maanantai 20. maaliskuuta 2017

I dont wanna live forever

Viikonlopun hommina käytiin lauantaina töiden jälkeen ekaa kertaa tänä vuonna jäljestämässä. Tallasin pellolle noin 300m jäljen, ja sille kaksi keppiä. Hullu kun olen niin otin kepit nyt eka kertaa ja tietty kauden ekalle jäljelle.

No siis kepit ei ollut mikään ongelma. Ne nousi välittömästi, ja Juju tarjosi mulle ilmaisua (eli keppien mulle luovutusta) ihan itsekseen. Sen sijaan alun janan ja eka noin 50m meni lähinnä kaahatessa, ja välillä mun mielestä eksyi kyllä väärälle jäljellekin (pellonpohja oli hankala kyllä, vilkkaassa paikassa missä kulkee jos jonkinlaista koira kusettajaa jne). Ekassa kulmassa myös oikaisi, sen pyysin tarkentamaan uudelleen, sitten olikin hyvä. Ekan kepin jälkeen oikeastaan skarppasi, ja alkoi haistella eikä vaan nuuskutella :D Kivat treenit oli ekaksi jäljeksi. Aida tollo pääsi myös ekaa kertaa elämässää haistelemaan jälkeä, missä oli naturis pötkön paloja vähän joka askeleella. Ei se varmaan kyllä itse jäljestä mitään  tajunnut, tuntuu olevan niin ilmavainuinen että haisteli vain jäljen suuntaisesti ilmaa, ja siellä olevien namien hajuja.



Perjantaina illalla sain älynväläyksen, kun mietin että miten voisin opettaa Jujulle juoksupuomia vähillä toistoilla kotona niin ettei sen tekeminen vaatisi kauheaa säätöä. Tajusin että meillä on loivat pihaportaat aivan täydellisessä kulmassa, ja nurkista löytyi kokonainen lattialastulevy. Löin levyn portaiden päälle ja tadaa, mulla oli alastulolankku täydellisesti portailla. Laitoin maton vaan päähän ja avot, treeniolosuhteet oli valmiit. Ja miten hienosti Juju tekikään! Jotenkin ympäristön muutos (ja ehkä tehtävän lievä helpottaminen leveämmällä lankulla) sai sen rentoutumaan siten että ravasi tosi kivasti ne viisi toistoa mitä otettiin. Joka kerta koski kunnolla, muttei himmaillut tai tötöillyt muutakaan. Otin saman setin lauantaina jälkitreenin perään, ja ekalla mietti että mikäs juttu, mutta kun muisti, niin teki taasen tosi hyvin ja rennosti. Näitä jatketaan puomitreenin ohella.



Sunnuntaina lenkkeiltiin. Jujulla oli lauantaina illalla pieni ontuminen oej, levon jälkeen joka lähti rennolla liikkumisella, joten epäilisin lihasjumia. On kyllä ollut niin peilijäässä paikoin kaikki paikat, etten ihmettele. Ja noi on saanut juosta paaaaljon enemmän kun normaalisti kun Aida on ollut hoidossa.




Tänään aamulla ulkoilutin pitkästä aikaa myös kameraa, oli niin hieno keli, ja halusin edes kertaalleen kuvata noita koissuja yhdessä kunnollisella kameralla.
















Tänään illalla piti olla Annen valmennus, muttei päästy pitkälle. Saatiin onneksi alkuun tehtyä juoksaria, joka oli vaihteeksi tosi kivan näköistä tekemistä, mutta sitten Juju alkoi ontua, tällä kertaa väärää jalkaa eli vej. Kaahasi putkestä ulos ja sen jälkeen linkkasi. Varvas antura halki. Ei onneksi sen vakavampaa, mutta treenit jäi siihen. Juju kyllä lopetti ontumisenkin jo heti eikä haavasta tullut verta. Tossun jalassa sai mennä kevyen jäähkälenkin, sitten kotiin ja varvas rasvakylpyyn :)

3 kommenttia:

  1. Oispa kyllä kivaa, jos itsekin keksisi jonkun systeemin treenata alastuloa kotona. Saisi usein ja vähän toistoja. Kivan rennolta Juju näyttää tuolla videolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläpä! Ollaan treenattu melkein joka päivä 1-2 kertaa noin 5 toiston settiä :D Ja joka kerta vaan paranee. Toi oli kyllä paras keksintö ikinä. Pystyn tuossa myös tekemään käännöksiä aika melkein 90 asteeseen asti. Ja parasta on se, että tuohon rappusille pääsee juoksemaan tasaisella pihalla, eli tuossa saa myös vauhtia mukaan, vähän kuin puomin tasaisella lankulla, mutta ilman tasapainoilua ja ahtaalla kääntymistä.

      Poista