä. Kuulemma tässä vaiheessa ei kannata kaaria pakottaa laajemmaksi, muuten mulla on 5 vuotiaana koira joka tekee ylilaajoja kaaria, ja sekään ei ole hyvä.
Tokalla kierroksella yritettiin ottaa poispäinajoa. Lampaat ovat tuolla aika raskaat ajaa poispäin ja ne huomaa koiran epäröinnin tosi helposti. Otin liinan Jujulle avuksi, mutta luulen että sekin oli vain huono päätös. Lampaat ei meinanneet liikkua koiran alta, ja koska lampaat ei reagoineet koiraan, Jujusta tuli epävarma, mitä halutaan. Kun en antanut lähteä kaarelle hakemaan, meni vain maahan ja ei oikein tuntunut tietävän mitä halutaan. Yritin kannustaa ajamaan maiskuttamalla ja kehumalla, ja se auttoikin Jujun aina jaloilleen ja pari askelta eteenpäin, mutta kun lampaat ei liikkuneet alta, meni uudelleen maahan. Eikä noussut ilman apua. Niinpä lopputulema oli se, että mä kävin siirtämässä lampaita eteenpäin, sitten kävelin takaisin koiran luo, sain sen kehumalla liikkumaan muutaman askeleen ja sitten taas siirsin lampaita. Ei oikein hyvä juttu nuoren koiran itsetunnolle. Jepu sanoikin että meno näytti siltä että me molemmat inhotaan tota hommaa sydämen pohjasta. Ja siltä se myös tuntui. Juju myös alkoi paineistua musta ja mun käskyistä ihan hirveästi, ja lopulta tuntui ettei se enää halua edes yrittää. Lampailla ei ollut vetoa mihinkään suuntaan, joten sinälläänkin oli vaikea keksiä edes helpompaa suuntaa. Ja lisäksi vielä Juju halusi ihan kokoajan sinne kaarelle. Ei olisi millään halunnut mennä kohti lampaita.
Mulle sanottiin treenin jälkeen että Juju otti musta kauheasti painetta. Mä allekirjoitan sen väitteen kyllä täysin. Mutta ensimmäisellä kierroksella ei painetta ottanut ja teki hyvin ja ihan innokkaasti, niin väitän myös että treenitavassa on nyt jotain pahasti pielessä. Mä tiedän että Juju on herkkä ja pehmeä ja tosi nöyrä ja kiltti, mutta sillä on lampailla ollut aina omaa päätä. Nyt tuntuu että tossa poispäinajossa sillä ei ole A) mitään hajua siitä mitä siltä halutaan, B) itsetunto-ongelma ajaa poispäin, sillä peruskuljetuksessa ei ole mitään ongelmaa, C) vaikea luottaa muhun ja totella mun käskyjä, kun niillä ei ole saatu mitään reaktiota aikaiseksi.
Lopetettiin siihen, että otin liinan pois, menin lampaille, kutsuin Jujua luokse ajamaan lampaat multa pois. Heti kun lampaat liikkui toivottuun suuntaan poispäin ja Jujun liike suuntautui muhun päin suoraan, super kehut, kutsuin pois ja lähetin hakemaan lampaat kerran. Siihen lopetettiin. Juju sai vielä treenien päätteeksi hakea toiselta laitumelta loput lampaat, siinä saatiin pätkä poispäinajoa, jolloin lampaatkin lähti vikkelästi alta. Tän lyhyen pätkän jälkeen Juju olikin tyytyväisen oloinen.
Paimennusmasennus se vaan jatkaa olemassaoloaan. :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti