keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

I started living outside of the box, Crossing over lines where I always used to stop

Tiistaina olikin sitten aika vaiherikas päivä.

Lähdettiin iltapäivätreeneihin Jujun kanssa Somerolle Marikan oppiin. Treenit oli mielenkiintoiset.


Ulkona tuuli niin että tukka meinasi lähteä päästä, joten oltiin sisähallissa. Oltiin ekana vuorossa mikä oli tosi kiva kun koko illaksi oli vielä tiedossa ajelua sinne ja tänne. Eka kierros tehtii stopin vahvistamista ja ajoa. Suurin yllätys treeniin oli Jujun aivan huiput kaaret. Siis ihan käsittämätöntä, miten oli ei näköistä kaarille lähtemistä kuin koskaan. Juju lähti rennosti, tarjosi isompaa kaarta ja antoi eläimille tilaa. Ihan huulipyöreänä katselin sen menoa, poissa oli jännitys ja ahdistus, Juju teki tosi hienolla asenteella. Poispäinajossa on edelleen työtä, jossain tietyissä paikoissa oli vaikeuksia lähteä ajoon ja saattoi vähän haistellakin. Mutta siltikin ihan eri asenteella oli kuin on nyt ollut, oikeasti työsti eläimiä, ja oli rento oma itsensä. Paikoin myös ajo näytti osi hyvältä. Ahtaat välit oli vielä jännittäviä, mutta sain kuitenkin vaadittua muutamat hyvät stopit myös irrotuksiin eläinten ja seinän väliin. Stopit otti myös hyvin. Ajossa edelleen vähän itse arvon stoppien kanssa, että stoppaanko maahan, kun haluaisin että stoppaa seisaaltaan, mutta se ei vielä mene läpi se odota käsky kunnolla.

Tokalla kierroksella tehtiin samaa treeniä, mutta tehtiin myös muutama pidempi haku (mitä nyt tila antoi periksi), ja nämä oli kaikki tosi hyviä. Kerran vasemmalle oli vähemmän tilaa, ja kun laitoin sinne, niin ikäänkuin ajautui liian lähelle eläimiä ja silloin tuli pieni jännitysmomentti. Lisäksi yritettiin nyt niin, etten kehuisi Jujua maahan käskyn jälkeen "hyvä" hihkaisulla, koska se sai Jujun nousemaan joka ainoa kerta, ja sitten sain laittaa sen uudelleen maahan. Lopussa tuli vielä tosi hieno pätkä, kun halusin koittaa saanko Jujun ajamaan vetoa vastaan vähän. Pyysin ajamaan, niin ensin vähän venkuroi jälleen, käskin takaisin maahan ja siitä aja. Hienosti näin kuinka sen ilmeseen tuli sellainen päättäväisyys, ja se sai kuin saikin työnnettyä lampaita vetoa vastaan. Aivan tosi hienosti!!

Ostin Marikalta myös paimennuspillin, nyt alkoi vihellystreenaus :D ei vaan, olisi mukavaa jos kesäkauden lopussa osaisi itse viheltää kaikki käskyt, ja voisi alkaa ajamaan niitä Jujulle läpi ensi talvena hallikaudella. Mutta oli silti aika reteetä laittaa paimennuspilli kaulaan roikkumaan :) Jotenkin tuntui askeleelta eteenpäin, vaikka ei siinä tilanteessa päästy vielä mihinkään.


Eilen aamulla tuli ekstemporeena pieni muutos tuleviin viikkoihin, nimittäin porukoitten tolleri Aida tuli meille hoitoon loma matkan ajaksi. Eli sain ajaa semmosen rapian 150km lenkin kun kävin hakemassa ferrarin kyytiin. Aida on aiemmin ollut myös meillä hoidossa ennen Jujua, ja silloin se on ollut Tempun kanssa ihan ok. Joten päätin nytkin, ettei eroteta elukoita mitenkään, vaan niiden on vaan totuttava, jos aiotaan saman katon alla olla. Ja hienosti se menikin, Aida muisti välittömästi Tempun nähdessään, että toi oli se terävä kyntinen, kenen nenille ei kannata hyppiä, ja vältteli katsekontaktia Temppuun. Temppu myös osoitti heti kaapin paikan, ei hievahtanutkaan kun Aida meille tuli, vaan käyttäytyi omistajan elkein heti kättelyssä :D Tosi kauniisti Aidan Tempun perässä kulki, hyvän turvavälin päässä ja ihan hiljaa kävellen, joten en puuttunut niiden juttuihin. Mutta jännä oli se, että kun Juju huomasi, että Aida seuraa Temppua, niin Juju meni ja blokkasi niiden väliin, ja ihan selvästi kertoi Aidalle, että tuollainen ei käy. :) Avara luonto! :D

Juju suhtautui asiaan kuuluvalla mustasukkaisuudella

Tämmösellä köörillä mennään pari viikkoa (tehtävä:etsi pikkumusta)

Aamulla ei ällöttänyt enää niin paljoa
______________________________

Tänään keskiviikkona pakkasin koirat ja itseni jälleen autoon ja mentiin hallille. Aida ei ole koskaan ennen edes käynyt hallissa sisällä, joten ajattelin ottaa sen excursiolle mukaan. Se on suhteellisen pehmeä ja vähän arka tapaus jota jännittää vieraat asiat ja kovat äänet, joten ajatus oli mennä leikkimään ja syömään halliin. Jujun kanssa puolestaan tehtiin juoksaria (ylläri?) ja sitten otin myös muutamat A:t ja vähän speed circleä cik&cap käskyjen kanssa.



Jujun kanssa ollaan nyt vähän uuden äärellä tuon juoksarin suhteen, kun ollaan siirrytty korkealle puomille. En tosiaankaan odottanut, että sujuisi heti, ja ajattelinkin että tässä taas haetaan onnistumisia, ennen kuin alkaa vauhti kasvaa. Ja tietty myös korkea puomi kaikuu pysärihistoriaa, joten näiden asioiden kanssa onkin sitten töitä tiedossa. Kuitenkin ihan reippaasti ja innokkaasti teki, joten se on jo pelkkää plussaa, vielä kun itse saisi ihan oikeasti noi toistokerrat näppiin, voisi treenata samoissa treeneissä jotain muutakin, jos tekisi tuota vain sen maks 10 toistoa ja jättäisi siihen. Tosi rasittavaa kun aina tekee mieli ottaa vielä yksi lisää. Jujun kanssa ei ongelmana ole osumat matolle, se osuu aikalailla 100% varmuudella, mutta noi pysärin tarjoamiset saa jäädä pois pian. Nyt vielä palkkasin nekin, koska kriteeri täyttyy kuitenkin, kun osuu matolle. Yritän vain palkkasanan hihkaista nopeammin. Ehkä pieni ongelma onkin tuo palkkasanan ajoitus, koska Juju selkeästi odottaa sitä ennen kuin "vapauttaa" itsensä. Toisaalta olen nähnyt että monet myös hetsaa koiraa kauheasti tässä kohtaa jotta se varmasti juoksee maton läpi eikä pysähdy (siis pysäritaustaiset), mutta mä oon ajatellut sen sumentavan Jujun omaa ajattelua, ja toisaalta mun kova hetsaaminen tuossa alastulolankulla myös saa Jujun kyttäämään ja hiipimään. Luulee kai häiriötreeniksi ja oikein varmistaa pysähtymistä stopille. Viimeistään sitten kun lisään sen putken taas tuonne eteen vetämään, niin saadaan varmasti myös kunnollisia läpijuoksuja ja esitti se niitä jo tänäänkin :) An kanssa riittää myös muistuttelua, olen nyt laittanut pumpperin alastulolappeen harjalta noin 20cm alaspäin, jos saisin laukkaa vähän venytettyä. Tuli taas ekan tosi hyvin, muilla vähän jumi. Tuossa mietin, että oon kyllä Jujun kanssa myös Aalla vaihtanut alunperin pysärin juoksariksi, joten kyllä se puomillekin onnistuu, vaatii vaan enemmän aikaa. A oli paljon helpompi hoksata, ja toisaalta sen alle ei ollut paljoa vielä pysäritreeniä.

Loppuun vielä tollerikevennys :D Aida oli aluksi hämillään, mutta kun huomasi mulla olevan nameja, se keskittyi tosi hyvin (ollakseen täysin vapaan kasvatuksen tulos, ei ole tottunut tekemään mitään ruokansa eteen), ja putkeenkin tutustui aika reippaasti. Mutta sitten kun kaivoin pallon esiin, sitten ei ollut riemulla rajoja :D Se ei voinut uskoa, että saa oikeasti sisällä juosta pallon perässä ja luvan kanssa, ja oli tosi hauska myös nähdä siitä miten se pohti että miten sen pallon saikaan (tein ihan perus siivekkeen kiertämistä ja palkkasin aina kierrosta lelulla). Palkkoja se ei osaa vaihtaa todellakaan, eli jos vaihdan lelua namipalkkaan, ei toimi. Pallo on vaan niin parhautta. Mutta ihan tosissaan, ihan hauska päästä aivan vihreän, mutta jo aikuisen koiran kanssa näkemään miten se suhtautuu esteisiin ja halliin. Antaa vähän perspektiiviä myös sille mitä kaikkea Jujun kanssa onkaan saatu jo aikaan <3



5 kommenttia:

  1. Mä taas täällä teen juoksaripohdintoja, kun toi on mun mielestä niin mielenkiintoinen projekti :D Mietin että nythän Juju tavallaan saa vahvistuksen matolle hidastamisesta, kun se toistaa kaavaa "liiku kohti targettia - hidasta (ja osu targettin samalla) - palkkasana - palkka"? Eli hidastamisesta tulee aina se jes, kun yrität sanoa sen ennen kuin Juju ehtii pysähtyä. Voisiko Jujulle kuurinomaisesti vaikka suurentaa targettia (=onnistuu vähäisemmälläkin yrityksellä) ja keskittyä enemmän pysärikaavan rikkomiseen ja rentoon juoksemiseen? Sheipata sitä ajatusta, että joo saa juosta vaikka sä et erikseen sano mitään? Tai tehdä vähän enemmän toistoja tolta alemmalta kohdalta, josta se ainakin videolla näyttää sujuvan pienimmällä epäröinnillä? Toisaalta tuota on tehty vasta muutaman kerran täyskorkealla, joten voi olla, että helpottaa itsestäänkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Inka!! Mielenkiintosta tosiaan onkin :D mä mietin tota ihan samaa eilen, ja yritin pohtia, että pitäskö mun kehua vasta kun menee hypylle, ja varmistaa osuminen juurikin tuolla lähtöpaikan säätämisellä. Voisin myös ottaa sen putken vetämään tuonne päähän, jolloin voisin vain kehottaa menemään putkeen, ja silti kehua tuosta maton läpi juoksemisesta. Toisaalta eilen tehtiin toinen setti illalla ja se myös ekaa kertaa laukkasi tuolla korkealla puomilla eilen, eli voi olla että vaan nuo toistotkin tekee tehtävänsä. Mutta ainakin aion kokeilla tuota, että en kehuisi sillä lankulla vaan vasta kun on juossut matosta läpi. :) Koska joo, varsinkin nyt tuolla korkealla puomilla se tosiaan pysärihistoria nostaa päätään selvästi pahemmin kun aiemmin. En kuitenkaan haluaisi kauheasti hetsatakkaan sitä juoksemaan, koska se jää niin helposti kiinni sitten siihen. Ja mietin myös sitä, että tarkentaisin kriteerin nyt vaan siihen läpi juoksuun, eli himmailusta ja pysärin tarjoamisesta ei tule palkkaa, jättäisin ne vain täysin huomiotta ja koittaisin uudestaan. :)

      Poista
    2. Joo ja katoin myös videon eri silmillä uudestaan. Eli tuossa myös ne toistomäärät tekee ongelmaa, koska kirjastotätimäisyys eli kun tehdään uudestaan ja uudestaan niin vaikka saa palkkaa välissä, niin alkaa silti tarjota jotain muuta tuon läpijuoksemisen lisäksi, mikä tässä tapauksessa tarkottaa siis himmailua/pysähtymistä. Näkyy videolla juurikin niin, että ekat toistot on jes, sitten tulee huonoja. Sitten kun on pidetty tauko, tulee taas hyviä, sitten taas huonompi. Näin myös eilen iltatreeneissä, joissa mulla oli apunaksuttaja ja mä keskityin lähettämään ja kannustamaan. Ekat oli hyviä, sitten huonompia, sitten halusin lopettaa hyvään, ja sen kaiveluun meni hetki, ja sittenkään se ei ollut niin hyvä kun ekat :D

      Poista
  2. Jos vire pääsee toistoilla laskemaan, kun niin kirjastontätinä keskittyy ja haluaa tehdä oikein? Leikitkö toistojen välissä oikein kunnolla koiran kanssa? Tyylillä 4 toistoa - riehuminen - jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Mä en laittaisi tätä vire asiaksi, koska jarrutus tapahtuu vain ja ainoastaan targetin kohdalla, ei sen jälkeen namimaatille mennessä, tai takaisin puomille kiivetessä. Mun mielestä kyse on lähinnä opitusta tavasta (pysärihistoria) ja jos toistojen myötä menee epävarmaksi, palaa helposti jo opittuun kaavaan.

      Toistaiseksi oon pitänyt lelupalkan maltillisena tässä, koska se toisaalta lisää jännittyneisyyttä, ja koska en etupalkkaa voi oikein käyttää, ja heitetyllä pallolla katsoo vielä jonkin verran mua (ei vielä täyttä fokusta eteen) niin en ole palkannut silläkään. Tauoilla tietysti tehdään muita juttuja, joita palkataan leikillä. Toisaalta voisin rakentaa treenit myös niin, että tehdään puomiharjoitukset pienemmissä pätkissä, ja väleissä jotain helpompaa, jotta pääsen palkkaamaan leikillä....

      Jos katsoo koko puomiprojektin ajalta näitä videoita, on nähtävissä ihan sama kaava, ensin Juju tekee hitaammin, kunnes vauhti lisääntyy. Mulla itsellä olisi opettelemista toistomäärän kanssa, ekat toistot on yleensä ne parhaat, pitää itse opetella jättämään treeni siihen :)

      Poista